Keräämme jälleen opinnäyteaiheita

Onko mielessäsi ajankohtaisia vapaata sivistystyötä koskevia opinnäytetutkimusaiheita? Jätä ehdotuksesi tämän viestin vastauskenttään tai sähköpostitse koordinaattori Jenni Pätärille (jenni.patari(at)sivistystyo.fi) kesällä ja syksyllä alkavia seminaareja silmällä pitäen. Tiedot aiheideoista lähetetään SVV-ohjelman yhteistyöohjelman vastuuprofessoreille sekä kerätään SVV-sivuston opinnäytetorille. Aiheideoita voi myös tulla esittelemään elokuussa järjestettävään tutkimustyöpajaan, joka järjestetään valtakunnallisten Vapaan sivistystyön päivien yhteydessä elokuussa. Lähetä idea-abstrakti 7.6. mennessä työpajan verkkosivulta löytyvän ohjeistuksen mukaisesti.

Kuva: Pexels, Pixabay

Matti Mäen tuore väitös: Sopeutuminen, resurssit ja alueellisuus vapaassa sivistystyössä

Tampereen yliopisto

Aikuiskoulutus Suomessa jaetaan ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön. Tämä tutkimus kohdistuu vapaaseen sivistystyöhön ja vapaan sivistystyön oppilaitoksiin: liikunnan koulutuskeskuksiin, opintokeskuksiin, kesäyliopistoihin, kansanopistoihin ja kansalaisopistoihin. Tutkimuksessa tarkastellaan vapaan sivistystyön oppilaitosten tehtäväkuvan muutosta osana systeemistä järjestelmää. Oppilaitosten toimintaympäristön muutoksiin sopeutumista tarkastellaan erityisesti resurssiriippuvuuden ja alueellisuuden näkökulmista. Tutkimuksen tulokset kootaan yhteen muodostaen vapaan sivistystyön tulkintahorisontiksi toiminnan sisällöllistä muutosta kuvaava resurssiriippuvuusjana. Tutkimus on tekstintulkinnallishermeneuttinen. Tutkimuksen aineisto muodostuu alan tutkimuskirjallisuudesta, vapaan sivistystyön arviointi- ja kehittämisprosessien raporteista sekä vapaan sivistystyön oppilaitosten vuosina 2012 ja 2013 uudistettujen ylläpitämislupien hakemuksista. Viime vuosina laskenut valtionapu on vapaalle sivistystyölle kriittinen resurssi. Myös lainsäädäntöpohja, valtionapuperusteet ja valtionhallinnon ohjaus- ja toimintakäytännöt ovat muuttuneet ja vaikuttaneet vapaan sivistystyön oppilaitosten yleisiin toimintaedellytyksiin. Resursseja oppilaitokset ovat 1990-luvulta lähtien enenevässä määrin hankkineet myös monilta muilta koulutustoiminnan sektoreilta ja suoraan markkinoilta. 

Omaehtoisen persoonallisen kasvun tukeminen on ollut vapaan sivistystyön ydinsisältö. Ydinsisältö on muuntunut 1900-luvun aikana enemmän institutionalisoituneeksi koulutukseksi osana koulutusjärjestelmää, tai yleissivistävien harrasteopintojen tukemiseksi institutionalisoituneissa toimintapuitteissa. Vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminnan sisältö on jatkuvasti sopeutunut sekä resursseiltaan että alueellisesti yhteiskunnan tarpeisiin. Toiminnan sisältömuutokset ovat olleet luonteeltaan inkrementaalisia ja tehtäväkuvaa koko ajan laventavia. Pitkällä kaarella ja isossa kuvassa tarkasteltuna vapaan sivistystyön oppilaitosten toiminta on aina ollut pääosin sisällöltään konservatiivista ja sopeutuvaa, eikä toiminnan kehysnormistoon koko kaaren aikana ole liittynyt leimallisesi yhteistä transformatiivista tehtävää. Oppilaitosten identiteetti nousee paikallisesta, maakunnallisesta tai valtakunnallisesta toimintatarpeesta. Toiminnan sisältöä perustellaan alueellisella koulutuksen saavutettavuuden tasa-arvolla ja tuotettujen koulutuspalveluiden tarvelähtöisyydellä. Paikallista identiteettiä korostetaan muutospaineessa, eikä aikaisempaa ylipaikallisempaa identiteettiä ole kovin laajasti omaksuttu. Uuden vuosituhannen puolella toimintaa ohjaavan opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta on painotettu rakenteellista ja sisällöllistä muutostarvetta, hyötyä sekä erityisryhmien koulutusta. Jatkuva, 1990-luvulla alkanut, yhteiskunnallinen muutospaine on vaikuttanut ja vaikuttaa vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintaympäristöön, mutta muutokseen reagointi on oppilaitosmuodoittaan ja oppilaitoskohtaisesti ollut hyvin erilaista. Oman roolin epäselvyys jatkuvassa toiminnan sisällön muutospaineessa niin resurssien, rakenteen kuin toimintaympäristönkin osalta aiheuttaa oppilaitoksille epävarmuutta oman ydintehtävän sisällöstä. Toisaalta pitkäaikainen systeeminen luottamuspääoma toimintaa ohjaavaan ministeriöön ja eduskuntaan on mahdollistanut hitaan, vaiheittaisen, ja paikallista muutosjoustavuutta hyödyntäneen muutoksen. 

