Sivistystori-blogi 30.5.25. Kirjoittaja: Jenni Pätäri, SVV-ohjelman koordinaattori
Vertaisarvioidun tutkimuksen vapaus ja vastuu
Laadukas tutkimus vaatii sekä kirjoittajilta että tiedeyhteisöltä aikaa, osaamista ja sitoutumista. Tätä korostaa tiedeyhteisön #Vertaisarvioin-kampanja, joka tekee näkyväksi refereiden eli vertaisarvioijien tärkeää työtä tutkimuksen laadun takeena. Myös Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -ohjelma on mukana kampanjassa: vapaa sivistystyö tarvitsee alaa tuntevia vertaisarvioijia, jotka ymmärtävät sen erityispiirteet ja merkityksen myös tulevaisuudessa.
Tieteellisen työn ytimessä: järjestelmällistä epäilyä ja rakentavaa yhteistä kehittämistä vapaan sivistystyön ja sen pyrkimysten hyväksi
Vapaa sivistystyö on tutkimusalana monitieteinen ja tieteidenvälinen. Kuten professori Leena-Maija Rossi (2024) toteaa alastaan sukupuolentutkimuksesta, myös vapaan sivistystyön tutkijat saattavat tulla hyvinkin eri suunnilta monenlaisine perspektiiveineen, mikä heijastuu myös vertaisarviointiin. Vertaisarviointi tuottaa arvokasta palautetta siitä, onko tutkimusasetelma perusteltu, analyysi pätevä ja johtopäätökset uskottavia. Samalla arviointi voi auttaa tunnistamaan eettisiä haasteita ja huolehtimaan siitä, että tutkimus kunnioittaa tutkittavan ilmiön monimuotoisuutta sekä tutkittavia, heidän kokemuksiaan ja yhteisöjään.
Vertaisarviointi liittyy tärkeällä tavalla tieteen itseymmärrykseen. Tieteellisessä prosessissa tutkimustulokset ja -löydökset altistetaan järjestelmälliselle epäilylle eli tiedeyhteisön kriittiselle tarkastelulle ennen kuin niitä voidaan pitää luotettavina. Tämä tarkoittaa mahdollisuutta parantaa ja terävöittää tutkimusta ennen sen julkaisemista. Kvs-säätiön toimituspäällikkö Terhi Kouvo (2024) kiteyttää, että vertaisarviointi ei kuitenkaan ole vain laadunvarmistusta vaan parhaimmillaan tutkijoiden välistä tasa-arvoista dialogia, joka kehittää ja rikastaa sekä tutkimusta että tutkijuutta.
Laadukas arviointi myös tukee tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Vapaa sivistystyö on yhteisöllistä toimintaa, joka rakentaa yksilöiden ja yhteisöjen toimintakykyä ja osallisuutta. Sen tutkimus on aina yhteydessä arvoihin, jotka kohdistuvat monin tavoin elinikäiseen oppimiseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Myös siksi sen tutkimuksen on perustuttava eettisesti kestävään ja metodologisesti vahvaan pohjaan.
Vertaisarviointi lahjana ja talkootyönä
#Vertaisarvioin-kampanjassa monet tutkijat kuvailevat vertaisarviointia sekä eettisenä velvollisuutena että ammatillisena lahjana. Esimerkiksi Rossi (2024) toteaa, että parhaassa tapauksessa vertaisarvioinnit ovat kaksisuuntaisia akateemisia lahjoja, joista hyötyvät sekä tutkimusten kirjoittajat että niiden arvioijat. Kampanjaan osallistuneet SVV-ohjelmaa organisoivan ryhmän jäsenet jakavat ajatuksen: Professori Jyri Manninen toteaa vertaisarvioivansa, ”koska keskeisiä pienen tutkimusalamme kansainvälisiä lehtiä toimitetaan pääosin talkootyönä, joten vertaisarviointi voidaan nähdä yhteisiin talkoisiin osallistumisena. Ilman vertaisarvioijia pienen tutkimusalan tutkimus vaikeutuu ja näkyvyys vähenee.” Tutkija ja tutkimuspäällikkö Paula Alanen näkee vertaisarvioinnin tärkeänä luottamuksen osoituksena tutkijan asiantuntemusta kohtaan. Kun tutkijat saavat perusteltua palautetta tutkimuksestaan, he voivat oppia uusista lähestymistavoista. Tutkijayhteisön kehittäminen voi vahvistaa alan tutkimuksen yhteisöllistä ulottuvuutta sekä edistää kriittistä keskustelua alan sisällä. Manninen jatkaakin, että vertaisarvioimalla oppii paljon myös itse, esimerkiksi hyvistä ja vähemmän hyvistä kirjoitustavoista. Samalla saa seurata oman alan ja aihepiirin uusinta tutkimusta.
Kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg tuo kampanjahaastattelussaan esiin vertaisarvioinnin työläyden: ”arvioinnit saattavat helposti viedä tutkijan vuosittaisesta työajasta ainakin kymmenen prosenttia, mikä ei ole mikään pieni sivuseikka vaan merkittävä osa työtä, jonka ansiosta suurin osa julkaistavista artikkeleista paranee huomattavasti” (Ruotsi 2025a; ks. myös Ruotsi 2025b).
Kieli vapauden ja vastuun ulottuvuutena
Vaikka osallistuminen kansainväliseen tiedekeskusteluun tieteellisin artikkelein on tärkeää, ovat kotimaiset tiedelehdet tärkeä osa suomalaisen tiedeyhteisön monimuotoisuutta –varsinkin vapaan sivistystyön kaltaisella alalla, jossa tutkimustehtävät kietoutuvat usein esimerkiksi alueellisiin kysymyksiin. Kotimaiset julkaisut ylläpitävät suomen ja ruotsin asemaa tutkimuskielinä ja kääntämällä tieteellistä terminologiaa tuovat uusia käsitteitä kotimaisille kielille (Rossi 2024). Tämä on olennaista etenkin kasvatus- ja yhteiskuntatieteellisillä sekä humanistisilla aloilla, joissa ajattelu ja kieli kietoutuvat toisiinsa syvällisellä tavalla. Mitä filosofis-teoreettisempaa teksti on, sitä enemmän sen ilmaisema ajattelu on sidottu käytettävään kieleen ja sen hallintaan (ks. Lahtinen 2015). Suomenkielinen tiede ja vapaan sivistystyön tieteellinen tutkimus kantavat erityislaatuisia merkityksiä. Kotimaiset tiedelehdet, kuten Aikuiskasvatus, tarjoavat mahdollisuuden julkaista vapaan sivistystyön tutkimusta suomeksi ja tekevät siten myös tärkeää kulttuurityötä tieteen monimuotoisuuden sekä vapaan sivistystyön erityispiirteiden ymmärryksen vahvistajina.
Moniäänisyyttä, ei yksimielisyyttä: vastuu, valta ja kriittinen tasapaino
Vertaisarvioija käyttää valtaa ja hänellä on suuri vastuu. Arvioija voi nostaa esiin tutkimuksen puutteita mutta myös tunnistaa uudenlaisia lähestymistapoja ja ohjata niitä eteenpäin rakentavasti. Samalla arviointi altistaa vallankäytölle – esimerkiksi silloin, kun valtavirran ulkopuoliset näkökulmat hylätään liian kevyin perustein.
#Vertaisarvioin-kampanjassa tutkijat tuovat esiin, että kilpailu julkaisemisesta, kiire ja resurssipula haastavat arvioinnin laatua. Kun arviointeja ei ehditä tehdä kunnolla, vaarana on sekä heikkolaatuisten julkaisujen hyväksyminen että hyvien hylkääminen (Ruotsi 2025b). Tutkijoita arvioidaan nykyisin julkaisujen – eritoten vertaisarvioitujen julkaisujen – määrän perusteella. Ekologian professori Janne Kotiaho kuvailee, että pahimmillaan määräkilpailu voi johtaa tieteen laadun mädättymiseen, kun julkaiseminen muuttuu tärkeämmäksi kuin tieteellinen sisältö tai hyvin toteutettuja laadukkaita tutkimuksia ehdotetaan hylättäväksi pintapuolisin perustein (Ruotsi 2025b). Vertaisarvioinnissa vapaus ja vastuu kietoutuvat toisiinsa: vastuu näkyy ennen muuta siinä, että se tehdään kriittisesti, perustellusti ja kunnioittavasti. Samalla prosessi antaa tilaa myös tieteelliselle vapaudelle, ristiriitaisille ilmiöille ja vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistamiselle.
