Sivistystyön Vapaus ja Vastuu
  • Toiminta
    • Sivistystori-blogi
    • Strategiatyöpaja
    • Minun vapaa sivistystyöni
    • Tutkimustyöpajat
      • Vaasa 2023
      • Iisalmi 2022
      • Tampere 2019
      • Jyväskylä 2018
      • Mikkeli 2017
      • Kuopio 2016
      • Jyväskylä 2016
      • Joensuu 2015
      • Tampere 2015
      • Varkaus 2014
      • Vaasa 2013
      • Tampere 2013
      • Orivesi 2012
    • KOSI-hanke 2021-22
      • Mariehamn
      • Orivesi
      • Ilmajoki
      • Kainuu, Mieslahti/Paltamo
      • Kokkola
      • EMOTIONS, AGENCY AND ACTIVISM
    • Julkaisut
      • Sivistystyö planetaaristen kriisien ajassa 2021
      • Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna 2019
      • Adult Education and the Planetary Condition 2016
      • Vapaa, vallaton ja vangittu sivistystyö 2015
    • Graduvertaisryhmä 2022-23
    • Tutkimusta yleistajuistamassa
    • Alueellinen toiminta
      • Tampere
        • Kokoukset ja tutkimusseminaarit
        • Let’s Work Together (LWT)
        • Studia Generalia 2015-2016
        • Tutkiva opintokerho 2012-2015
      • Itä-Suomi
      • Vaasa
  • Tutkimustori
    • Opinnäyte- ja harjoitteluyhteistyö
    • Jätä ja löydä tutkimusaihe!
    • Käynnissä olevaa tutkimusta
    • Julkaistua tutkimusta
    • Tilastotietoa
  • Mikä SVV?
    • Hallintomateriaalit
    • Logot
  • Yhteystiedot
  • Yhteistyökumppanit
  • ENG/SVE/DEU
    • ENGLISH
    • SVENSKA
    • DEUTSCH
18.8.2017 kirjoittajalta Jenni Pätäri

Tutustu tutkimustyöpajan alustuksiin

Tutustu tutkimustyöpajan alustuksiin
18.8.2017 kirjoittajalta Jenni Pätäri

Vapaan sivistystyön teemasta tutkimusta tekevien ja siitä kiinnostuneiden perinteinen avoin tutkimustyöpaja järjestetään 24.8. Mikkelissä osana Vapaan sivistystyön päiviä. Tutkimustyöpajan ohjelma rakentuu osallistujien vapaata sivistystyötä koskevista tutkimusesitelmistä ja niistä käytävästä keskustelusta. Kyseessä voi olla työn alla oleva opinnäytetyö (pro gradu, väitöskirja) tai muu tutkimus. Työpajassa voidaan käsitellä myös lyhyempiä ideapapereita.

Työpajan alustusmateriaalit on nyt lisätty tapahtuman omalle sivulle, jossa niihin voi käydä tutustumassa.

Ohjelma

  • Leea Keto: Etnografia tutkimusmenetelmänä kansalaisopiston sosiaalista pääomaa kehittävien hankkeiden tutkimuksessa.
  • Paula Kuusipalo & Jaakko Hyytiä: Tiedonkeruun traditiot ja osallistuminen vapaan sivistystyön opintoihin Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa.
  • Matti Mäki: Vapaan sivistystyön pitkät kaaret – kolme ekspansiota ja rakenteellinen kehittäminen.
  • Jyri Manninen: Onko vapaa sivistystyö kadottanut sivistystehtävänsä?
  • Jyri Manninen: Kansalaisopiston tuottamat sivistyshyödyt ja sosiaalinen tuottavuus kuntakontekstissa (KASTU ja KOL-kastu).

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!

Edellinen artikkeliEsitelmäkutsu: ETMU-päivät. Rotu, valta ja liikkuvuusSeuraava artikkeli Aikuiskasvatus-lehden syyskampanja

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Uusimmat päivitykset

  • Kutsu: Näkökulmia vapaan sivistystyön historiaan ja vaikuttavuuteen Pohjoismaissa 02/2024
  • Vertaisryhmä opinnäytetutkimusten tekijöille alkaa 13.12. ja jatkuu keväällä
  • Tulossa: raportti SVV:n ja EPALEn työelämäyhteistyöstä vst-asiantuntijoiden ja yliopistojen kanssa
  • Uutiskirje: muista jättää AITU-abstrakti!
  • Kutsu: Aikuiskasvatuksen teemanumeron julkistaminen 28.11.
  • Tutkittua tietoa – Iina Järvisen ja Merly Kosenkraniuksen väitökset

Oikopolut

  • Uutiskirjeet
  • Sivistystori-blogi
  • Tutkimustyöpajat
  • SVV-julkaisut

Tuoreimmat sivistystori-blogit

  • Tommi Lehtonen: Vapaalla sivistystyöllä on vapauden lisäksi myös vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä 

