Sivistystori-blogi 26.2.25. Kirjoittaja Laura Pajula, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopiston ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö
Ikääntymistä ja digitalisaatiota tarkasteltaessa mediassa ja tutkimuskirjallisuudessa nähdään usein yleistetty käsitys ikääntyneistä, jotka eivät ole yhtä vahvasti mukana digiyhteiskunnassa ja joilla on heikommat taidot kuin nuoremmilla ikäpolvilla (Comunello ym., 2023). Digitalisaatio puolestaan esitetään ratkaisuna yhteiskunnallisiin haasteisiin kuten uusina mahdollisuuksina kustannustehokkaisiin julkisiin palveluihin väestön ikääntyessä ja hoivasuhteen muuttuessa (Bishocf & Jarke, 2021). Tällainen vastakkainasettelu ylläpitää negatiivisia stereotypioita, joissa ikääntyneet esitetään yhteneväisenä ryhmänä, joka on digitalisoituvassa yhteiskunnassa heikommassa asemassa nuorempiin ikäryhmiin verrattuna (Neven & Peine ym., 2017). Tämä kuvaus ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä moni ikääntynyt pyrkii aktiivisesti osallistumaan digiyhteiskuntaan ja pysymään mukana digitalisaation jatkuvassa muutoksessa (Hänninen ym., 2021a).
Osallistumista digiyhteiskuntaan voidaan tarkastella digiosallisuuden käsitteen ja sen kaksipaikkaisuuden kautta (Hänninen ym., 2021b). Digiosallisuutta voidaan lähestyä sekä osallistumisen että osallistamisen näkökulmasta. Yksilön kannalta digiosallisuus tarkoittaa erityisesti kokemusta mahdollisuudesta osallistua digiyhteiskunnan toimintaan erilaisia digitaalisia laitteita ja palveluita hyödyntämällä. Yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten viranomaisten, julkisten palveluiden tarjoajien sekä kolmannen sektorin näkökulmasta digiosallisuuden määritelmä rakentuu osallistamisen kautta ja voi liittyä esimerkiksi palvelujen kustannustehokkuuteen, demokratisoitumiseen sekä poliittiseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. (Emt.) Tämä jaottelu huomioi ja korostaa sitä, että digitalisoituvaan yhteiskuntaan osallistuminen ei ole ainoastaan yksilön vastuulla, vaan myös yhteiskunnalliset toimijat osaltaan tukevat ja mahdollistavat yhteiskunnallista osallisuutta.
Vapaan sivistystyön oppilaitokset tukevat digiosallisuuden edistämistä monin tavoin. Niiden toimintaan kuuluu esimerkiksi monenlaisen vapaaehtoistyön ja digituen eri muotojen tarjoaminen ja organisoiminen. Vapaassa sivistystyössä tarjotut opiskelumahdollisuudet ja digituki ovat tärkeitä ikääntyneille, jotka eivät välttämättä ole koulutus- tai työuransa aikana kehittäneet systemaattisesti digitaitojaan. Lisäksi eläköitymisen jälkeen mahdollisuudet digitaitojen kehittämiseen ovat usein rajatummat kuin työelämässä (Pihlainen ym., 2021), ja vastuu digituen tarjoamisesta on usein läheisten varassa (Hänninen ym. 2022; Korpela ym., 2023).
Jyväskylän kesäyliopiston alla toimivalle Ikääntyvien yliopistolle ikääntyvien digitaitojen edistäminen on jo pitkään tarkoittanut maksuttoman digineuvonnan tarjoamista ikääntyneille. Toimintaan kuuluu vapaaehtoisten digineuvojien kouluttaminen ja vapaaehtoistoiminnan organisoiminen. Tällä hetkellä Ikääntyvien yliopisto on myös mukana ikääntyneiden digiosallisuutta edistävässä Digibuusti! -hankkeessa.
Ikääntyneiden digineuvojien tarjoamaa vertaistukea tarkasteleva tutkimus osoittaa, että ikäihmiset ottavat aktiivisen roolin paitsi omien, myös ikätoveriensa digitaitojen kehittämisessä (Korpela ym., 2023). Ikääntyvien yliopiston digineuvojat opastavat digitaalisten laitteiden ja palveluiden käytössä apua tarvitsevia ikätovereitaan kaupungin eri toimipisteissä. Neuvonnassa perehdytään käytännön pulmiin, joihin opastettavat kullakin hetkellä tarvitsevat apua.
Vertaistukea tarjoavat digineuvojat toivat omat ajatuksensa kuuluviin digitukijoiden verkostopäivillä Jyväskylässä loppuvuonna 2024 korostaen oman työnsä merkityksellisyyttä tuen saajille ja antajille, mutta myös laajemmin yhteiskunnalle.
