Ilona Maaperän väitöstutkimus Suostumus, sitouttaminen ja yhteisöllisyys : Setlementtiliikkeen kerho- ja opintotoiminta Helsingissä 1920–1939 julkaistiin vuoden 2020 lopussa.
Väitöstutkimuksen tiivistelmä:
Tarkastelen tutkimuksessani Suomen setlementtiliikkeen kerho- ja opintotoimintaa Helsingissä vuosina 1920–1939. Setlementtiliikkeen pyrkimyksenä oli muokata teollisuustyöväestöstä keskiluokan eettisten ihanteiden mukaisia kunnollisia työläisiä, jotka omalla paikallaan osallistuisivat yhteiskunnan harmoniseen kehittämiseen. Muusta työväestölle tarjotusta sivistystyöstä setlementtityö erosi kristillisen perusvireensä ansiosta. Kohteena olivat aluksi erityisesti Sörnäisissä ja Kalliossa asuvat teollisuustyöläiset ja heidän perheensä.
Tutkimuksessani tarkastelen Suomen setlementtiliikkeen alkuvaiheen toimintaa suostuttelevan vallankäytön näkökulmasta. Hahmotan sivistystyön hallinnan prosessin kokonaisuutta suostumuksen ja sitouttamisen käsitteiden avuilla, pyrin hahmottamaan miten suostumusta ja sitoutumista rakennettiin ja ylläpidettiin. Tutkin setlementin järjestelmän rakentumista ja siihen osallistuneita. Kiinnitän erityisesti huomiota kristillisyyden merkitykseen setlementin toiminnan kokonaisuudessa.
Pääasiallisena lähdeaineistona olen käyttänyt Helsingin kaupunginarkistossa säilytettävää Kalliolan Vapaaopiston arkistoa, jonka sisältämiä toimintakertomuksia, pöytäkirjoja, päiväkirjoja, ohjeita ja opiskelijatietoja olen tarkastellut ja vertaillut toisiinsa pyrkien muodostamaan kokonaiskuvaa setlementtitoiminnan alkuvaiheesta. Tutkimukseni sijoittuu kasvatuksen historian alueelle, mutta siinä on yhteiskuntahistoriallisia painotuksia.
Setlementissä suostumusta ja sitoutumista rakennettiin henkilökohtaisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden avulla. Yhteiskuntaluokkien kohdatessa ylempien luokkien omaaman sivistyksen oli tarkoitus välittyä alemmille luokille. Setlementtiliikkeen tavoitteiden toteutuminen edellytti osallistujilta sekä itsekasvatusta että yhteisöllisyyttä, jonka avulla sivistymisen myönteiset vaikutukset vakiintuisivat. Tärkein yhteisöllisyyden foorumi oli opiskelijoista ja henkilökunnasta koostuva Toverikunta. Kaikkeen toimintaan osallistuminen oli vapaaehtoista. Tyttö- ja poikakerhojen lapsia kasvatettiin myös indoktrinaation keinoin, aikuisten kohdalla vaikuttaminen oli hienovaraisempaa. Tärkeitä hallinnan rakennuspuita olivat myös hallinnolliset käytänteet, kuten lukuisat kokoukset.
Setlementti tarjosi toimintaa ihmisen kaikkina ikäkausina. Useat osallistujat pysyivät setlementin vaikutuspiirissä vuosia, useat koko elämänsä ajan. Setlementissä saattoi opiskella Vapaaopistossa, kuulua opintokerhoon, kuunnella luentoja, harrastaa voimistelua ja urheilua, laulaa kuorossa tai osallistua uskonnolliseen toimintaan. Setlementissä saattoi myös harrastaa sosiaalista auttamistyötä. Sivistystyö oli olennainen osa setlementin kokonaisuutta. Se tuli mukaan toimintamuotoihin paitsi rahoituksen takia myös siksi, että muu työväestölle tarjottu sivistystyö korosti opetuksen kristillisestä uskosta vapaata tieteellistä pohjaa. Setlementtiliikkeen toimijoilla oli kristillinen vakaumus, jota he pyrkivät välittämään toimintaan osallistuneille.
Setlementti onnistui alkuvuosina samaan toimintaansa tavoittelemaansa työväestöä. Osallistujien sitouttaminenkin onnistui, varsinkin kerhotoiminnassa. Vähitellen Vapaaopiston opiskelijapohja naisistui ja keskiluokkaistui, opiskelijoiden koulutustaso nousi. Tässä prosessissa myös suhtautuminen setlementtiin sitoutumiseen muuttui ja setlementin yhteisöllisyys alkoi murentua.
Helsingin yliopisto. LINKKI väitöstutkimukseen.
Miten Setlementtiliikkeen vapaa sivistystyö rakentaa yhteiskuntarauhaa? Tutkija Ilona Maaperän puheenvuoro Suomen Setlementtiliiton tapahtumassa 12.11.2020. LINKKI YouTube-videoon.