    Kirjoittaja Tommi Lehtonen Julkaistu 31.8.23 Puhe Vapaan sivistystyön päivillä Vaasassa, 24.8.2023 . SVV julkaisee puheen osana Sivistystori-blogia. Johdanto  Vapaus ja vastuu sivistystyössä on ajankohtaisempi aihe kuin osasimme ennen kevään eduskuntavaaleja arvatakaan. Maamme hallitusohjelmaan sisältyvät kovat leikkaussuunnitelmat kohdistuvat myös vapaan sivistystyön oppilaitoksiin, kuten kansalaisopistoihin, opintokeskuksiin ja kesäyliopistoihin.  Leikkausten uhka herättää kysymyksen, miten vastuullisesti maan hallitus toimii. Monen mielestä, eikä vähiten täällä koolla olevien mielestä, vapaata sivistystyötä ja sen oppilaitoksia kohdellaan nyt kovalla kädellä.  On sinänsä ymmärrettävää, että julkisen talouden kantokykyhuolien ja velkaantumishuolien varjossa käännetään kivet ja kannot säästökohteiden löytämiseksi. Yhtä ymmärrettävää ja selvää on, että koulutus jos mikään on investointi tulevaisuuteen. Suomessa koulutusta tarjotaan esiopetuksesta yliopistoihin asti. Vapaalla sivistystyöllä on oma, vuosikymmenten saatossa muovautunut paikkansa, kohderyhmänsä ja tehtävänsä koulutuksen kentillä.  Sivistys on itsessään arvokas asia, mutta sillä on myös toivon ja tulevaisuuden luomisessa tärkeä tehtävä. Hallitus ja eduskunta osoittaisivat suurta viisautta ja vastuullisuutta peräytymällä vapaata sivistystyötä koskevista leikkaussuunnitelmista. Vastuullisuutta ei osoita, että vapaan sivistystyön oppilaitokset joutuvat kiireesti pohtimaan ja laskemaan jatkonsa ja elinmahdollisuuksiensa edellytyksiä.  Vapaus ja vastuu  Vapaa sivistystyö perustuu ajatukselle, että yksilöillä ja yhteisöillä on vapaus oppia uusia asioita ja kehittyä. Vapauden mukana tulee vastuu. Kun omat tiedot ja taidot lisääntyvä, laajenee toiminta-alue. Esimerkiksi kielen oppiminen voi avata uusia väyliä koulutukseen tai matkailuun ja sitä kautta tuoda liikkumistilaa ja vapautta.  Vapaus ja vastuu ovat tärkeitä käsitteitä sivistystyössä. Ne ovat keskeisiä oppilaitosten toiminnassa ja oppilaiden oppimisessa. Vapaus viittaa niin yksilöiden kuin yhteisöjen mahdollisuuteen tehdä omia valintojaan ja ilmaista itseään. Vastuu taas liittyy näiden valintojen ja toiminnan seurausten tiedostamiseen ja vakavasti ottamiseen.  Vakavasti ottamiseen kuuluu valmius muuttaa omaa toimintaansa tarvittaessa. Vastuullisuutta on se, että myönteisiä asioita, kuten tietoja ja taitoja, vahvistetaan ja kielteisiä asioita, kuten tietämättömyyttä, taitamattomuutta ja yhteiskunnallista epätasa-arvoa, vältetään ja vähennetään. Tällaisessa vastuullisuudessa ja vakavasti ottamisessa vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on keskeinen työsarka.   Vastuullisuuden edistäminen  Vapaan sivistystyön oppilaitokset edistävät vastuullisuutta monilla eri tavoilla. Esitän niistä seuraavaksi muutamia esimerkkejä:  Ensinnäkin opiskelu, myös aikuisiällä, kannustaa itsenäiseen ajatteluun ja päätöksentekoon. Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat olla oppimisympäristö, joka rohkaisee opiskelijoita kehittämään kriittistä ajattelua ja tekemään omia päätöksiä. Opiskelu antaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella vastuun ottamista omista valinnoistaan ja teoistaan.  Toisekseen vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat opettaa ja edistää eettisiä arvoja, kuten syrjimättömyyttä, oikeudenmukaisuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista. Tämä auttaa opiskelijoita ymmärtämään vastuullisen toiminnan merkityksen ja kannustaa heitä toimimaan näiden arvojen mukaisesti.  Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa opiskelijat voivat myös osallistua yhteisöllisiin projekteihin ja palvelutyöhön. Tämä auttaa opiskelijoita ymmärtämään, miten he voivat vaikuttaa rakentavasti ympäröivään yhteiskuntaan ja ottaa vastuuta omasta osallistumisestaan.  Monien opiskeltavien aineiden ja aiheiden myötä vapaan sivistystyön oppilaitokset sisällyttävät ympäristötietoisuutta opetukseensa ja toimintaansa. Tämä voi sisältää esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteiden opettamista, energiatehokkuuden edistämistä tai kierrätys- ja jätteiden vähentämistoimia. Näitä tietoja ja taitoja kartuttamalla oppilaitokset voivat rohkaista opiskelijoita huolehtimaan ympäristöstä ja ottamaan vastuuta omasta kulutuskäyttäytymisestään.  Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset toimivat monikulttuurisuuden ja tasa-arvon puolestapuhujina. Ne voivat tarjota tiloja ja foorumeita erilaisista kulttuureista ja taustoista tuleville ihmisille. Kaikki tämä edistää koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista Suomessa.  