SVV-ohjelmassa kerätään yhteen ja seurataan vapaan sivistystyön opinnäytetutkimusta. Tiedonkeruukoostetta on päivitetty joulukuussa 2019 ja sitä täydennetään säännöllisesti. Esimerkiksi pro gradu -tasoista vapaan sivistystyön tutkimusta on tällä hetkellä koossa jo yli 700 kappaletta alkaen vuodesta 1933, väitös- ja lisensiaattitutkimusta 80 kappaletta alkaen vuodesta 1936. Aineisto sisältää tutkimusta eri tieteenaloilta. Osan yhteys vapaaseen (kansan)sivistystyöhön voi olla välillisempi kuin toisten. Päivitettävien tietojen osalta voi mielellään olla yhteydessä SVV-koordinaattoriin (ks. yhteystiedot).
Tiedonkeruu valottaa kiinnostavasti vapaan (kansan)sivistystyön tutkimuksen muotoutumista. Siitä esimerkiksi ilmenee, että kansanopistot olivat vahvasti edustettuina alan ensimmäisissä tutkimuksissa – aikana, jolloin alan kotimainen tutkimus- ja julkaisutoiminta oli vielä varsin vähäistä. Kansansivistysopin ensimmäisen erikoistyön laati Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuonna 1933 Heikki Hosia kansanopistojen historianopetuksesta. Hosia oli aktiivinen kansansivistysmies ja poliitikko, joka toimi muun muassa Etelä-Pohjanmaan kansanopiston sekä Oriveden opiston johtajana 1943–1964, jolloin hänet nimettiin opetusministeriön kansliapäälliköksi. Maalaisliittolainen Hosia toimi opetusministerinä kahdessa eri hallituksessa 1959–1961 sekä 1961–1962. (Hosia-lähde Wikipedia.) Huomio kiinnittyy myös siihen, kuinka monilla eri oppi- ja tieteenaloilla on tehty ja tehdään tutkimusta vapaasta sivistystyöstä. Esimerkiksi jo ennen Kosti Huuhkan ensimmäistä kansansivistysopin väitöskirjaa vuodelta 1955 (”Talonpoikaisnuorison koulutie. Tutkimus talonpoikaisnuorison koulunkäynnistä ja siihen vaikuttaneista sosiaalisista tekijöistä Suomessa 1910-1950”) valmistui vapaata kansansivistystyötä käsitteleviä väitöksiä muilla oppi- ja tieteenaloilla. Vuonna 1936 valmistui Helsingin yliopistossa historian oppiaineessa Matti Wilskan väitöstutkimus ”Kansanopistoaatteen kehitys Suomessa vuosina 1868–1892”. Viime vuosien opinnäytetutkimuksessa tilaa saavat puolestaan erityisesti kansalaisopistot, taito- ja taideaineiden opetus, maahanmuuttajat ja ikääntyvät kohderyhminä sekä vertaisoppiminen. Esiin nousee myös järjestöllinen sivistystyö eri muodoissaan.
Tiedonkeruut ovat osa SVV-ohjelman pyrkimystä vahvistaa vapaan sivistystyön tutkimusperustaisuutta. Tutkimusperustaisuus ja tutkimukseen perustuva vapaan sivistystyön kehittäminen edellyttävät kuitenkin myös keruiden pohjalta tehtävää tiedon sisällöllistä kokoamista alan ja sen eri toimintamuotojen perustan kirkastamiseksi sekä tutkimustiedon linkittymistä ja linkittämistä vapaan sivistystyön käytäntöön, sivistystyöntekijöiden koulutukseen ja politiikkaan eri tavoin.
Vuonna 2019 tuli kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun vapaan kansansivistystyön perustalta muotoutuneen kansansivistysopin (myöh. aikuiskasvatustieteen) opetus aloitettiin Kansalaiskorkeakoulussa (myöh. Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa) vuonna 1929 (opetusohjelmaan kansansivistysoppi tosin kirjattiin jo vuonna 1928). Kuten vapaan kansansivistystyön opillistuessa 1920-luvulla, tarvitaan edelleen yhteistä perustaa vahvistavaa tutkimusta sekä alan toimijoiden välistä yhteistyötä. Oppi- ja tieteenalaa yhdistyksineen rakennettiin tuolloin vapaan kansansivistystyön toimintakentät ja -muodot yhdistäväksi foorumiksi, yhteiseen työhön alan yhteisen perustan ja ydintehtävän kirkastamiseksi sekä toteuttamiseksi. Esimerkiksi Kansanvalistus ja Kirjastolehden sekä Kansansivistysopillisen Yhdistyksen vuosikirjateksteissä kansansivistystyön ydintehtävänä korostettiin ihmisten auttamista ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa he elävät, sekä osallistumaan niiden muuttamiseen. Se oli myös sivistystyöntekijöiden ”valmistamisen” ja ”valmentamisen” lähtökohta, joka edellytti laaja-alaista, monitieteistä tietopohjaa. Vaikka vapaan sivistystyön työmuodoilla oli omat erityispiirteensä, samalla oli nähtävä niitä yhdistävä kansansivistystyöllinen perusta ja problematiikka, jotka tuolloin kiedottiin erityisesti kansalais- ja demokratiakasvatukselliseen tehtävään. Kirjoituksissa varoiteltiin niin tutkijoita kuin sivistystyöntekijöitä alan ja sen eri kenttien yhteisyyden kadottamisesta. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen vaarantaisivat vapaan kansansivistystyön yhteiskunnallisen roolin ja aseman (ks. esim. Castrén 1930, 45; Harva 1942, 5 ja 1948; myös Veilahti 1963, 11). Esimerkiksi Zachris Castrén (1924) korosti vapaan kansansivistystyön tiedeyhteyttä vastavuoroisesti ensinnäkin harjaantumisena päivän polttavien kysymysten koetteluun tieteen kentälle ominaisten ajattelu- ja argumentointitapojen avulla – ne olivat tärkeä osa sivistystä ja sivistystyöllisiä pyrkimyksiä, joihin myös yliopisto kytkeytyi tiiviisti. Toisekseen hän (1930) peräänkuulutti vapaan kansansivistystyön käytännön ymmärtämistä oppialan perustana ja varoitti ”yliopistomiehiä” erikoistumisen ja yksipuolistumisen vaaroista vapaan kansansivistystyön kehitykselle:
Zachris Castrén (1930, 45.)
