Tarja Hooli: Eihän tämä nyt ole mitään, tämmöistä vain

Jo olemassa oleva osaaminen on perustana uuden oppimiselle ja sen tunnistaminen voi tapahtua yhdessä. Meillä jokaisella on osaamista, josta voimme olla ylpeitä.

Jos jossain me suomalaiset olemme hyviä, se on itsemme vähättely. Käytöksellä on pitkät perinteet ja monet suomalaiset sananlaskutkin viljelevät ajatuksia, joissa kehotetaan kätkemään onni ja osaaminen. Joskus näitä on pidetty jopa elämänohjeina, ettei vain ylpisty tai ettei vain luule itsestään liikoja. Vaatimattomuus kaunistaa, mutta rajansa silläkin.

Omasta osaamisesta ja taidoista puhuminen nähdään usein kehuskeluna ja sehän vasta onkin paheksuttavaa. Moni esimerkiksi työpaikkaa hakenut sanoo, että vaikeinta prosessissa oli kehua itseään. Myös kehujen vastaanottaminen saattaa olla vaivaannuttavaa. Näissä on valtavia kulttuurillisia eroja eikä vertailukohdetta tarvitse kaukaa hakea, kun sellainen löytyy heti länsinaapuristamme. On kuitenkin huomattavissa, että tilanne Suomessa on itsensä vähättelyn osalta muuttumassa ja nuoret osaavat tuoda itseään ja osaamistaan esille paremmin kuin vanhempansa tai isovanhempansa.

Huonoja oppimiskokemuksia korjaamassa

Aikoinaan gradua tehdessäni haastattelin kansalaisopiston opiskelijoita ja huomasin, miten monella heillä oli huonoja koulukokemuksia, joissa opettajan väärät sanavalinnat tai omien vanhempien antamat negatiiviset kommentit ovat pysyvästi vaikuttaneet henkilön itsetuntoon, minäkuvaan ja käsitykseen omasta osaamisesta. Haastattelemani henkilöt olivat onnekseen päässeet näistä yli, vaikka se tapahtuikin vasta vuosikymmeniä myöhemmin kansalaisopiston kurssilla.

Tai oikeastaan prosessi parempaan käynnistyi jo silloin, kun he ilmoittautuivat kurssille ja uskalsivat ottaa riskin siitä, että he jälleen epäonnistuvat eivätkä vieläkään opi. Nämä huonot oppimiskokemukset ovat jääneet pysyvästi mieleeni ja aika usein huomaan edelleen ajattelevani kuulemiani tarinoita.

Yhdessä tunnistettua osaamista

Meillä jokaisella on sellaista osaamista, josta voimme olla ylpeitä. Kukaan ei pidä kerskurista, mutta se, että pystyy kertomaan selkeästi omasta osaamisestaan, ei ole kerskailua. Ongelmana voi olla enemmänkin se, ettei ihminen osaa kertoa osaamisestaan, koska ei itsekään tiedosta sitä.

Osaaminen näkyviin -kampanjaa käydään nyt isosti Suomessa. Valtioneuvoston selvitykset sekä Sitran kampanjat ja Erätauko-keskustelut ovat tästä hyviä esimerkkejä. Osaamisen tunnistaminen voi olla helpompaa, kun on vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Käsitys omasta osaamisesta jää helposti pinnalliseksi, mutta yhteisellä keskustelulla avarretaan ajattelua.

Teimme työyhteisössämme tästä kokeilun ja olimme positiivisesti yllättyneitä. Työkavereiden antama palaute kollegojen osaamisesta oli kannustavaa ja vaikka paljon itsestämme tiesimme, yllätyksiäkin tuli. Kokeilu sai niin hyvän vastaanoton, että sitä on pyydetty uudestaan.

kuva: Pixabay (monta eri kuvaajaa); editointi: Satu Heimo

Perustana jo olemassa oleva

Kansalaisopiston rehtorina olen paljon pohtinut kansalaisopistojen mahdollisuuksia opiskelijoidemme osaamisen tunnistamisessa. Meillähän on nyt lakimuutoksen ansiosta mahdollisuus mitata ja arvioida osaamista ja viedä opintoja ePerusteisiin ja Koski-tietovarantoon. Ensin on kuitenkin saatava kivijalka kuntoon eli työkalut oman osaamisen tunnistamiseen. On tärkeää, ettei keskitytä siihen, mitä osaamista puuttuu, vaan enemmänkin siihen, mitä osaamista jo on. Esimerkiksi harrastusten kautta syntyy paljon osaamista, joka voi olla arvokasta myös muissa toimintaympäristöissä.

Oma osaamiskapasiteetti on tärkeää levittää omien silmien eteen, sillä mitä luultavammin lista on pitkä. Oman osaamisen huomaaminen on tärkeää ihmiselle itselleen ja sitä se on myös koko yhteiskunnalle. Vaikka tässä vaiheessa emme edes puhuisi työelämään ja opiskeluun liittyvästä osaamisesta ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä, oman osaamisen hoksaaminen tuottaa iloa ja vahvistaa itsetuntoa ihmiselle itselleen. Ehkä tällä tavalla pääsemme eroon tavastamme vähätellä omaa osaamistamme ja uskallamme voimaantua ja kukoistaa.

***

Tarja Hooli on kasvatustieteen maisteri, Tornion kansalaisopiston rehtori ja Lapin opistopiirin puheenjohtaja. Hän on työskennellyt kansalaisopistokentällä 14 vuotta. Tarja tunnetaan alueellisesta kehittämis- ja hanketyöstä sekä laajasta yhteistyöverkostosta. Tarjan mielestä vapaassa sivistystyössä parasta on sen monipuolisuus, ja sydämen asiana hänellä on kansalaisopistopalveluiden tasavertainen saavutettavuus. Vapaa-ajalla Tarja suuntaa Tornionjoen rannalla sijaitsevaan perheen vapaa-ajankotiin tai rentoutuu sisustamisen, lukemisen ja kulttuurin parissa.