Koulutussektorin valtiollinen toimintapolitiikkaohjaus (policy) on 2000-luvulla merkittävästi lisääntynyt erilaisten kehittämisohjelmien myötä. Myös kehittämishankkeista on tullut osalle oppilaitoksista resurssienhankinnan arkea. Vapaan sivistystyön oppilaitosten rooli osana oppivaa aluetta on käytettävissä olevan partnerin rooli ja ilmenee leimallisesti omaa koulutus- ja sivistystehtävää ja sen erityisyyttä korostamalla. Oppilaitokset ovat vahvasti identifioituneet tuottamaan alueellisia ja paikallisia koulutuspalveluja. Samalla kohderyhmäajattelu on noussut aikaisempaa keskeisemmäksi osaksi tehtäväkuvaa. Toiminnan suurin yhteinen nimittäjä näyttää olevan vahva tukeutuminen alueyhteisöihin ja niiden konkreettisiin tarpeisiin.

Lisätiedot ja linkki väitökseen: http://tampub.uta.fi/handle/10024/105484

Kansainvälinen lastenkulttuurifoorumi syksyllä Tampereella

Suomen ensimmäinen kansainvälinen lastenkulttuurifoorumi järjestetään 30.9.–1.10.2019 Tampereella. Luvassa esityksiä, alustuksia ja työpajoja erityisesti seuraavista teemoista:

  • Lasten kulttuuristen oikeuksien toteuttaminen: taide ja kulttuuri kuuluvat jokaiselle lapselle.
  • Inkluusio taide- ja kulttuurikasvatuksessa: taide- ja kulttuurilähtöiset keinot syrjinnän vähentämisessä, osallisuuden lisäämisessä ja tasa-arvon kehittämisessä, saavutettavan taidekasvatuksen kehittäminen lapsille, joilla on erityistarpeita.
  • Kansainvälinen yhteistyö taide- ja kulttuurikasvatuksessa ja/tai lastenkulttuurin rooli Euroopan kulttuuripääkaupungeissa.

Lisätiedot tapahtuman verkkosivulla.

Vapaaehtoistyö hyödyttää työelämässä nuoria, hyvin koulutettuja ja työssä olevia

Opintokeskus Siviksen tiedote

Opintokeskus Siviksen asiantuntija Marion Fields tarkastelee juuri julkaistussa artikkelissavapaaehtoisten toiminnassaan kokemaa oppimista Siviksen, Kansalaisareenan ja Kirkkohallituksen vuonna 2018 Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa –kyselytutkimuksen aineiston perusteella. 

Aineistossa suuri osa vapaaehtoistoimintaan osallistuneista on kokenut saaneensa vapaaehtoistoiminnasta useita tärkeitä taitoja ja kokenut ne hyödyllisiksi myös vapaaehtoistoiminnan ulkopuolella, työelämässä ja opinnoissa. Tuloksista käy myös ilmi, että vapaaehtoiset kokevat oppivansa eniten organisoidun ja pitkäkestoisen vapaaehtoistoiminnan kautta.

Koettu oppiminen ja saadun osaamisen koettu hyöty eivät kuitenkaan jakaudu tasan. Korkeasti koulutetut ja hyvässä työmarkkina-asemassa olevat vapaaehtoiset kokevat oppivansa toiminnassaan muita ryhmiä enemmän ja he myös pystyvät hyödyntämään oppimaansa työelämässä muita ryhmiä paremmin. Oppiminen ja tehtävät, joissa uusia taitoja koetaan saavutettavan eniten kasaantuvat jo ennestään koulutetummille ja korkeammassa sosio-ekonomisessa asemassa oleville.

Lue lisää Siviksen tuoreesta tutkimusjulkaisusta linki kautta (alla):

https://www.ok-sivis.fi/media/materiaalit-osio/selvitykset-ja-tutkimukset/vapaaehtoistyon-tekeminen-suomessa.pdf

Kansalaisopistot vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin ja terveyteen

Joensuun seudun kansalaisopistossa lukuvuonna 2017–18 toteutettu seurantatutkimus osoittaa, että kansalaisopistotoiminta tuottaa hyvinvointia opiskelijoilleen sekä säästöä kunnalle. Suurin osa syksyisin kansalaisopistoon hakeutuvista aikuisista on vakioasiakkaita eli he ovat osallistuneet toimintaan myös aikaisempina vuosina.

