Henri Piirainen 2020. Kansalaisopiston tuottamat työelämähyödyt. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Tämä artikkeli perustuu Piiraisen graduun ja gradua koskevaan haastatteluun, joka toteutettiin 6.10.2020.
Vapaan sivistystyön toiminta on valtakunnallista ja siihen kuuluu yli 300 oppilaitoksen järjestämä opinto-, kurssi- ja koulutustoiminta. Vuosittain vapaan sivistystyön eri muodot tavoittavat noin miljoona osallistujaa. Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi opiskella uusia tietoja ja taitoja. Tarjontaan kuuluu taideaineiden, käsitöiden, musiikin-, kielten-, kirjallisuuden, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Suomessa toimii yhteensä 178 kansalaisopistoa.
Henri Piiraisen pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli arvioida kansalaisopistojen tuottamia työelämähyötyjä ja -taitoja. Tutkielmassaan Piirainen kysyi, millaisia työelämätaitoja tai muita työelämähyötyjä kansalaisopistossa opiskelu tuottaa osallistujille. Suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa työelämätaidoista käytetään useita eri termejä, kuten siirrettävät työelämätaidot, geneeriset taidot, yleiset työelämätaidot, yleiskvalifikaatiot, siirrettävät taidot ja ydinosaaminen, kun puolestaan englanninkielisessä tutkimuksessa käytetään termejä generic skills, generic attributes, key skills, transferable skills ja core competences (Hyytinen & Ursin 2010, 66–67; Virtanen & Tynjälä 2013, 3–4).
Piirainen käytti tutkielmansa teoreettisena viitekehyksenä Mannisen (2018) pääomamallia, joka käsittelee vapaan sivistystyön tuottamia laajempia hyötyjä, sekä Metsämuurosen (1999) kvalifikaatiomallia, joka käsittelee työssä tarvittavaa osaamista. Hän tarkasteli erityisesti kansalaisopisto-opiskelun tuottamia siirrettäviä taitoja, joihin kuuluvat mm. yhdessä tekemisen taidot, tiedonhankinnan ja -analysoinnin taidot, ongelmanratkaisutaidot, itsetuntemuksen ja itsenäistymisen taidot, alojen väliseen yhteistyöhön ja kansainvälistymiseen liittyvät taidot, oman alan perustaidot ja urasuunnittelutaidot sekä kyky toimia eri tilanteissa luovasti ja ennakoiden (ks. Virtanen & Tynjälä 2013, 5–7).
Aineistona Piirainen käytti Mannisen (2018) kansalaisopistoista keräämiä verkkokyselyaineistoja. Kyselyyn vastanneet olivat vähintään kolme vuotta kansalais- tai työväenopistossa opiskelleita aikuisia. Tutkimusaineisto koostui kahden kysymyksen vastauksista. Kysymykset olivat: Mitä hyötyä koet tästä/näistä suorittamistasi kursseista olleen sinulle? ja Mitä muita kurssille/kursseille osallistumisen aiheuttamia seurauksia, vaikutuksia tai muutoksia olet huomannut?. Ihmiset toivat vastauksissaan esille opiskelun hyötyjä omalle työuralle, vaikka niitä ei suoraan kysymyksissä kysytty. Kyselyvastauksia saatiin lopulta yhteensä 5 214 vastaajalta, joista Piirainen käytti analysoinnissaan 1 000 vastaajan vastauksia.
Oppiminen liittyy melko lailla kaikkeen harrastamiseeni ja myös näihin kursseihin. Oppiminen on minulle erittäin tärkeä arvo, inhimillinen itseisarvo, sanoisin.
…ikuinen oppimisen tarve on jäänyt tavaksi.
(Lainaukset Piiraisen tutkimusaineistosta, pro gradu -tutkielma s. 49.)
Tutkielman tulosten perusteella kansalaisopistossa opiskelu tuottaa monipuolisia työelämähyötyjä ja -taitoja. Aineiston perusteella työelämätaitoja ovat vuorovaikutus- ja viestintätaidot (esim. kielitaito, näytelmä- ja teatterikursseilla opitut taidot), yleissivistävät taidot (ml. jatkuva oppiminen) ja alakohtaiset taidot. Lisäksi pienemmissä määrin opitaan myös tietoteknisiä taitoja (tekstin- ja kuvankäsittelytaidot, internetin, sähköpostin ja tietotekniikan perustaidot, sosiaalisen median käyttäminen ja ohjelmointi), tiimityöskentelytaitoja, monikulttuurisuustaitoja, soveltamisen taitoa ja luovuutta, itsenäisen työskentelyn taitoja sekä urasuunnittelutaitoja. Työelämätaitojen lisäksi kansalaisopistossa opiskelu tuottaa myös muita työelämähyötyjä opiskelijoille. Näitä hyötyjä ovat terveyshyödyt, sosiaaliset hyödyt sekä itseluottamuksen ja itsenäistymisen kokemukset.
