Call for Papers: Työväestö ja sivistys: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaari 2015
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarin aiheena on ”Työväestö ja sivistys”. Työväestön nousu yhteiskunnallisen tiedon kohteeksi ja poliittiseksi toimijaksi sekä pyrkimys kehittää väestöä sivistyksen ja koulutuksen avulla olivat saman aikakauden tuotteita. Valistuksen pedagogisten visioiden, suomenkielisen kansakunnan rakentamisen projektin ja ”sivistysmaiden” hartaasti tutkittujen esimerkkien ohella eliitin parissa nousi varhain esiin myös ajatus osaamisesta välineenä talouden nykyaikaistamiseksi ja kansakuntien kilvassa pysymiseksi. Koululaitoksen ja tehdaskurin yhteyksistä huolimatta ajatus ulotettiin suorittajana pidettyyn työväestöön vain asteittain. Työväestön koulutus kytkeytyi alusta asti kysymyksiin kontrollista, joutilaisuuden välttämisestä sekä sosialismin torjunnasta.
Sivistys ja itsekasvatus olivat olennainen osa järjestäytyneen työväenliikkeen omia pyrkimyksiä. Uuden kirjallisuuden ja lehdistön tarmokkaan lukemisen ja tuottamisen ohella järjestötyö itsessään harjoitti entistä rahvasta moderniin toimijuuteen kokouskäytäntöineen, organisaatioineen ja ilmaisutapoineen. Ruohonjuuritason radikaali valistus oli paitsi snellmanilaista sisäisen raakalaisuuden voittamista, myös resurssi, jonka voimin osattiin ja uskallettiin käydä luokkataisteluun. Itsenäistymisen ja sisällissodan jälkeen työväenliike rakensi taustaltaan wrightiläisempien työväenopistojen rinnalle omia sivistyslaitoksiaan luodakseen jäsenilleen väyliä korkeakoulutukseen. Työväestön sivistäjän roolista kilpaili myös mm. työnantajien tukema setlementtiliike. Se, mitä työväestöön luetut itse kulloinkin koulutuksella tavoittelivat ja mihin he sitä käyttivät – koulutuksen usein kiivas kysyntä – on mielenkiintoinen, katveeseen jäänyt aihe.
Liikkeelle haasteita olivat oppivelvollisuus, kansakoulun saaminen yhteiseksi pohjakouluksi sekä suhtautuminen akateemiseen sivistykseen. Kysymys työväestön koulutettavuudesta ja koulutuksen tarpeellisuudesta jakoi myös työväkeä. Koulu kilpaili pitkään lapsista ennen kaikkea työmarkkinoiden kanssa. Sivistystä pyrittiin eriyttämään paitsi luokan, myös sukupuolen mukaan. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä ammattikoulutus vakiinnutettiin lukiolle rinnakkaiseksi ”toisen asteen” opetukseksi, ja peruskoulu-uudistus sekä korkeakoulutuksen laajeneminen loivat talouden rakennemuutoksen yhteydessä vaikutelman sosiaalisesta murroksesta. Kysymykset koko väestön koulutettavuudesta, korkean koulutustason tarpeellisuudesta sekä oppivelvollisuuden sopivasta pituudesta ja hinnasta ovat kuitenkin edelleen kiistanalaisia.
Seminaari on avoin kaikenlaisille teemaan liittyville aiheille, tieteenaloille ja lähestymistavoille kvalitatiivisista kvantitatiivisiin (esim. yhteiskunta-, perinne-, historia-, kulttuuri- ja taloustieteet). Mahdollisia aihepiirejä ovat mm. seuraavat: *Työväki ja yleissivistys *Työväki, koulutus ja sukupuoli *Kysymys työväestön koulutettavuudesta ja koulutuksen tarpeellisuudesta *Järjestötyö kasvattajana *Valta ja vastarinta koululaitoksessa *Sivistys, modernisaatio ja ”kansanomainen vastarinta” *Inhimillisen pääoman hallinta *Koulu ja tehdaskuri *Koulutuksen annit, hyödyt ja käytöt *Koulutus ja ”ruumiillinen työ”
Seminaari järjestetään Työväenmuseo Werstaalla Tampereella 24.–25.8.2015. Esitelmien pituus on 20 minuuttia + 10 minuuttia keskustelua. Seminaari on maksuton. Kotimaan matkakulut korvataan esiintyjille. Seminaarin pohjalta toimitetaan valituista esityksistä artikkelikokoelma, joka ilmestyy vuonna 2016.
Lähetä liuskan mittainen abstrakti esitelmäsi sisällöstä doc- tai pdf-tiedostona viimeistään 23.3.2015 Sakari Saaritsalle (sakari.saaritsa[at]helsinki.fi) ja Sinikka Selinille (sinikka.selin[at]helsinki.fi).
Valinnasta tiedotetaan huhtikuun 2015 aikana.
Lisätietoja: Sakari Saaritsa (sakari.saaritsa[at]helsinki.fi) ja Sinikka Selin (sinikka.selin[at]helsinki.fi)
Kuva: New Old Stock