Vastuullisuuden käsite  Vastuullisuus tarkoittaa vastuun ottamista ja kantamista. Erityisesti meistä yksilöistä puhuttaessa vastuullisuus viittaa sellaisiin luonteenpiirteisiin kuin velvollisuudentuntoon, huolellisuuteen ja rehellisyyteen.  Vastuullisuudessa monet eri tekijät liittyvät toisiinsa. Voidaan erottaa vastuussa oleva yksilö tai yhteisö; asia, jonka suhteen ollaan vastuussa; taho, jolle ollaan vastuussa, sekä tapa, jolla vastuu näkyy ja toteutuu. Helposti käy niin, että epämääräisyys ja yleisluonteisuus lisääntyvät, kun listalla edetään tahoon, jolle ollaan vastuussa, ja tapaan, jolla vastuu toteutuu. Vastuun toteutumisesta ja niistä, joille ollaan vastuussa, jää helposti hatara ja epämääräinen kuva.  Vastuullisuus edellyttää tekoja ja tekemättä jättämisiä. Siten periaatteessa mitä tahansa inhimillistä toimintaa, kuten opetusta ja opiskelua, voidaan arvioida vastuullisuuden näkökulmasta. Yleispätevänä vastuullisen toiminnan ohjeena on, että tekojen tulee olla asianmukaisia ja tilanteeseen sopivia, tarkasti ja huolellisesti tehtyjä. Sivistys  Vapaan sivistystyön vastuullisuuskäsityksen juuret ulottuvat ainakin humanismiin asti. Humanismi on keskiajan ja uuden ajan taitteessa syntynyt, antiikin sivistysihanteeseen perustuva suuntaus. Humanismin mukaan jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo. Humanismi perustelee ihmisarvoa ihmisen kyvyllä tietää yksilöllisesti, mikä on hänelle parasta. Jos halutaan kuitenkin tunnistaa humanismin omintakeisin korostus, se on nähdäkseni sivistysihanne.  Ihanteensa mukaisesti humanismin ihmiskuva on optimistinen. Sen mukaan ihminen voi oppia uutta ja viljellä tiedollisia, eettisiä ja esteettisiä kykyjään erilaisilla elämän vainioilla. Näitä erilaisille vainioille kuuluvia tietoja ja taitoja tuovat Suomessa kaikkien ulottuville juuri vapaan sivistystyön oppilaitokset.  Yksi tärkeimmistä asioista, joita vapaan sivistystyö voi tarjota, on kriittinen ja pohdiskeleva ilmapiiri, jossa arvostetaan tietojen ja taitojen lisääntymistä. Tällainen sivistys on vapaan sivistystyön kestävin pedagoginen tulos.  Tiedosta ei kuitenkaan näytä johtavan suoraa tietä humanismin korostamaan inhimillisyyteen. Tiedollisen sivistyksen lisäksi tarvitaankin arvoja ja sydämen sivistystä.  Siihen kuuluu myös sen ymmärtäminen, että sivistys ei ole aina helppoa tai mukavaa. Sivistys vaatii henkistä ponnistelua: opiskelua, harjoittelua ja työtä. Toki siihen voi liittyä huippukokemuksiakin, innostumista ja mielihyvää tuottavaa uppoutumista, jossa ajantaju häviää. Vapaa sivistystyö tarjoaa molempia: opiskelun vaatimaa työtä ja huippukokemuksia.  Elämän tie ja elämän suunnittelu  Eräs vapaan sivistystyön mahdollistamista asioista on yksilön elämäntien linjaaminen uudella tavalla ja uudelle reitille. Moni suomalainen haluaa lisätä osaamistaan itseään kiinnostavalta aihealueelta. Sellainen opiskelu on jo itsessään palkitsevaa, mutta lisäksi opiskelija voi suhtautua opiskeluun oman elämäntiensä rakennuksena.  Elämän suunnittelua voi lähestyä monesta eri kulmasta. Tavallisimmasta päästä taitaa olla kysymys, mitä elämässä kannattaisi tehdä. Se ei ole välttämättä talouskysymys lainkaan, vaan tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin mitä olisi järkevää tehdä. Tällöin oletetaan, että kysyjän luonne ja olosuhteet pitää ottaa vastauksessa huomioon.  Elämän suunnittelu on kuin suunnistamista tuntemattomassa maastossa. Kun elämänsuunnitelman tienviittoja pystytetään, mieleen voi juolahtaa ainakin seuraavia ohjeita: hanki luotettavinta saatavilla olevaa tietoa eri mahdollisuuksista; arvioi kuhunkin vaihtoehtoon liittyviä kuluja, riskejä ja hyötyjä, ja valitse sellainen vaihtoehto, joka tuottaa suurimman odotettavissa olevan hyödyn oman kiinnostuksesi mukaan.  Tällaisiin ohjeisiin on sisään leivottu oletus, että elämäntavoitteet ovat subjektiivisia ja hyödyn tavoitteluun kallellaan. Ei ole kuitenkaan olemassa objektiivista kaavaa, joka vastaisi kysymykseen, mitä itse kunkin kannattaisi elämässään tavoitella. Joku voi huomauttaa, että yleispäteviä ohjeita ja normeja tarjoaa kuitenkin etiikka. Siinäkin tapauksessa on valinnanvaraa, sillä eettisesti sallittuja eli hyväksyttäviä tavoitteita elämässä on ylenpalttisesti.  Yksilö ei kuitenkaan välttämättä mieti elämänsä suuntaa kaiken kattavien suunnitelmien ja kysymysten pohjalta. Tavallisempaa lienee miettiä yksittäisiä tavoitteita, kuten mitä haluaisi opiskella ja missä; millainen työ olisi kiinnostavaa; yrittäisikö vaihtaa työpaikkaa vai tehdä nykyisestä työstä innostavampaa. Entä olisiko perheen perustaminen mahdollista? Ja mitä asioita olisi eläkkeelle Lue lisää