Terveyshyötyjen korostuminen aineistossa oli odotettavaa, koska erilaiset liikunnan ja tanssit kurssit ovat käydyimpiä kursseja opiskelijoiden joukossa. Liikunta tuottaa ilon kokemuksia, siitä saa vastapainoa työlle ja se edesauttaa niin henkisen kuin fyysisenkin terveyden ylläpitoa. Säännöllinen liikunta johtaa hyvään fyysiseen kuntoon ja hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin työelämässä, vaikka työ itsessään ei olisikaan kovin fyysistä.
Piirainen toteaa itse yllättyneensä eniten sosiaalisten hyötyjen työelämävaikutuksista. – En ollut varsinaisesti perehtynyt sosiaalisten suhteiden merkitykseen työuran kannalta, mutta tutkimustyön aikana opin, että aktiivinen sosiaalinen elämä ja sosiaaliset suhteet ennustavat pidempää työuraa ja parempaa työssäjaksamista. Kansalaisopistoissa opiskelussa ihmisille ei välttämättä ole väliä mitä opiskelee, vaan tärkeämmäksi saattaa muodostua kokemus ryhmään kuulumisesta. Sosiaalinen puoli ihmisyydestä toteutuu ja tällä on yllättävän suuri merkitys myös työelämässä, Piirainen painottaa.
Kansalaisopistot mahdollistavat työelämätaitojen oppimisen joko opiskelun pääasiallisena kohteena tai sen sivutuotteena tukien tällä tavoin yksilön työllistettävyyttä. Kansalaisopistot mahdollistavat yksilöille tavoitteellisen ja edullisen, mutta epävirallisen ja joustavan keinon itsensä kehittämiseen. Kansalaisopistossa opiskelulla voi olla merkittävä rooli yksilön työelämävalmiuksien kehittymisessä. Pelkän formaalin koulutuksen avulla ei ole mahdollista saavuttaa kaikkia työelämässä tarvittavia geneerisiä taitoja (Badcock, Pattison ja Harris 2010, 455).
Käykää kursseilla!
Piiraisen kiinnostus aiheeseen nousi omakohtaisista läpi elämän jatkuneista kansalaisopistokokemuksista sekä näkemyksistä kansalaisopiston tuntiopettajana. Tutkimusprosessi vahvisti kokemusta kansalaisopistojen merkityksellisyydestä ja sen vuoksi Piirainen haluaisikin innostaa kansalaisopiston opiskelijoita tutustumaan rohkeasti kurssitarjontaan. – Monet kurssit ovat edullisia, niitä voi käydä kokeilemassa ja niiden avulla voi löytyä ”se oma juttu”, Piirainen toteaa. Kansalaisopistot ovat myös vuorovaikutteisia, sillä ne pyrkivät reagoimaan ihmisiltä tuleviin kurssitoiveisiin. Opistot pystyvät muovaamaan opetustarjontaansa nopeasti. Piiraisen mukaan kansalaisopisto on järjestelmänä toimiva, koska se mahdollistaa opiskelun ja oppimisen omalla tahdilla ilman paineita suorituksista. Toisaalta kansalaisopisto on myös harrastuspaikka, joka samanaikaisesti edistää työelämässä tarvittavien taitojen saavuttamista. Kansalaisopistoissa opiskelu kannattaa siis monista eri syistä.
Piiraisen mukaan kansalaisopistojen tuottamien hyötyjen tarkastelua ei kuitenkaan tulisi rajoittaa ainoastaan työikäisiin, sillä yhtä lailla opiskelu kansalaisopistoissa ylläpitää eläkeikäisten ihmisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Piirainen osallistuukin pro gradu -tutkielmallaan myös yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Vaikka eläkeläisten opiskelu ei välttämättä ole työmarkkinoiden näkökulmasta tuottavaa, voi se vähentää yhteiskunnallisia menoja pitämällä ihmiset aktiivisina. Kansalaisopistoilla voisi olla myös rooli syrjäytymisen ehkäisemisessä. – Jos sen verran saa itsestään saa irti, että ilmoittautuu kurssille ja osallistuu toimintaan, niin voisin ajatella, että se pikkuhiljaa parantaa ihmisen oloa, Piirainen pohtii.