Digitukijoiden verkostopäivät Jyväskylässä: Yhteistyöllä uusia ideoita
Joulukuun ensimmäisenä maanantaina (2024) Sataman Viilu Jyväskylässä täyttyi iloisesta puheensorinasta, kun digitukijoiden verkostopäivät käynnistyivät Jyväskylän kesäyliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun Digibuusti!- sekä Verkosta virtaa -hankkeiden yhteistyönä. Toteutusta oli tukemassa myös Osuuskauppa Keskimaan Ilo auttaa -hanke. Verkostopäiville kokoontui vapaaehtoisia digineuvojia ja digituen kehittäjiä Keski-Suomesta, ja muutama osallistuja oli saapunut paikalle kauempaakin.
Verkostopäivien aikana osallistujat syventyivät ajankohtaisiin digiaiheisiin ja jakoivat kokemuksiaan. Ensimmäisenä päivänä kuulimme Digi- ja väestötietoviraston Henriikka Eloluodon puheenvuoron Suomi.fi-verkkopalvelun tulevista muutoksista. SeniorSurfin Tiina Etelämäki kertoi digituen etäopastuksen kuulumisia, ja Tuukka Kivioja Jyväskylän ammattikorkeakoululta johdatteli yleisöä tekoälyn saloihin Digibuusti!-hankkeen edustajana. Päivän virallisen ohjelman päätti vetämäni työpaja, jossa tutkimustietoon pohjautuvan alustukseni jälkeen digineuvojat vaihtoivat ideoita ja pohtivat ratkaisuja digituen ajankohtaisiin haasteisiin.
Työpajan antia
Digineuvojat nostivat työpajassa esiin useita tärkeitä teemoja digituen nykytilasta. Ensinnäkin digituessa nähtiin paljon hyvää. Digineuvojien mielestä vapaaehtoisten verkosto on toimiva, mutta vapaaehtoisia voisi joillain alueilla olla enemmänkin. Digikahvilat, kirjastot ja erilaiset digitietoiskut koettiin hyviksi tavoiksi edistää ikääntyneiden digitaitoja. Digineuvojat korostivat, että työhön sitoutuminen ja aktiivinen osallistuminen ovat digituen tarjoamisen kulmakiviä. Tätä vapaaehtoistyön muotoa on syytä arvostaa ja tukea myös yhteiskunnan tasolla, sillä digineuvojat ovat tärkeä osa digipalveluiden käytön mahdollistamista erityisesti ikäihmisille.
Toiseksi digineuvojien mielestä yhteistyö eri toimijoiden kesken on ollut hedelmällistä, mutta sitä tulisi olla enemmän. Koordinoinnin kehittämisessä digineuvojat nostivat esiin tarpeen selkeyttää koordinointivastuuta: digipalveluiden määrän kasvaessa vastuu digituen koordinaatiosta ei ole lisääntynyt samassa suhteessa. Digitukea tarjoavat organisaatiot yhteen kokoava kattojärjestö voisi vähentää päällekkäisyyksiä ja parantaa digituen näkyvyyttä. Esimerkiksi SeniorSurf tekee jo arvokasta työtä organisoimalla etädigitukea ja verkottamalla digituen toimijoita. Lisäksi viranomaisten ja julkisten digipalveluiden tarjoajien vastuu digituesta korostui digineuvojien näkemyksissä. Digituen tarjoaminen ei saa jäädä pelkästään vapaaehtoisten harteille, vaan kaikkien toimijoiden on kannettava vastuunsa.
Digineuvojat seuraavat vapaaehtoistyössään läheltä, millaisia haasteita ikääntyneillä teknologian käyttäjillä on. Nämä huomiot ovat arvokkaita digiteknologian ja –palveluiden kehitystyössä, ja siten ne luovat hedelmällistä pohjaa yhteistyölle. Kun julkisten digipalveluiden määrä lisääntyy, digipalveluiden tarjoajien on tärkeää tukea digiosallisuutta tarjoamalla paitsi digitukea, myös mahdollisimman helppokäyttöisiä digipalveluita. Teknologian kehittämisessä tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä ja osallistavaa suunnittelua, jotta kehittäjät ymmärtävät teknologian käyttäjien moninaiset tarpeet ja toiveet, ja voivat vastata niihin. Digineuvojilla on vapaaehtoistyön kautta valtavasti tietoa, joka on hyödyllistä digipalveluiden kehitystyössä.
Kolmanneksi digineuvojat ehdottivat digituen löydettävyyden ja saatavuuden parantamiseksi useita keinoja. Digituen mainostaminen kauppojen ilmoitustauluilla, busseissa, kirjastoissa ja muissa julkisissa paikoissa lisää sen löydettävyyttä. Tiedon digituesta on oltava siellä, missä ikäihmiset ovat. Paikallislehtien mainokset ja kuntien tapahtumakalenterit ovat hyviä tiedotuskanavia, ja digituen esitteiden jakaminen suoraan koteihin voi auttaa tavoittamaan entistä laajemman yleisön. Digi- ja väestötietovirastolla on käytössä kansalliset digituen osaamismerkit, joilla voi todentaa oman osaamisen digituen antajana. Digineuvojien mielestä merkkejä on käytettävä järjestelmällisesti ja näkyvästi, jotta merkkien tarkoitus on selkeä digituen tarvitsijoille.