    Lue lisää
  • Opintokeskusten koulutustarjonta tutkittu 

    Kirjoittajat Kukka-Maaria Vuorikoski & Jyri Manninen, 23.8.2023 Opintokeskuksissa tuotetaan monipuolista osaamista henkilökohtaisen ja sosiaalisen kasvun sekä kansalais- ja järjestötoiminnan saralla. Koulutus tukee myös hallitusohjelman tavoitteita.   Suomessa on 12 erilaista opintokeskusta. Ne järjestävät vuosittain noin 20 000 kurssia. Koulutustarjonnan aihealueista ei ole kuitenkaan tarkkaa kokonaiskuvaa, koska opintokeskusten tilastointikäytännöissä on vaihtelevuutta. Lisäksi Tilastokeskuksen ja OPH:n käytössä oleva niin sanottu virallinen koulutuksen aiheluokitus on kehitetty formaalin koulutuksen tarpeisiin eikä se siten sovellu nonformaaliin vapaaseen sivistystyöhön, jossa koulutusaiheet ovat moninaisempia. Tilastokeskus ei myöskään ole aiheluokitellut alle kuuden tunnin koulutuksia tai kerännyt tietoja muusta kuin valtiorahoitteisesta koulutuksesta. Tilastokeskuksen ja OPH:n tilastoista saadaankin esille vain yleiskatsaus opintokeskusten koulutustarjonnasta. Opintokeskuksilla on lakisääteisiä erityistehtäviä aktiivisen kansalaisuuden ja demokratian sekä kansalaisyhteiskunnan edistämisessä, joiden toteutumista on mahdoton arvioida ilman tarkempaa koulutustarjonnan analyysia.    Tässä blogissa kuvataan päätulokset valmistumisvaiheessa olevasta Opintokeskusten koulutustarjonta (OPKO) -tutkimuksesta, jossa on kartoitettu opintokeskusten vuosien 2016–2021 kurssitarjonta aineistolähtöisesti, eli virallisia tilastoja tarkemmin ja hyödyntäen nonformaalin aikuiskoulutuksen kurssiaiheluokitteluja. Tutkimuksen ovat toteuttaneet Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen ja Opintokeskukset ry:n asiantuntija Kukka-Maaria Vuorikoski.   OPKO-tutkimuksen toteutus  OPKO-tutkimuksen tavoite on tarjota aikaisempaa syväluotaavampi ymmärrys opintokeskusten kokonaiskoulutustarjonnasta. Tutkimusta varten kaikilta opintokeskuksilta pyydettiin vuosina 2016–2021 järjestetyistä koulutuksista tiedot, joista käy ilmi kurssin nimi, osaamistavoite, kurssin kuvaus, virallinen kurssiaihe, yhteisjärjestäjä, osallistujamäärä ja kurssin pituus tunteina.   Mukaan tarkasteluun saatiin 77 972 kurssia vuosilta 2016–2021 yhdeksästä opintokeskuksesta. Aineistossa olevat viralliset kurssiaiheet eivät kata koulutustarjonnan koko kirjoa, minkä lisäksi niissä oli usein virheitä ja erilaisia opintokeskusten omia kirjaustapoja. Sisällönanalyysissa olemme tehneet kurssiaiheiden analyysin kurssin nimen, osaamistavoitteiden ja kurssikuvauksen pohjalta. Näin esimerkiksi tanssikurssiksi alun perin luokiteltu ”Tanssita vauvaa” -kurssi, jossa osaamistavoitteena on vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittäminen, on tutkimuksessamme koodattu kurssiaihekategorian ”Sosiaalinen ja yhteisöllinen tuki” alle kurssityyppinä ”Vanhemmuus”.   Aineiston analyysirunko pohjautuu Alan Rogersin nonformaalin aikuiskoulutuksen typologiaan (Rogers 1996) ja BeLL-tutkimukseen, jossa sitä on aikaisemmin hyödynnetty (Manninen 2017). Analyysirunkoa on analyysin edetessä täydennetty ja muokattu aineistolähtöisesti opintokeskusten koulutustarjontaa vastaavaksi. Analyysin lopputuloksena on ensimmäinen tarkka opintokeskusten koulutustarjonnan analyysi, jossa on kuusi kurssikategoriaa ja niiden alla 43 kurssiaihetta. Vertailumielessä nostamme esiin, että aineistossa oli yhteensä 321 erilaista “virallista kurssiaihetta” (osittain siksi, että kukin opintokeskus oli kirjoittanut ne omalla tavallaan). Lisäksi aihe puuttui kokonaan 12 003 kurssin kohdalta.    Opintokeskukset toimivat verkostomaisesti yhteistyössä järjestöjen kanssa  Opintokeskukset ovat yli 100 vuotta vanha vapaan sivistystyön toimintamuoto, jonka organisaatio- ja toimintamalli on jopa pohjoismaisesti vertaillen erityinen ja kiinnostava. Suomen kaksitoista opintokeskusta järjestävät koulutusta yhteistyössä jäsenjärjestöjensä sekä järjestökumppaneidensa kanssa. Vuoden 2023 alussa opintokeskuksia ylläpitävillä sivistysliitoilla oli yhteensä 372 jäsenjärjestöä ja vuonna 2022 koulutusyhteistyötä tehtiin 1366 järjestökumppanin kanssa.  Opintokeskukset toimivat verkostomaisesti. Niitä ylläpitävät sivistysliitot, joilla on kullakin oma jäsenjärjestökenttänsä. Koulutuksia opintokeskukset järjestävät yhdessä järjestökumppaneidensa kanssa. Koulutukselliset osaamistarpeet muodostuvat järjestöjen toiminnan ja tarkoituksen kautta. Kukin järjestö tarjoaa oman tarkoituksensa mukaista koulutusta. Esimerkiksi astmaliitto tarjoaa astmaatikoille tietoa ja koulutusta, kun taas kristillinen järjestö tarjoaa uskonnollista kasvatusta. Opintokeskukset tarjoavat järjestöille taloudellista koulutustukea sekä osaamista ja ohjausta koulutuksen pedagogiseen suunnitteluun, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, viestintään, digitalisaatioon, lakiin ja järjestöhallintoon. Jokaisella opintokeskuksella on omanlaisensa järjestörakenne (ks. kuva 1). Täältä näet tarkemmin kunkin opintokeskuksen jäsenjärjestöt sekä opintokeskusten kuvaukset.  