Vertaisarviointi edellyttää yhteisiä pelisääntöjä. Hyvä lausunto erottaa arvostelun ja arvioinnin, joka antaa suuntaviivoja tutkimuksen kehittämiseen. Vertaisarviointi ei ole auktoriteetin ääni vaan moniäänisyyden mahdollistaja. Hyvä arvioija ei etsi ”oikeaa” tulkintaa, vaan auttaa kirjoittajaa näkemään työnsä vaihtoehtoisista näkökulmista. Esimerkiksi Terhi Kouvo ja Ulpukka Isopahkala-Bouret (2021) nostavat esiin Aikuiskasvatus-tiedelehden arviointilähtökohdan, jonka mukaan laadukas tiedeartikkeli syntyy kirjoittajien, toimituskunnan ja vertaisarvioijien yhteistyönä. Jaetussa prosessissa kirjoittajaa haastetaan ja kannustetaan kirkastamaan ajatuksiaan ja ilmaisuaan rakentavan kriittisellä palautteella. Kouvo (2024) korostaa, että nykyaikainen arviointikäsite ei sisällä arvosteluajatusta, joka nojaa etukäteisoletukseen yhdestä oikeasta toimintatavasta. Arvioijan tehtävänä ei ole torjua uutta ajattelua vaan auttaa sen kehittämisessä osoittamalla, mitä tekstissä on ja miten sitä voi vahvistaa (emt.). Alanen (2025) pitää tärkeänä, että vertaisarviointi tehdään usein anonyymisti, sokkona. Myös tämä on keino varmistaa, että rakentava palaute annetaan kunnioittavasti ja toista arvostaen (ks. myös Kouvo & Isopahkala-Bouret 2021; vrt. Kouvo 2018). Koska vertaisarviointi ei ole aukoton tieteellisen tiedon laadun tae, tarvitaan myös tutkimusta vertaisarvioinnista ja tieteellisen julkaisutoiminnan muutoksesta. Forsberg kiinnittääkin huomiota vertaisarvioinnin kokonaisuuksiin ja käytäntöihin kohdistuvan tutkimuksen vähäisyyteen ja tutkimustarpeeseen (Ruotsi 2025a).
Politiikan tutkija ja filosofi Mikko Lahtinen (2015) varoittaa tieteestä, joka kadottaa kriittisyytensä alistuessaan taloudellisten tehokkuusvaatimusten logiikalle. Tieteen tehtävänä ei ole vain sopeutua yhteiskuntaan vaan sen sivistyspyrkimykseen kuuluu myös kyseenalaistaa sitä: ”Mikäli yhteiskunnassa vallitsevat hyödyn, tuottavuuden ja ekonomisen tehokkuuden periaatteet omaksutaan myös yliopistotutkimuksen ja -opetuksen periaatteiksi, katoaa mahdollisuus näiden samaisten periaatteiden kriittiseen arvioimiseen ja niihin etäisyyttä ottavaan, emansipatorisen tiedonintressin mukaiseen sivistyspyrkimykseen.” (Lahtinen 2015, 88.) Kyse on tieteellisen ajattelun ja ihmisten jokapäiväisen elämän ja arkiajattelun vuorovaikutuksellisten suhteiden ymmärtämisestä ja kehittämisestä. Tieteellisessä tutkimuksessa tehtävä etäisyydenotto voi avata uusia näkökulmia ja saada meidät ymmärtämään käsillä olevia ongelmia uusin tavoin. (Lahtinen 2015, 88–89.)
Lopuksi
Tiede on yhteisön asia myös sivistystyössä. Vertaisarviointi sen osana tutkimuksen laadun varmistamista sekä yhteisöllistä osallistumista, toisilta oppimista ja tieteenalan kehittämistä. Vertaisarviointi ei ole kilpailun kenttä vaan tilaisuus oppia toisilta ja kehittää yhteistä ymmärrystä tutkimuskohteista, joiden arvo ei ole vain akateemisessa relevanssissa, vaan yhteiskunnallisessa muutoksessa. Siksi vertaisarviointi ei voi olla vain julkaisuprosessin mekaaninen osa. Se antaa tilaa akateemiselle vapaudelle ja on samalla tieteellistä yhteisvastuuta – osoitus siitä, että tiedon luotettavuus vahvistuu, kun sitä jaetaan ja tarkastellaan yhdessä. Näistäkin syistä SVV haluaa olla mukana #Vertaisarvioin-kampanjassa.
Pohdittavaksi
Millä tavoin vertaisarviointi voi tukea moniäänisyyttä ja kriittistä keskustelua vapaan sivistystyön tutkimuksessa?