Kansalaisopistot osallistuvat myös moniarvoisen ja suvaitsevan yhteiskunnan rakentamiseen. Vastausten perusteella opiskelijat arvostavat sitä, että he saavat mahdollisuuden oppia jotain uutta maailmasta. Kansalaisopistoissa ihmiset oppivat kohtaamisissa myös kurssien ulkopuolisia asioita: He oppivat erilaisista maailmankatsomuksista sekä keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja. Toisin kuin sosiaalisessa mediassa, jossa polarisoitunut keskustelu voi kärjistää mielipiteitä eikä ihmisillä ole mahdollisuutta tai halua keskustelun kautta rakentaa kompromisseja, kansalaisopistoissa ihmiset oppivat tuntemaan muita ihmisiä tullessaan pois ”omasta kuplastaan” ja kohdatessaan erilaisia elämänarvoja ja asenteita. Ihmiset näkevät toisensa eri tavalla kuin sosiaalisessa mediassa, Piirainen kuvaa.
Suomalaista kansalaisopistojärjestelmää ja sen mahdollistamaa elinikäistä oppimista tulisi samanaikaisesti vaalia sekä kehittää, jotta tulevaisuudessakin olisi mahdollista opiskella edullisesti erilaisia tietoja ja taitoja. Piirainen toivookin, että poliittisessa päätöksenteossa tunnustettaisiin vapaan sivistystyön merkitys ja sen tuottamat välilliset hyödyt. – On hyvin lyhytnäköistä, mikäli yhteiskunnassa tehdyt päätökset pakottavat kansalaisopistot leikkaamaan opintotoiminnasta tai nostamaan kurssimaksuja. Kuten Piirainen pro gradu -tutkielmassaan (s. 76) toteaa: Kansalaisopistot ovat kohdanneet muutoksia olemassaolonsa aikana ja tulevat kohtaamaan niitä tulevaisuudessakin, oli kyseessä sitten kurssisisältöjen, opiskelijamäärien tai opistorakenteen muutos. Siitä huolimatta ne ovat selviytyneet tähän päivään saakka ja toivottavasti niiden arvo ymmärrettäisiin myös tulevissa koulutuspoliittisissa päätöksissä.
***
Piirainen, H. (2020). Kansalaisopiston tuottamat työelämähyödyt. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Linkki Henri Piiraisen graduun.
***
Henri Piirainen työskentelee tällä hetkellä Joensuun seudun kansalaisopistossa tuntiopettajana.
Kansalaisopistojen liitto KoL myönsi Piiraiselle gradu-stipendin syyskuun 2020 lopussa.
***
Muut tekstissä mainitut lähteet
Badcock, P., Pattison, P., & Harris, K. 2010. Developing generic skills through university study: a study of arts, science and engineering in Australia. Higher Education, 60(4), 441–458. https://doi.org/10.1007/s10734-010-9308-8
Hyytinen, H. & Ursin, J. 2010. Mitä korkeakoulutuksessa opitaan? Esimerkkinä AHELO. Teoksessa: Reijo Laukkanen (toim.) PISA, PIAAC, AHELO Miksi ja miten OECD mittaa osaamista? Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:17.
Manninen, J. 2018. Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa: Kansalaisopiston merkitys kuntalaiselle ja kunnalle. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 3. Helsinki: KoL.
Metsämuuronen, J. 1999. Pehmeät kvalifikaatiot sosiaali- ja terveysalan työssä ja ammatillisessa koulutuksessa. Aikuiskasvatus 2/1999, 140–150.
Virtanen, A., & Tynjälä, P. 2018. Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences. Teaching in Higher Education, 1–15.
***
Tarkempaa tietoa kyselyyn vastanneista: Vastaajien ikäjakauma oli 17–87 vuotta ja iän keskiarvo 61 vuotta. Vastaajista 22,6 prosenttia oli miehiä ja 77,4 prosenttia naisia. Vastaajien koulutustausta painottui yliopisto- (35,5 %) tai opistotasoisen (29,7 %) tutkinnon suorittaneisiin ja vain 2,8 prosentilla vastaajista ei ollut lainkaan ammatillista koulutusta. Miehet osallistuvat eniten kielten kursseille ja naiset liikunnan ja tanssin kursseille. Vastaavasti miehet osallistuvat toiseksi eniten liikunnan ja tanssin kursseille ja naiset kielten kursseille. Molemmilla sukupuolilla kädentaidot ovat kolmanneksi suosituin kurssiryhmä ja tieto ja viestintätekniikka neljänneksi suosituin. Naiset käyvät useampia erilaisia kursseja, kun taas miehet pitäytyvät enemmän saman aihepiirin kurssien sisällä.