Kuvio 1. Opintokeskukset ja niiden järjestörakenne Opintokeskusten koulutustarjonta – kansalaistaitoja, hyvinvointia sekä sosiaalista ja henkilökohtaista kasvua!  OPKO-tutkimuksen kautta hahmottui kuva opintokeskusten laajasta ja monipuolisesta koulutustarjonnasta. Aineistosta hahmottuneet kuusi kurssikategoriaa ovat seuraavat:   Henkilökohtainen kasvu 39,6 %  Kansalais- ja järjestötoiminta 29,9%  Sosiaalinen ja yhteisöllinen tuki 11,1%  Terveys ja liikunta 10,3%  Työ ja toimeentulo 7,1%  Perustaidot 1,4%  Alla olevissa kuvissa (ks. Galleria 1) näkyvät kurssikategoriat ja niiden prosenttiosuus koko koulutustarjonnasta. Kuvissa näkyvät kuvakkeina kurssityypit, jotka muodostavat kurssikategorian. Kuvista löytyvät kurssityyppien prosentuaaliset osuudet kertovat sen kurssityypin määrän kurssikategoriassa. Esimerkiksi Perustaidot-kuvasta näemme, että perustaitoja oli 1,4 % koko opintokeskusten koulutustarjonnasta. Perustaitokursseista peruskielitaitokursseja (eli suomen tai ruotsin kielikursseja maahan muuttaneille) oli 53,8 %, kun taas matematiikan perustaitokursseja (esimerkiksi laskemiseen liittyvien ongelmien kanssa kipuileville) oli 1 %.   Galleria 1. Opintokeskusten koulutustilastot. Voit suurentaa kuvan klikkaamalla (taustakuvat: Unsplash; ikonit: Flatart/Freepik.com). Opintokeskusten koulutusta jo yli sata vuotta  Opintokeskustoiminnalla ja järjestöllisellä sivistystyöllä on yli satavuotinen historia. Koulutustarjonta on vastannut kunkin aikakauden historiallisesta kontekstista nouseviin yhteiskunnallisiin ja inhimillisiin osaamistarpeisiin.   Valtion tukemana suomalaiset ovat opiskelleet esimerkiksi kotitaloutta, kieliä, historiaa ja kulttuuria järjestöllisessä sivistystyössä. Järjestöjen kautta on liitytty vapaaehtoisiin pelastus- ja ensiapujärjestöihin yhteisen turvallisuuden edistämiseksi sekä luotu sosiaalisia apujärjestöjä pitämään huolta toisistamme.  Koulutuksiin ja toimintaan osallistuminen on ollut kaikille avointa sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Näin köyhä talonpoikakin on voinut liittyä opintokerhoon oppimaan. Esimerkiksi vuonna 1938–1939 Valistusjärjestöjen Opintotoimikunnassa, josta muodostui myöhemmin Opintotoiminnan Keskusliitto ja Opintokeskus Sivis, painottuivat koulutuksissa alla olevassa kuvassa näkyvät opintokerhot (ks. kuva 2). Kuva 1. Valistusjärjestöjen Opintotoimikunnan opintokerhojen opiskeluaineet 1938–1939. Vastaavantyyppisiä suomalaista elämää ja kulttuuria tukevia matalan kynnyksen opintokerhoja ja koulutuksia on toteutettu koko itsenäisen Suomen historian ajan. Opintokeskusten omaehtoisen yhteisöllisen toiminnan avulla on rakennettu suomalaista demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa sekä tarjottu mahdollisuus oppia, kehittyä ja olla osa yhteisöä. Tämä työ on kymmenien vuosien aikana hioutunut ja kehittynyt opintokeskuksissa osana vapaata sivistystyötä.   Opintokeskuksilla on lakisääteinen tehtävä  Vapaan sivistystyön laissa opintokeskuksille on nimettynä erityistehtävä. Laissa todetaan, että “Opintokeskukset toimivat valtakunnallisina oppilaitoksina järjestämällä opintoja itse sekä yhdessä kansalais- ja kulttuurijärjestöjen kanssa elinikäisen oppimisen, hyvinvoinnin ja aktiivisen kansalaisuuden sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan edistämiseksi” (Laki Vapaasta Sivistystyöstä 632/1998 §2). OPKO-tutkimuksen analyysin pohjalta voidaan todeta, että niiden koulutustarjonta vastaa opintokeskuksille laissa kirjattuun tehtävään.   Lisäksi opintokeskusten koulutustoiminta tukee perustuslain pykälään 16 kirjattuja sivistyksellisiä perusoikeuksia. Perustuslaissa todetaan, että “Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä”.   Opintokeskusten valtionosuudella järjestetty koulutus yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa tarjoaa nimenomaan matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksia ja oppimista sekä itsensä kehittämistä.  Opintokeskusten koulutustarjonta tukee myös uuden hallitusohjelman tavoitteita. Leikkaukset lamauttavat!  Uudessa hallitusohjelmassa 2023 esitetään historiallisia 25 miljoonan euron leikkauksia koko vapaalle sivistystyölle. Leikkauksien kohdennus olisi –39% opintokeskuksille. Samaan aikaan hallitusohjelmassa halutaan edistää monia asioita, jotka ovat opintokeskusten ja niihin kuuluvien järjestöjen ydintoimintaa. Tilanne onkin nurinkurinen: leikataan jo olemassa olevista hallitusohjelman tavoitteita tukevista rakenteista, jotka ovat vuosikymmenien aikana hioutuneet ja kehittyneet. Samaan aikaan perustetaan työryhmiä pohtimaan sitä, miten näitä tavoitteita voitaisiin edistää.  Demokratia ja kansalaistoiminta   Hallitusohjelmassa muun muassa todetaan, että “Yhteiskuntamme perustuu demokratiaan. Hallitus vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa. Uusia keinoja vaalia näitä perusarvoja tarkastellaan ennakkoluulottomasti. Hallitus työskentelee osallistavan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta ja torjuu eriytymiskehitystä.”. (Vahva ja välittävä Suomi 2023, 191).  Lisäksi todetaan, Lue lisää