– Entä miten se voisi estää niitä?
Miten ymmärrät vertaisarvioinnin merkityksen oman alasi tai kiinnostuksenkohteesi näkökulmasta?
– Millainen on mielestäsi ”hyvä arvioija”? Oletko itse toiminut arvioijana tai saanut vertaispalautetta? Mitä opit?
Lähteet ja lue lisää!
Alanen, Paula (2025). #Vertaisarvioin-kampanja, Kvs-säätiö. Saatavilla: [https://www.linkedin.com/feed/update/urn:li:activity:7329052878088695809/].
Kouvo, T. (2024). Vertaisarviointi on tutkimuksen perusta: Opit otetaan haltuun tutkijoiden ja tiedejulkaisujen tekijöiden voimin. Aikuiskasvatus, 44(3), 215–218. https://doi.org/10.33336/aik.148105
Kouvo, Terhi (2018). Vertaisarvioinnin uusin suunta on avoimuus. Aikuiskasvatus, 38(3), 244–247. https://doi.org/10.33336/aik.88354
Kouvo, Terhi & Isopahkala-Bouret, Ulpukka (2021). Tiedejulkaisussa voi rohkeasti kokeilla avoimen vertaisarvioinnin uusia muotoja. Tietolinja 2021 (1). Saatavilla: [https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061938990].
Lahtinen, Mikko (2015). Kritiikitön yliopisto. Teoksessa J. Pätäri, A. Turunen & A. Sivenius (toim.) Vapaa, vallaton ja vangittu sivistystyö. Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -pamfletti. Helsinki: VST ry, 85–89. Saatavilla: [https://www.vapausjavastuu.fi/wp-content/uploads/2014/05/SVV_pamfletti_Tulostettava.pdf].
Manninen, Jyri (2025). #Vertaisarvioin-kampanja, Kvs-säätiö. Saatavilla: [https://www.linkedin.com/in/jenni-pätäri-186b36157/recent-activity/all/].
Ruotsi, Suvi (2025a). Tuomas Forsberg: ”Tarvitsemme lisää tutkimusta itse vertaisarvioinnista”. Tuomas Forsbergin haastattelu, #Vertaisarvioin-kampanja, Kvs-säätiö. Saatavilla: [https://kansanvalistusseura.fi/ajankohtaista/tuomas-forsberg/].
Ruotsi, Suvi (2025b). Janne Kotiaho: ”Vakavasti tehtäväänsä suhtautuva arvioija saattaa nostaa artikkelin uudelle tasolle”. Janne Kotiahon haastattelu, #Vertaisarvioin-kampanja, Kvs-säätiö. Saatavilla: [https://kansanvalistusseura.fi/ajankohtaista/janne-kotiaho/].
Ruotsi, Suvi (2024). Leena-Maija Rossi: ”Vertaisarvioinnit ovat kaksisuuntaisia akateemisia lahjoja”. Leena-Maija Rossin haastattelu, #Vertaisarvioin-kampanja, Kvs-säätiö. Saatavilla: [https://kansanvalistusseura.fi/ajankohtaista/leena-maija-rossi-vertaisarvioinnit-ovat-lahjoja/].
#Vertaisarvioin-kampanjasta
Tiedeyhteisön yhteinen #Vertaisarvioin-kampanja tekee näkyväksi refereiden mittaamattoman arvokasta työtä tutkimuksen laadunvarmistajana.
➡️ Tiede perustuu yhteisön tekemään vertaisarviointiin.
➡️ Vertaisarviointi on joukkoistamista vertaansa vailla.
#vertaisarvioin #sivistys #tiedekustantajat #TieteestäSivistykseksi
Lue lisää kampanjasta täällä: https://kansanvalistusseura.fi/hankkeet/vertaisarvioin-kampanja/
Kirjoittajasta
Jenni Pätäri, KM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto. Työskentelen SVV-ohjelman koordinaattorina. Lisäksi valmistelen väitöskirjaa, joka käsittelee kansansivistysopin historiaa 1930–40-luvulla sekä sen piirissä rakennettua vapaan kansansivistystyön yhteiskunnallista tehtävää. Aineistot avaavat mielenkiintoisia näköaloja myös nykypäivän demokratian kriiseihin sekä tutkimuksen ja käytännön vuoropuheluun. Vapaa-ajallani olen mukana vapaan sivistystyön ja järjestötoiminnan luottamustehtävissä.
(Kuva: Jenni Pätäri.)
