Ensimmäinen KOSI-työpaja on pidetty ja neljän syksyllä järjestettävän työpajan suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Kiinnostavia keskusteluja tulossa sivistyksen paikallisuudesta, väestösuhteista, metsästä ja monimuotoisesta työelämästä.
Kevät on KOSI-hankkeessa kulunut nopeasti mukavan ja mielenkiintoisen yhteistyön merkeissä. Ensimmäinen KOSI-työpaja pidettiin Maarianhaminassa (verkkototeutuksella) 6.5. Työpajan tarkempia kuulumisia voit lukea TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Työpajaan osallistui n. 20 henkilöä ja siellä kuultiin kaksi tutkimuspuheenvuoroa, vapaan sivistystyön puheenvuoro sekä nk. kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot etukäteen nauhoitettuna. Konsensus rakennettiin pienryhmädialogien kautta ja lopuksi vielä tilaisuuden emäntää Medborgarinstitutetin Siv Ekströmiä ja fasilitaattoria Björn Wallénia haastateltiin paikallislehteen.
Lyhyenä kertauksena: Maarianhaminassa aiheena oli kotoutuminen, Orivedellä keskustellaan elokuussa kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja sivistyksen paikallisuudesta, Ilmajoella on syyskuussa aiheena väestökehitys, vetovoima ja väestösuhteet, Mieslahdella kansalaisen metsäkoulu ja metsäläisen kansakoulu, ja Kokkolassa monimuotoinen ja monikulttuurinen työelämä ja yhteiskehittäminen. Mieslahden ja Kokkolan työpajat järjestetään lokakuun alussa.
Kaikkiin työpajoihin on perustettu suunnittelutyöryhmä, joka on kokoontunut kevään ajan noin kerran kuussa. Lisäksi olen tavannut tai soitellut työpajojen emäntien ja isäntien kanssa suunnittelukokouksien välillä. Työpajojen suunnittelutyöryhmissä kevät ja alkukesä on kulunut työpajan teemaa tarkentaen, työpajakutsua hioen sekä asiantuntijoita ja etukäteismateriaalia etsien. Alueiden teemat ja suunnittelutyöryhmät ovat kooltaan ja mukaan lähteneiltä tahoiltaan erilaisia. Osassa kaikki suunnittelutyöryhmän jäsenet ovat vapaan sivistystyön toimijoita, mutta yhdessä suunnittelutyöryhmässä mukaan on saatu myös kuntapäättäjiä. Lisäksi mukana saattaa olla väkeä alueen seurakunnasta, järjestöistä (SPR, MLL), muista koulutusorganisaatioista, julkisista palveluista sekä yrittäjistä. Kaikille suunnittelutyöryhmille ominaista on kuitenkin laaja asiantuntemus ja halu kehittää yhdessä omaa aluetta ja sen keskustelukulttuuria. Kaikki ovat kiinnostuneita oppimaan lisää tästä tietystä, paikallisesta (mutta myös globaalista) kaikkia osapuolia yhdistävästä kysymyksestä.
Koordinaattorin havaintoja ja pohdintoja tähän mennessä:
- Dialogi alkaa jo työpajakutsun markkinoinnista. Vaikka me (sivistystyön toimijat) näkisimme tilaisuuden merkityksellisenä ja tärkeänä juuri ’heidän’ kanssaan keskusteluihin pääsemiseksi, kokevatko he samoin? Puhummeko samaa kieltä? Tuleeko viestini kohdatuksi ja ymmärretyksi? Miten pitää työpajaa koskevat lupaukset samana, vaikka ne muotoiltaisiinkin eri sanavalintoja käyttäen eri ihmisille ja tahoille? Ehkä olisikin tarvetta miettiä, mikä meitä yhdistää, mikä meille kaikille on tärkeää – eikä vain sitä, mistä ehkä olemme eri mieltä.
- ”Jos taivas olisi rajana, niin voisimme viettää keskustellen jopa yhden vuoden.” Konsensuskonferenssimetodi on alun perin suunniteltu kestämään jopa 3–4 päivää, sen aikana voidaan kuulla useita eri tutkimusalojen asiantuntijoita (esim. nanoteknologiasta ovat saattaneet olla keskustelemassa niin teologi, fyysikko kuin yhteiskuntatieteilijäkin), ryhmätöitä on ollut useita ja osallistujille on jopa mahdollistettu tarvittaessa heidän lastensa hoito. Meillä konsepti on suunniteltu erilaiseksi. KOSI-konferenssien järjestämistä sitovat välillä tiukoiltakin tuntuvat aika- ja talousresurssit. Yhtenä syynä lyhyisiin, keskimäärin yhden iltapäivän mittaisiin toteutuksiin, on toki myös se, että toivomme lyhyemmän ajan toimivan mahdollistavana tekijänä: kun työpajaan ei kulu montaa päivää, on kynnys osallistumiseen ehkä matalampi. Työpajojen aiheet ovat kuitenkin laajoja ja mitä enemmän niistä lukee, kuulee ja keskustelee, niin sitä enemmän kysymyksiä ja ideoita alkaa yhdessä syntyä.
- Konsensuskonferenssi on metodina moniaineksinen ja se ei aina aukea ensimmäisellä kuvauksella. Yhteisissä verkkokokouksissa kuluu aina oma aikansa siihen, että kerrataan hankkeen tavoitteet ja toiminta. Lisäksi moni suunnittelutyöryhmä on laajentunut matkan varrella, joten alussa on aina otettava riittävästi aikaa esittäytymiseen. Jos ihmisiä on paljon paikalla, kestää myös kauemmin kuulla kaikkien mielipide teemasta ja toteutuksesta. Toisaalta keskustelu on silloin moniäänisempää.
- Olen myös paljon pohtinut ennakkomateriaalia: Miten tehdä materiaalista tutkimustietoon pohjautuva, riittävän yleistajuinen ja kutsuva? Nyt olemme päättäneet ottaa mukaan myös lyhyitä videoklippejä ja podcasteja. Lisäksi mukana on tutkimustietoon pohjautuvia blogitekstejä ja uutisia.
- Vapaan sivistystyön twist: Miten vapaa sivistystyö näkyy KOSI-työpajoissa? Miten tietoa on mahdollista käsitellä tai tehdä näkyväksi? Suunnittelutyöryhmät ovat toivoneet, että työpajat nostaisivat esille myös vapaan sivistystyön luonnetta ja koulutusta. Vapaalle sivistystyölle ominaiseen tapaan teemoja saatetaan siis syksyllä käsitellä työpajoissa esimerkiksi tanssi- tai teatteriesityksen, askartelun, liikunnan tai jonkun muun toiminnallisen menetelmän kautta, toki perustellusti ha tutkimukseen pohjautuen. Tämä rikkoo myös asetelmaa, jossa vastakkain olisivat ainoastaan kaksi puhuttua näkemystä. Esimerkiksi metsä ei ole vain talouskäyttöä tai suojelua varten. Metsä on oppimisympäristö, runojen kohde, tanssin aihe tai materiaali luontosuhteen käsittelyyn askartelussa. Mielenkiintoista!
Syksyä ja työpajoja innolla odottaen,
Satu
KOSI-hankkeen oma SVV-sivu löytyy TÄÄLTÄ.
KOSI-hanke on Alfred Kordelinin säätiön tukema.