    Lue lisää
  • Jyri Manninen: Nedskärningsförslagen för finansieringen av det fria bildningsarbetet är ogrundade

    I Kartläggningen av utgifterna och strukturen för den offentliga ekonomin föreslår Finansministeriet kraftiga nedskärningar i finansieringen av det fria bildningsarbetet. Detta motiveras med att                   ”I allmänbildande och hobbyinriktade studier deltar personer med högre utbildning och i tjänstemannaposition oftare än genomsnittet. Dessa har vanligtvis ekonomiska möjligheter att själv bekosta sina studier. På dessa grunder skulle det vara möjligt att minska anslagen till fritt bildningsarbete med cirka 50–90 miljoner euro”. De föreslagna nedskärningarna bygger på felaktiga och ogrundade föreställningar. Man presenterar ingen faktabaserad grund för detta i bakgrundspromemorian. Detta trots att det finns statistik om deltagandet i det fria bildningsarbetet (t.ex.https://www.stat.fi/til/oaiop/2019/oaiop_2019_2020-12-10_kat_001_fi.html). År 2019 hade 38 % av deltagarna inom det fria bildningsarbetet en högskole-examen. Skillnaderna mellan de olika organisationsformerna var rätt stora: andelen högskoleutbildade var 22% i idrottscentralen, 26% i folkhögskolorna, 39% i medborgarinstituten, 46% i studiecentralen och 57% i sommaruniversiteten. Detta innebär att endast i en av de fem organisationsformerna har deltagarna i större utsträckning än i befolkningen i sin helhet en högskole-examen. Detta förklaras med att deltagaravgifterna är på grund av lägre statsandelar högre i sommaruniversiteten. Nedskärningar med höjda deltagaravgifter som följd skulle ytterligare öka ackumuleringen av utbildning, gynna vuxna med högre utbildning och inkomster. Vid sidan om utbildningsnivå bör även andra bakgrundsfaktorer beaktas, exempelvis är 32% av medborgarinstitutens deltagare pensionärer. År 2017 hade 38% av de deltagare som deltog regelbundet i medborgarinstitutens verksamhet (i flera kurser under flera år) endast en genomgången folk- eller medborgarskola alternativt grundskola och mellanstadium (n = 5214; Manninen 2018). Av dessa regelbundna deltagare var 43% över 65 år. 34% av dem hade högskole-examen. År 2019 var 45% av folkhögskolornas studerande unga, dvs. under 29 år. De regionala skillnaderna i deltagarstrukturerna var stora, på många orter är medborgarinstitutet den enda organisation som erbjuder vuxna möjligheter för studier. Detta innebär att det påstående som presenteras i Finansministeriets rapport ”om deltagare med högre utbildning och tjänstemannaposition” gäller endast för en tredjedel av deltagarna. Följaktligen är det så att två tredjedelar av deltagarna inte är välbärgade eller kapabla att betala högre deltagaravgifter. Ifall deltagaravgifterna höjs att svara mot betalningsförmågan hos den högsta socio-ekonomiska gruppen, kommer detta att leda till att de övriga deltagarnas, för vilka de nuvarande deltagaravgifterna redan är på smärtgränsen, inte har möjligheter att delta. Det viktigt att nedskärningsförslag av denna storleksordning bygger på entydigt faktaunderlag och forskning, i stället för att man använder ogrundade föreställningar och dåligt motiverade, delvis ideologiskt färgade argument. I anslutning till nedskärningsförslag är det bra att påminna sig om att det fria bildningsarbetet är, vid sidan av den formella utbildningen, en central del av det finländska utbildningssystemet. Historiskt sett har den sedan slutet av 1800-talet haft en betydande roll i utvecklandet av det finländska välfärdssamhället, demokratin samt främjandet av bildning och höjning av kompetensnivån. Dess mål är beskrivna i lagen (Lagen om fritt bildningsarbete 1 § 29.12.2009/1765) enligt följande: ”Det fria bildningsarbetet syftar till att utifrån principen om livslångt lärande anordna utbildning som stöder sammanhållningen och jämlikheten i samhället samt ett aktivt medborgarskap. Målet för undervisningen inom det fria bildningsarbetet är att främja individers mångsidiga utveckling, välmående och välfärd och att främja demokrati, pluralism, hållbar utveckling, kulturell mångfald och internationalism. Det fria bildningsarbetet kännetecknas av studier efter eget val, samhörighet och delaktighet).” Enligt deltagarstatistik och forskning uppfyller den fria bildningen målen väl. Den åldrande befolkningen, de äldres och andra riskgruppers välmående, social- och hälsovårdskostnaderna, den sjunkande utbildningsnivån, kompetensbristen, bristen på arbetskraft och de unga människorna utanför utbildningsystemet innebär stora utmaningar för Finland. Det fria bildningsarbetet är en ytterst förmånlig verksamhetsform för staten att hantera dessa utmaningar. Det fria bildningsarbetets betydelse borde inte förringas som de vuxnas hobbyinriktade studier. Enligt internationella studier om intressebaserad vuxenutbildning (t.ex. Pearce et al. 2016) och inhemska studier om fritt pedagogiskt arbete (t.ex. Manninen 2018; Manninen et al. 2019) har denna form av vuxenutbildning betydande nytta för minst varannan deltagare, kommer till uttryck i form av välbefinnande, ökad kompetens, högre studiemotivation och socialt kapital. Nyttan återspeglar sig i deltagarnas ökade förmåga att klara sig i sitt arbete och ökad kompetens i arbetslivet.  Det ökade välbefinnandet minskar kostnaderna inom social- och hälsovård. Enligt forskning är effekterna störst för ungdomar och vuxna i en svagare socioekonomisk ställning eller i en utmanande livssituation. Det fria bildningsarbetet erbjuder dessa grupper studiemöjligheter med låg tröskel (t.ex. folkhögskoleutbildningar för ungdomar som är osäkra på sina fortsatta studier). Kostnaderna för deltagande i det fria bildningsarbetet fördelas mellan deltagare, kommuner, olika typer av organisationer och staten. En höjning av deltagaravgifterna skulle drabba särskilt hårt de grupper av deltagare som har störst nytta av deltagande. Detta vore ett stort utbildningspolitiskt- och samhällspolitiskt misstag, och skulle resultera i snabbt ökade kostnader i andra moment i statsbudgeten. Även om det är utmanande att i euron beräkna den sociala produktiviteten av samhällstjänster, finns det forskning som påvisar att investeringar i utbildningsformer såsom det fria bildningsarbetet betalar sig själv (t.ex. Fujiwara 2012; Manninen et al. 2019). Det är ansvarslöst med nedskärningar inom det fria bildningsarbetet, enligt de framlagda förslagen. Dessutom bygger förslaget på bristfälligt faktaunderlag och felaktiga argument. En mjölkko – som klarar sig med lite näring  – bör vanligtvis inte slaktas, åtminstone inte utgående från en ofullständig och delvis felaktiga argument. För läsning Fujiwara, D. (2012). Valuing the Impact of Adult Learning. An analysis of the effect of adult learning on different domains in life. Leicester: NIACE. Pearce, E., Launay, J., Machin, A., & Dunbar, R. (2016). Is group singing special? Health, well-being and social bonds in community-based adult education classes. Journal of Community & Applied Social Psychology. Advance online publication. doi:10.1002/casp.2278. Pätäri, J., Teräsahde, S., Harju, A., Manninen, J. & Heikkinen, A. (2019). Vapaa sivistystyö eilen, tänään, huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Helsinki: Vapaa Sivistystyö ry. https://www.vapausjavastuu.fi/tietopankki/aineistot-ja-julkaisut/ Manninen, J. (2018). Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa. Kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 3. Helsinki: Kansalaisopistojen liitto KoL. https://uefconnect.uef.fi/henkilo/jyri.manninen/#publications Manninen, J., Karttunen, A., Meriläinen, M., Jetsu, A. & Vartiainen, A.-K. (2019). Hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa –kansalaisopiston hyödyt osallistujille, kaupungille ja alueelle. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 23. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2019/05/julkaisu_hyvinvointia-ja-sosiaalista-paaomaa-kansalaisopiston-hyodyt-osallistujille-kaupungille-ja-alueelle.pdf Manninen, J. & Meriläinen, M. (2015). Monimenetelmällinen Lue lisää

