Antti Karhulahti: Vertaisryhmämentoroinnin vaikutukset vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Pro Gradu (11/2019), Tampereen yliopisto, kasvatustiede
Tutkimuksen toimeksiantajana toimi opetus- ja kulttuuriministeriö, ja se syntyi vapaan sivistystyön vertaisryhmämentoroinnin pilottivaiheen tarpeesta. Tutkimus tarkastelee vertaisryhmämentorointia (verme) sivistystyöntekijöiden osaamisen kehittämisen menetelmänä. Vermeä ei ole aikaisemmin toteutettu sivistystyöntekijöiden osaamisen kehittämisen menetelmänä, joten tutkimus kartoittaa tuoreeltaan vermen toimivuutta vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Vermeä on aikaisemmin sovellettu esimerkiksi peruskoulun opettajien sekä ammatillisten opettajien osaamisen kehittämisen menetelmänä.
Tutkimuksessa tarkastelin mentorikoulutukseen osallistuneiden sivistystyöntekijöiden ja opistojohdon näkemyksiä vermen vaikutuksista ja jatkuvuudesta osaamisen kehittämisen menetelmänä tutkimukseni pilottiopistoissa. Vastauksia haettiin seuraavien kysymysten avulla: Minkälaisia vaikutuksia vertaisryhmämentorointi tuottaa vapaan sivistystyön oppilaitoksissa? Mitkä tekijät ovat yhteydessä vermen jatkuvuuteen osaamisen kehittämisen menetelmänä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa? Lisäksi tarkastelin vermen soveltuvuutta opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tavoitteet täyttävänä osaamisen kehittämisen menetelmänä vapaassa sivistystyössä. Vastausta haettiin seuraavan kysymyksen avulla: Miten verme soveltuu opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteet täyttäväksi osaamisen kehittämisen menetelmäksi vapaassa sivistystyössä?
Tutkimukseni teoreettisessa taustassa tarkastelin vertaisryhmämentorointia opetustoimen henkilöstön osaamisen kehittämisen menetelmänä. Lisäksi esittelin vapaata sivistystyötä tutkimukseni kontekstina. Tutkimus kiinnittyy hermeneutiikan tieteenfilosofiseen suuntaukseen, jossa tiedon ajatellaan rakentuvan tulkinnan ja ymmärtämisen prosesseina. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2018 ja keväällä 2019 viideltä mentorointikoulutukseen osallistuneelta henkilöltä ja viideltä opistojohdon edustajalta. Kerätyn haastatteluaineiston analysoin teemoittelun avulla.
Tutkimuksessa havaittiin, että verme menetelmänä lisäsi yhteisöllisyyden tunnetta sivistystyöntekijöiden välillä pilottiopistoissa. Lisäksi havaittiin, että vermen jatkuvuuteen pilottiopistoissa vaikuttivat vermeryhmän osallistujien tasavertainen keskusteluyhteys sekä opistojohdon ja sivistystyöntekijöiden myönteinen suhtautuminen vermeen menetelmänä. Verme täyttää myös vapaassa sivistystyössä OKM:n ehdotuksen mukaiset osaamisen kehittämisen tavoitteet yhteisöllisyyttä vahvistavana ja kollegaverkostoja luovana menetelmänä.
Tutkimukseni perusteella verme sivistystyöntekijöiden yhteisten ajatusten jakamisen tilana helpottaa erityisesti sivutoimisten tuntiopettajien kiinnittymistä työyhteisöön. Lisäksi verme mahdollistaa erityisesti uusille opettajille osallisuuden ja vertaisuuden kokemukset työyhteisössä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vermellä on mahdollisuus jatkua pilottiopistojen pysyväistoimintana. Jatkuvuutta tukee opistojohdon positiiviset käsitykset vermestä menetelmänä ja sen soveltuvuudesta pilottiopistojen arkeen. Tärkeää on myös se, että sivistystyöntekijät saavat muokata menetelmää mieleisekseen pilottiopistoissa. Lisäksi ryhmien vetäjien tai koolle kutsujien olisi suotavaa saada tunnustusta muodossa tai toisessa vermetoiminnan mahdollistajina pilottiopistoissa. OKM:n kehittämisohjelmissa sivistystyöntekijä nähdään kuitenkin tiimi- ja verkosto-osaajana ilman vapaalle sivistystyölle ominaista työn eetosta ja kasvatuksellisia aspekteja. Tästä syystä jatkotutkimusta tulisi tehdä myös vapaan sivistystyön omista tarpeista lähtevälle osaamisen kehittämiselle.
Avainsanat: vapaa sivistystyö, kansalaisopistot, kansanopistot, vertaisryhmämentorointi, osaamisen kehittäminen, Verme2-hanke, hermeneuttinen tutkimus
Gradu julkaistaan pian TAU:n Trepo-tietokannassa.