– He ovat väestöön verrattuna hieman koulutetumpia ja paremmassa sosioekonomisessa asemassa, mikä näkyy myös hieman väestöä parempana elämänlaatuna. He myös luottavat hieman enemmän kuntapäättäjiin ja käyttävät vähemmän kunnan ja alueen sosiaali- ja terveyspalveluita, kertoo aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen.

Seuranta-aineiston mukaan osallistujien jo ennestään varsin hyvä elämäntilanne parani vuoden aikana: kansalaisopistossa suoritetut kurssit lisäävät suvaitsevaisuutta ja opiskeluhalukkuutta, ja vahvistavat ystäväverkostoja. Avovastauksissa ja haastatteluissa puolet vastaajista mainitsee tärkeimpinä hyötyinä opiskelun aikaansaamat hyvinvointi- ja terveysvaikutukset sekä kurssien tarjoamat sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet. Kurssit tuottavat myös 18 erilaista osaamisaluetta, joista eniten vahvistuvat kieli-, tietotekniikka- ja kädentaidot.

– Eniten kursseista hyötyvät aikuiset, jotka ovat hieman hankalammassa elämäntilanteessa kurssien alkaessa, mutta nämä muodostavat hyvin pienen ryhmän kansalaisopiston kursseille osallistuvista. Kansalaisopistojen pitäisikin pystyä tarjoamaan toimintaa jatkossa myös uusille kohderyhmille.

Merkitystä myös kuntatasolla

Yksilötason hyötyjen lisäksi kansalaisopiston merkitys näkyy myös kaupungin ja alueen tasolla. Tätä arvioitiin kurssien vahvistaman identiteettipääoman, osaamispääoman, terveyspääoman ja sosiaalisen pääoman näkökulmasta.

– Arviointia vaikeuttaa se, että kansalaisopistoon hakeutuu enemmän jo ennestään aktiivisia, hyvinvoivia ja osaavia kuntalaisia, mutta jo aikaisempina vuosina suoritetut kurssit näyttäisivät selittävän osan osaamispääomasta ja sosiaalisesta pääomasta, ja molemmat lisääntyvät myös vuoden aikana suoritetuilla kursseilla.

Kansalaisopistoilla on siten selkeä ja tärkeä rooli kuntalaisten hyvinvoinnin, osaamisen ja aktiivisuuden ylläpitäjänä ja kehittäjänä, mikä heijastuu suoraan kuntien ja tulevien alueellisten sote-ratkaisujen tasolle.

– Seurantatutkimukseen osallistuneet joensuulaiset kansalaisopistossa opiskelevat aikuiset käyttävät esimerkiksi vähemmän tutkimuksessa kartoitettuja sote-palveluita kuin väestö keskimäärin, eli ovat ”puolet edullisempia kuntalaisia” näiden sote-palveluiden käytöstä aiheutuvien kulujen suhteen, jotka väestöllä ovat keskimäärin 1 049 euroa, kun vastaava luku on kansalaisopistossa opiskelevilla 464 euroa.

Kansalaisopisto näyttäisi tuottavan myös muita taloudellisia vaikutuksia yksilö- ja yhteiskuntatasolla, mutta tarkkoja sosiaalisen tuottavuuden laskelmia on haastavaa tehdä.

Kansalais- ja työväenopistot ovat ainoa kunnallinen aikuisille suunnattu sivistyspalvelu. Tampereelle 1899 perustetusta Suomen ensimmäisestä työväenopistosta lähtien niillä on ollut selkeä kunnan tai kaupungin alueellisista sivistystarpeista lähtevä rooli. Tällä hetkellä niitä on Suomessa 181, ja niiden kursseja ja muuta toimintaa on tarjolla kaikissa kunnissa, joko kunnan oman tai alueellisen opiston kautta. Kansalaisopistoissa opiskelee vuosittain hieman yli 600 000 henkilöä.

Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama tutkimus on toteutettu Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimuksessa seurattiin lukuvuoden 2017 – 2018 ajan satojen Joensuun seudun kansalaisopistossa opiskelevien aikuisten elämäntilanteen muuttumista ja arvioitiin opiskelun tuottamia hyötyjä ja mahdollisia taloudellisia vaikutuksia. Tutkimusraportti on julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa:

Manninen, J., Karttunen, A., Meriläinen, M., Jetsu, A. & Vartiainen, A.-K. (2019). Hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa – kansalaisopiston hyödyt osallistujille, kaupungille ja alueelle. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 23. ISBN 978-952-349-027-7 ISSN 2489-9631

Raportti löytyy sähköisenä Kunnallisalan kehittämissäätiön verkkosivuilta: https://kaks.fi/julkaisukategoriat/julkaisut-sarja/

Lisätietoja: 
Professori Jyri Manninen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 381 5359, jyri.manninen(at)uef.fi