Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura järjestää kesäseminaarin Työväestö ja sivistys 24.-25.8. Tampereella Työväenmuseo Werstaalla.
Luvassa on kiinnostava ohjelma myös SVV-ohjelman teemojen kannalta.
Osallistumismaksua ei ole, mutta kahvitarjoilun vuoksi ilmoittautumisia pyydetään 17.8.2015 mennessä Sinikka Selinille (sinikka.selin[a]helsinki.fi).
Lue lisää THPTS:n sivustolta.
Sivistyksen määritelmä ja koulutukseen liittyviin kysymyksiin suhtautuminen kytkeytyvät yhteiskuntaluokkaan ja muuttuvat ajassa. Työväestön nousu yhteiskunnallisen tiedon kohteeksi ja poliittiseksi toimijaksi sekä pyrkimys kehittää väestöä sivistyksen ja koulutuksen avulla olivat saman aikakauden tuotteita. Koululaitoksen ja tehdaskurin yhteyksistä huolimatta koulutus levisi suorittajana pidettyyn työväestöön vain asteittain.
Sivistys ja itsekasvatus olivat olennainen osa järjestäytyneen työväenliikkeen omia pyrkimyksiä, ja järjestötyö itsessään harjoitti entistä rahvasta moderniin toimijuuteen. Koulutukselle oli paljon kysyntää työväestöön lukeutuneiden keskuudessa, vaikka kysymys työväestön koulutettavuudesta ja koulutuksen tarpeellisuudesta jakoi myös työväkeä. Liikkeelle haasteita olivat oppivelvollisuus, kansakoulun saaminen yhteiseksi pohjakouluksi ja suhtautuminen akateemiseen sivistykseen. Sivistyksen merkitys oli riippuvainen paitsi luokasta, myös sukupuolesta.
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä ammattikoulutus vakiintui, ja peruskoulu-uudistus sekä korkeakoulutuksen laajeneminen loivat talouden rakennemuutoksen rinnalla vaikutelman sosiaalisesta murroksesta. Kysymykset koko väestön koulutettavuudesta, korkean koulutustason tarpeellisuudesta sekä oppivelvollisuuden sopivasta pituudesta ja hinnasta ovat kuitenkin edelleen kiistanalaisia