    Lue lisää
  • Jyri Manninen: Vapaasta sivistystyöstä ei saa leikata mutu-pohjalta

    Jyri Mannisen kannanotto on julkaistu 30.5.23 osana SVV-ohjelman Sivistystori-blogisarjaa. Valtiovarainministeriön Julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa esitetään vapaan sivistystyön rahoitukseen rajuja leikkauksia, koska ”Yleissivistävyys- tai harrastustavoitteisesti opiskelivat keskimääräistä useammin korkeasti koulutetut sekä toimihenkilöasemassa työskentelevät. Heillä on tyypillisesti taloudelliset mahdollisuudet maksaa opiskelunsa kustannukset itse. Tällä perusteella valtion vapaan sivistystyön määrärahoja olisi mahdollista alentaa noin 50–90 miljoonalla eurolla”. Esitetyt leikkausperusteet pohjautuvat virheellisiin mielikuviin vapaan sivistystyön osallistujista, eivätkä ne pidä tilastojen ja tutkimusten mukaan paikkaansa. Väitteelle ei ole myöskään esitetty mitään taustamuistiota eikä faktapohjaa, vaikka vapaan sivistystyön osallistujarakenteista löytyy paljon tutkimus- ja tilastotietoa (esim. https://www.stat.fi/til/oaiop/2019/oaiop_2019_2020-12-10_kat_001_fi.html). Vuonna 2019 vapaan sivistystyön osallistujista korkeakoulututkinto oli keskimäärin 38 prosentilla, mutta erot oppilaismuotojen välillä olivat suuria: liikunnan koulutuskeskuksissa opiskelevista korkeakoulututkinto oli 22 prosentilla, kansanopistoissa 26:lla, kansalaisopistoissa 39:lla, opintokeskuksissa 46:lla ja kesäyliopistoissa 57 prosentilla. Eli vain yhdessä viidestä vapaan sivistystyön oppilaitosmuodossa opiskelee keskimääräistä todennäköisemmin hieman paremman koulutustason omaavia aikuisia, ja sekin selittyy kesäyliopistojen pienemmistä valtionosuuksista johtuvilla korkeammilla osallistumismaksuilla. Tämä on samalla varoittava esimerkki siitä, miten valtiovarainministeriön leikkausehdotuksesta seuraava osallistujamaksujen korotus lisäisi koulutukseen osallistumisen kasautumista parempituloisiin aikuisiin. Osallistujien koulutustason lisäksi on tarkasteltava myös muita taustatekijöitä, sillä esimerkiksi kansalaisopistojen osallistujista 32 prosenttia oli eläkeläisiä. Vuonna 2017 kansalaisopistojen vakioasiakkaista (n = 5214; Manninen 2018) eli useampia vuosia osallistuneista ja useita kursseja suorittaneista 38 prosentilla oli vanha kansa-, kansalais- tai keskikoulun tutkinto tai peruskoulututkinto. Korkeakoulututkinto oli 34 prosentilla. Vakioasiakkaista 65 vuotta täyttäneitä oli 43 prosenttia. Vastaavasti vuonna 2019 kansanopistojen opiskelijoista 45 prosenttia oli nuoria alle 29-vuotiaita. Lisäksi erityisesti kansalaisopistojen osallistujarakenteissa on suuria alueellisia eroja, ja monilla alueilla kansalaisopisto saattaa olla ainoa aikuisille tarjolla oleva opiskelumahdollisuus. Näin ollen valtiovarainministeriön raportissa esitetty väite ”korkeasti koulutetuista toimihenkilöasemassa työskentelevistä” koskee vain noin yhtä kolmasosaa vapaan sivistystyön kokonaisosallistujarakenteesta, joten kaksi kolmasosaa osallistujista ei ole maksukykyisiä ja hyväosaisia. Ja jos osallistumismaksuja nostetaan vastaamaan vain parhaimmassa sosioekonomisessa asemassa olevan osallistujaryhmän maksukykyä, se karsii pois suurimman osan muita osallistujia, joista osalle jo nyt pienetkin osallistumismaksut ovat kipurajalla. Olisi tärkeää, että näin merkittävät ja suuret leikkausehdotukset pohjautuisivat fakta- ja tutkimustietoon sen sijaan, että käytetään mielikuvia ja perustelemattomia, osin ideologisesti värittyneitä argumentteja. Leikkauspäätöksiä tehtäessä olisi hyvä pitää mielessä myös se, että vapaa sivistystyö on tärkeä osa Suomen koulutusjärjestelmää formaalin koulutuksen rinnalla. Sillä on historiallisesti ollut jo 1800-luvun lopulta alkaen merkittävä rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, demokratian ja sivistys- sekä osaamistason kehittämisessä. Sillä on lakiin kirjatut tavoitteet (Laki vapaasta sivistystyöstä 1 § 29.12.2009/1765: Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus). Osallistumistilastojen ja tutkimusten mukaan vapaa sivistystyö täyttää nämä tavoitteet hyvin. Suomen akuutteja haasteita ovat ikääntyminen ja ikääntyvien sekä erilaisten riskiryhmien hyvinvointi, sotekulujen kasvu, koulutustason lasku, osaamisvaje, työvoimapula sekä koulutuspoluilta syrjäytyvät nuoret. Vapaa sivistystyö on valtiolle todella edullinen keino näiden kaikkien haasteiden ratkaisemiseen. Vapaata sivistystyötä ei tulisi myöskään vähätellä ”vain aikuisten harrastamisena”. Omaehtoiseen harrastustavoitteiseen