Ovatko kouluttautuminen ja työnteko nuorten ainoita tapoja osallistua yhteiskunnan toimintaan? Ketä tai mitä kansanopistossa opiskelu hyödyttää?
Elokuussa 2021 astui voimaan uusi oppivelvollisuuslaki (1214/2020), jossa oppivelvollisuusikä nostettiin 18 ikävuoteen ja samalla toisen asteen koulutukseen hakeutuminen tuli pakolliseksi kaikille peruskoulunsa päättäville nuorille. Uudistuksen myötä kansanopistoille laadittiin Kansanopistojen oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2021, jotta kansanopistot voisivat toimia yhtenä mahdollisena opiskelupaikkana oppivelvollisuuden loppuun suorittamiselle. Tähän uuteen opetussuunnitelmaan pohjautuvia koulutuksia kutsutaan nimellä Opistovuosi oppivelvollisille.
Lakiuudistus ja siihen liittyvä koulutusreformi ovat osa valtion strategiaa vähentää toisen asteen koulutuksen keskeyttäneiden määrää sekä ehkäistä nuorten yhteiskunnallista syrjäytymistä. Aihe herätti kiinnostukseni kahdestakin syystä. Nautin aikoinaan suuresti välivuodesta, jonka vietin kansanopistossa lukion jälkeen. Toisaalta muistan hyvin, miltä tuntui, kun ei itse ollut valmis jatkamaan peruskoulusta suoraan lukioon ja jouduin pitämään puoleni koulutettuja aikuisia vastaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että pidin, koska siitä on myöhemmin seurannut paljon hyvää.
Suomessa nuorten tukijärjestelmiä tutkinut Kristiina Brunila on todennut, etteivät haavoittuvassa asemassa olevien nuorten auttamiseksi tarkoitetut tukijärjestelmät, kuten erilaiset kuntoutusohjelmat tai työllistymiskoulutukset, vastaa kaikkien nuorten tarpeita. Lisäksi hänestä on ongelmallista, että kyseisissä tukijärjestelmissä korjaavat toimenpiteet kohdistetaan yksittäisiin nuoriin sen sijaan, että muokattaisiin yhteiskunnan epätasa-arvoa tuottavia rakenteita. Oma näkemykseni kansanopistojen opetussuunnitelman perusteista on, että myös Opistovuosi oppivelvollisille -koulutukseen hakeutuvilta nuorilta katsotaan puuttuvan sellaisia ominaisuuksia ja osaamista, minkä vuoksi heidän on vaikea sijoittua koulutusmarkkinoille. Kouluttautuminen ja työnteko ovat nuorille ainoita hyväksyttyjä tapoja osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Kansanopistoyhdistyksen kouluttajana toimiva Matti Virtala kuvaa blogikirjoituksessaan, että monet Opistovuosi oppivelvollisille -koulutukseen hakeutuvista nuorista ovat liian huonossa kunnossa kehittääkseen itseään yhteiskunnan normien mukaisesti. Samassa puheenvuorossa hän toteaa, ettei kansanopistoilla ole riittävästi valmiuksia vastata näiden nuorten tarpeisiin, vaikka käytäntöjä onkin lähdetty uudistamaan. Toivon, että opistot pystyvät uudistuksissa pysymään uskollisina omille arvoilleen ja perinteilleen ja myös aktiivisesti välittävät niitä nuorille vastapainona kilpailuyhteiskunnan tuottamille arvostuksille.
Olen iloinen, että kansanopistossa opiskeleminen on tullut mahdolliseksi entistä useammalle. Samaan aikaan kuitenkin toivon, että nuorilla olisi edelleen mahdollisuus pitää taukoa opiskelusta peruskoulun jälkeen ja viettää aikaa muiden mielekkäiden asioiden parissa. Joskus aika parantaa sen, mihin koulutus, työ ja terapia eivät pystyneet.
***
Lähteet
Brunila, K. (2020). Interrupting psychological management of youth training. Education Inquiry, 11(4), 302–315. https://doi.org/10.1080/20004508.2019.1624458
Opetushallituksen tiedote opetussuunnitelman perusteiden julkaisemisesta:
Oppivelvollisuuslaki (1214/2020).
Suomen Kansanopistoyhdistyksen esittelyteksti Opistovuosi-koulutuksille
Virtala, M. (2022). Opiskelu ei suju ilman elämänhallinnan tunnetta – kansanopistoja tarvitaan taas! Suomen Kansanopistoyhdistys ry. https://www.kansanopistot.fi/opiskelu-ei-suju-ilman-elamanhallinnan-tunnetta-kansanopistoja-tarvitaan-taas/
Kirjoittaja:
Julia Kukkoaho on kasvatustieteen maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistossa.
***
Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia, jossa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