Lopuksi
Digitalisaation muovatessa yhteiskuntaa digituessa esiin nousevien kysymysten kirjo laajenee. Digineuvojat neuvovat paitsi älylaitteiden, tietokoneiden ja digipalveluiden kanssa, myös televisioiden HD-siirtymässä, sähköautojen latauksessa ja kodin älyteknologian parissa. Yhteiskunnassa tarvittavat digitaidot ovat jatkuvassa muutoksessa, ja ehkäpä tulevaisuudessa kysymysten kirjo laajenee entisestään koskemaan myös esimerkiksi robottilukutaitoa robotisaation ulottuessa eri elämänalueille (ks. Rasi-Heikkinen ym., 2024).
Vapaaehtoiset digitukijat ovat taitavia kohtaamaan tuen tarvitsijat, kuulemaan heidän huolensa, ratkomaan digiongelmia ja erityisesti rohkaisemaan ikääntyneitä digin käyttäjiä. Kasvokkainen opastus ja tapaamiset ovat tärkeitä ikääntyneille, ja etäopastus toimii hyvänä vaihtoehtona rinnalla. Digineuvojilla tulee olla mahdollisuus päivittää ja ylläpitää omia digitaitojaan, jotta heillä on varmuus opastaa muita. Suomessa tehdään jo paljon hyvää ikääntyneiden digitaitojen eteen, mutta tätä tärkeää työtä on jatkettava turvaamalla digituen saavutettavuus, löydettävyys ja laadukkuus.
Lähteet
Bischof, A., & Jarke, J. (2021). Configuring the older adult: how age and ageing are re-configured in gerontechnology design. Teoksessa A. Peine, B. Marshall, W. Martin, & L. Neven (toim.), Socio-gerontechnology. Taylor & Francis.
Comunello, F., Mulargia, S., & Ieracitano, F. (2023). “Forever young?”: Digital technology, ageism and the (non-) ideal user. Teoksessa A. Rosales, M. Fernández-Ardèvol, & J. Svensson (eds), Digital Ageism. Milton:Taylor & Francis, 18-35.
Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L. … & Wilska, T. A. (2021b). Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet: Digiosallisuus Suomessa-hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 2021:25.
Hänninen, R., Korpela, V., Pajula, L., & Taipale, S. (2022). Läheisasiantuntijat ikäihmisten tukena digiyhteiskunnassa. Teoksessa K. Korjonen‐Kuusipuro, P. Rasi‐ Heikkinen, H. Vuojärvi, K. Pihlainen, & E. Kärnä (toim.), Ikääntyvät digiyhteiskunnassa – Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. Helsinki: Gaudeamus, 124–140.
Hänninen, R., Pajula, L., Korpela, V., & Taipale, S. (2021a). Individual and shared digital repertoires – older adults managing digital services. Information, Communication & Society, 26(3), 568–583. https://doi.org/10.1080/1369118X.2021.1954976
Korpela, V., Pajula, L., & Hänninen, R. (2023). Older Adults Learning Digital Skills Together: Peer Tutors’ Perspectives on Non-Formal Digital Support. Media and Communication, 11(3), 53–62. https://doi.org/10.17645/mac.v11i3.6742
Neven, L., & Peine, A. (2017). From triple win to triple sin: How a problematic future discourse is shaping the way people age with technology. Societies, 7(3), 26.
Pihlainen, K., Korjonen-Kuusipuro, K., & Kärnä, E. (2021). Perceived benefits from non-formal digital training sessions in later life: views of older adult learners, peer tutors, and teachers. International Journal of Lifelong Education, 40(2), 155–169. https://doi.org/10.1080/02601370.2021.1919768
Rasi-Heikkinen, P., Rivinen, S., & Ahtinen, A. (2024). Robottilukutaito vapaan sivistystyön opetustarjontaan? Sivistystori-blogi. Saatavilla: [https://www.vapausjavastuu.fi/sivistystori-robottilukutaito-1024/].
Kirjoittajasta
Laura Pajula, FM, on väitöskirjatutkija Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä Jyväskylän yliopistossa. Hänen väitöskirjansa aihe koskee digitaalisten palveluiden suunnittelua ikääntyneille ja yhteistyössä ikääntyneiden kanssa. Väitöskirjatyönsä ohella hän on opettanut erilaisia tietotekniikka-aiheisia kursseja Jyväskylän Ikääntyvien yliopistossa viimeisten reilun viiden vuoden aikana.
(Laura Pajulan kuva: Jyväskylän yliopisto. Hankekuvat: JAMK-viestintä.)