Tieteellinen harrastus yksinänsä vie kansansivistystyölle haitalliseen yksipuolisuuteen, varsinkin sellaisissa oloissa, joissa tieteellä on voimakas taipumus erikoistumiseen ja samalla katsantokantojen supistumiseen. Yhteiskunnalliset harrastukset ja kansalaisten sivistystarpeet eivät ole paljaastaan erikoistieteellisen näkökohtien mukaan tyydytettävissä. Erikoistieteeseensä kiintynyt yliopistomies joutuu kansalaiskasvatusta tarkoittavassa sivistystyössä pahasti ymmälle, jos hän ei pidä huolta siitä, että hän saa monipuolista, läheistä kosketusta elämänolojen ja tosiperäisten kansalaisharrastustensa kanssa ja joutuu ymmärtämään laajemmalle sivistystoiminnalle kuuluvat edellytykset.
Alan yhteisyys tarkoitti vastavuoroista suhdetta vapaan sivistystyön eri toimintakenttien välillä: juuri alan peruskysymysten ja päivän polttavien kysymysten tutkimuksellinen koettelu ja kansansivistäjien valmistus tarjosivat vapaan kansansivistystyön yhteisen foorumin keskustelulle ja vaihtoehtojen työstämiselle.
Tutkimuksen vaikuttavuuden vahvistaminen kiinnittyy vapaan sivistystyön vaikuttavuuden vahvistamiseen monin tavoin. Se edellyttää, että vapaan sivistystyön tutkimuksen ja työntekijöiden koulutuksen taakse saadaan myös jatkossa vapaan sivistystyön toimijoiden ja politiikantekijöiden tuki ja kannatus kuten myös valtion taloudellinen tuki. SVV-ohjelmayhteistyössä jatketaan myös toimintakaudella 2020–2022 vapaan sivistystyön tutkimusyhteistyön ja yhteistutkimuksen kehittämistä (Vähämäki 2010), jonka tarkoitus on tarjota edellä kuvatun kaltainen foorumi vapaan sivistystyön keskustelulle ja vaihtoehtojen työstämiselle – esimerkiksi ihmiskeskeisen sivistyksen ja sivistystyön haastamiselle. Toimintakautta läpäisevänä toiminnallisena pyrkimyksenä on ”sivistysulostulo” ja sen pääteemoina kestävä kehitys/ekososiaalinen sivistys sekä vapaa sivistystyö ja uusi työelämänarratiivi. Erilaisten tiedonkeruiden lisäksi niistä laaditaan toimintakauden teemoihin perustuvia synteesejä ja pyritään tuomaan tutkimustieto eläväksi osaksi vapaan sivistystyön käytäntöä, koulutusta ja politiikkaa. Kauden teemojen kautta työskennellään myös vapaan sivistystyön yliopistollisen aseman ja sen vahvistamisen puolesta. Alan säilyminen tutkimuskohteena ja koulutusohjelmien sisältönä on välttämätöntä sivistystyön peruskysymysten ja sen piiristä nousevien ongelmien tieteellisessä tutkimisessa, mutta myös niitä ymmärtävien asiantuntijoiden kasvattamisessa ja (jatko)kouluttamisessa sekä vapaan sivistystyön yleisen arvostuksen ja aseman kohottamisessa (Pätäri 2019). Se on keskeisessä asemassa niin vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisessa kuin sen osoittamisessa erilaisille sidosryhmille.
Tutkimuskoostetta voi käyttää vapaasti omiin tarkoituksiin noudattaen asianmukaista viittauskäytäntöä (viittaustiedot: Pätäri, Jenni (2019). Kooste Suomessa tehdystä vapaan (kansan)sivistystyön opinnäytetutkimuksesta. Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -yhteistyöohjelma. Saatavilla osoitteesta <https://www.vapausjavastuu.fi/opinnaytetori/>). Kooste on ladattavissa Excel-tiedostona (Excel-tiedosto Vapaan (kansan)sivistystyön opinnäytetutkimusta 1933-2019 (Jenni Pätäri, 2019)). Se koostuu vapaan (kansan)sivistystyön pro gradu-, lisensiaatti- ja väitöstutkimuksista, jonka lisäksi olemme alkaneet koota yhteen ammattikorkeakoulujen opinnäytteitä. Pro gradu-, lisensiaatti- ja väitöstasoista tutkimusta on mahdollista tarkastella myös taulukkonäkymässä opinnäytetorin alasivuilla ja suorittaa hakuja.
Blogiteksti perustuu osittain Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna -teoksen sisältöihin (erit. Jenni Pätäri 2019, Vapaan sivistystyön akateeminen tutkimus ja sivistystyöntekijöiden koulutus) sekä SVV-ohjelmassa työn alla olevaan sivistysulostulo-tekstiin (ks. Heikkinen, Pätäri & Sipilä 2019). Lähdemerkinnät löytyvät niistä. Käynnistyvän toimintakauden 2020–2022 toimintasuunnitelma julkaistaan sivustolla pian.
Kuva: Mikael Kristenson, Unsplash