aikuiskoulutukseen liittyvien kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan aikuisopiskelulla on vähintään joka toiselle osallistujalle merkittäviä hyötyjä, jotka näkyvät esimerkiksi hyvinvoinnin, osaamisen, opiskelumotivaation ja sosiaalisen pääoman lisääntymisenä (esim. Pearce ym. 2016; Manninen 2018; Manninen ym. 2019). Hyödyt heijastuvat myös osallistujien työssä jaksamisen ja osaamisen lisääntymisen kautta työelämään, työuriin ja hyvinvoinnin lisääntymisen myötä sote-kuluihin (kuvio 1). Tutkimusten mukaan eniten hyötyjä syntyy heikommassa sosioekonomisessa asemassa tai elämäntilanteessa oleville nuorille ja aikuisille, ja vapaa sivistystyö tarjoaa näille ryhmille matalan kynnyksen koulutuspalvelun (esim. kansanopistojen koulutukset omaa toisen asteen koulutuspolkua etsiville nuorille).  Vapaan sivistystyön kustannuksista vastaavat yhdessä osallistujat, kunnat tai erilaiset järjestöt ja valtio, ja valtionosuuksien raju leikkaus vaarantaisi koko järjestelmän. Osallistumismaksujen korotus iskisi erityisesti juuri vapaasta sivistystyöstä eniten hyötyviin ryhmiin, mikä olisi koulutus- ja yhteiskuntapoliittisesti suuri virhe, jonka kustannukset kertautuisivat nopeasti lisääntyvinä kuluina muualla valtion budjetissa. Vaikka yhteiskunnallisten palveluiden sosiaalisen tuottavuuden arviointi euroina on haastavaa, eri tutkimusten mukaan vapaan sivistystyön tyyppiseen koulutukseen panostaminen on investointi, joka maksaa itsensä takaisin (esim. Fujiwara 2012). Senkin vuoksi olisi vastuutonta leikata nyt vapaan sivistystyön rahoitusta esitetyllä tavalla ja puutteellisilla argumenteilla. Lypsävää – ja tässä tapauksessa vähäruokaista – lehmää ei yleensä kannattaisi lahdata, ainakaan puutteellisten ja osin virheellisten argumenttien pohjalta.  Kuvio 1. Yhteenveto kansalaisopiston tuottamista hyödyistä (Manninen ym. 2019) Lukemista Fujiwara, D. (2012). Valuing the Impact of Adult Learning. An analysis of the effect of adult learning on different domains in life. Leicester: NIACE. Pearce, E., Launay, J., Machin, A., & Dunbar, R. (2016). Is group singing special? Health, well-being and social bonds in community-based adult education classes. Journal of Community & Applied Social Psychology. Advance online publication. doi:10.1002/casp.2278. Pätäri, J., Teräsahde, S., Harju, A., Manninen, J. & Heikkinen, A. (2019). Vapaa sivistystyö eilen, tänään, huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Helsinki: Vapaa Sivistystyö ry. https://www.vapausjavastuu.fi/tietopankki/aineistot-ja-julkaisut/ Manninen, J. (2018). Kansalaisopiston aikuisopiskelijat luokkakuvassa. Kansalaisopiston merkitys kuntalaisille ja kunnalle. Kansalaisopistojen liiton julkaisuja 3. Helsinki: Kansalaisopistojen liitto KoL. https://uefconnect.uef.fi/henkilo/jyri.manninen/#publications Manninen, J., Karttunen, A., Meriläinen, M., Jetsu, A. & Vartiainen, A.-K. (2019). Hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa –kansalaisopiston hyödyt osallistujille, kaupungille ja alueelle. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 23. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2019/05/julkaisu_hyvinvointia-ja-sosiaalista-paaomaa-kansalaisopiston-hyodyt-osallistujille-kaupungille-ja-alueelle.pdf Manninen, J. & Meriläinen, M. (2015). Monimenetelmällinen näkökulma omaehtoisen opiskelun hyötyihin. Aikuiskasvatus 2/2015. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/94128 Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut mm. vapaan sivistystyön tuottamia hyötyjä, oppimisympäristöjä, aikuiskoulutukseen osallistumista ja koulutuksen vaikuttavuutta. Hän on myös toiminut pitkään erilaisissa opetus- ja koulutustehtävissä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä näiden avoimissa yliopistoissa ja täydennyskoulutusyksiköissä.  (Kuva: Jana Knorr, Unsplash)

    Lue lisää

Some

Ajankohtaista

Aikuisten sivistävät käytännöt. Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivien abstraktihaku 30.11. asti

Minun vapaa sivistystyöni -työpajat

Stop leikkauksille! Kooste kannanotoista

Vapaan sivistystyön tutkimuksen strategiatyöpaja

Kirjoittajakutsu: Sivistykselliset oikeudet ja vapaa sivistystyö -verkkojulkaisusarja

Oikopolut

  • Uutiskirjeet
  • Sivistystori-blogi
  • Tutkimustyöpajat
  • SVV-julkaisut

Tutkimustori

  • Tietoa opinnäyte- ja harjoitteluyhteistyöstä
  • Tutkimusaiheita
  • Käynnissä olevaa ja julkaistua tutkimusta

Meta

  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org