Tieto kehittyy, kun sitä käytetään ja se kehittyy sitä nopeammin, mitä laajemmin sitä käytetään edellyttäen, että käyttäjät vaihtavat kokemuksia. Siksi monitahoinen, laaja yhteistoiminta on tehokkain tapa kehittää tietoa.
Virkkunen, Jaakko; Ahonen, Heli; Schaupp, Marika; Lintula, Leila. 2010. Toimintakonseptin yhteisen kehittämisen mahdollisuus.
Pohdin tässä blogissa tiedon tuotannon ja päätöksenteon yhdistymisen hyötyjä ja esteitä. Sitran Tiedonkäytön tulevaisuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa julkaisussa nostetaan esille osallistava tiedonkäyttö, jossa ongelmia kehystetään, tietoa tuotetaan ja tulkitaan, ymmärrystä laajennetaan tai ratkaisuja etsitään erilaisia tiedon tarjoajia ja päätöksentekijöitä yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Myös vapaan sivistystyön kentällä tutkijoiden, käytännön toimijoiden ja politiikantekijöiden yhteistyössä tehtyä tutkimusta voisi osallistavan tiedonkäytön ajatuksella kehittää ja lisätä.
Sini Teräsahde huomioi tutkimuksessaan aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutuksesta, että eri toimijoiden mielikuvissa aikuiskasvatuksen tutkimus, politiikanteko, aikuiskasvatuksen käytäntö elivät omissa “maailmoissaan” tai ”todellisuuksissaan”. Ne toimivat omanlaisellaan toimintalogiikalla ja käyttivät toisistaan eroavaa kieltä. Toimijoiden välinen vuorovaikutus oli vähäistä ja työteliästä. Tutkimuksessa tuli kuitenkin ilmi myös tahtotila rakentaa yhteistä ymmärrystä mm. käsitteellisten ja kulttuuristen kielten erilaisuuden ylitse.
Asetu hetkeksi toisen saappaisiin
Teräsahteen huomioiden mukaan tutkijoiden, politiikan tekijöjen ja alan ammattilaisten erilaiset tiedon rakentamisen tavat ja muodot haastavat yhteistä tiedontuotantoa. Yhteistyö kuitenkin helpottuu, kun eri osapuolet ymmärtävät toistensa näkökulmia ja asemoitumista yhteiskuntaan.
Tutkijat tarvitsevat materiaalia, jota voidaan käyttää tieteellisen tutkimuksen tekoon. Tieteellinen tutkimus on asetettava teoreettiseen viitekehykseen ja tiedonkeruun menetelmät sekä datan käsittely on avattava tarkasti ja kriittisesti. Tutkijan oma tutkimuksellisen suuntautuminen määrittää aiheiden valintaa ja käsittelyä. Tutkijan on voitava säilyttää tieteen ja tutkijan vapaus.
Politiikan tekijät kuten virkamiehet tarvitsevat tietoa rahoituspäätösten, toimintaa ohjaavien linjauksien sekä lainsäädännön tueksi. Ideaalissa sivistysyhteiskunnassa tutkittu tieto toimisi laajasti päätöksenteon pohjalla. Valtioneuvoston Tutkimustietoa päätöksenteossa kartoittavassa tutkimuksessa huomioidaan, että Suomessa lainvalmistelussa hyödynnetään usein jo olemassa olevaa tutkimusta, jos sitä ylipäätään hyödynnetään. Olemassa oleva tieto ei aina kuitenkaan vastaa tietotarvetta. Aika ja taloudelliset resurssit eivät aina mahdollista uuden tiedon tuotantoa päätösten tueksi.
Päätöksenteossa luotetaan parhaiten valtion ja oman hallinnonalan virastojen ja tutkimuslaitosten tuottamaan tietoon sekä yliopistojen tuottamaan tietoon. Sen sijaan sidosryhmien ja konsulttien tuottamaan tietoon luotetaan vähemmän. Tästä näkökulmasta katsottuna yhteistyössä tehdyn tutkimuksen kautta kentän ääni saadaan parhaiten osaksi päätöksentekoa.
Akateeminen tutkimusote voi kentän toimijoista olla toisinaan liian hidasta, teoreettista tai kriittistä. Kun vapaa sivistystyö näkyy akateemisella tutkimuskentällä, se palvelee pitkällä tähtäimellä koko kenttää. Akateemiselle tutkimukselle ominainen läpivalaiseva, teoreettinen ja kriittinen tutkimusote auttaa tarkastelemaan toimintaa erilaisista tulokulmista ja sitä kautta kehittymään.
Viranomaisilla on velvollisuus sekä resurssit kerätä tietoa verovaroin tuetuista toimista. Siitä, millaista dataa kerätään, tulisi päättää yhteistyössä käytännön toimijoiden ja tutkijoiden kanssa, jotta tietoa voidaan käyttää monipuolisesti erilaisiin tutkimus- ja kehittämistarpeisiin. Avoimen hallinnon periaatteella tiedon tulisi olla helposti kaikkien yhteiskunnan toimijoiden käytettävissä.
Kentän toimijoiden näkökulmasta toiminnan laadulliset ulottuvuudet ja niiden merkitys eivät saa jäädä vain taloutta mittaavien numeroiden jalkoihin. Kentän toimijat näkevät usein ruohonjuuri- ja yksilötasolla oman toiminnan positiivisia tuloksia ja vaikutuksia. Yksilöissä tapahtuvien muutosten heijastevaikutuksia yhteisöön ja yhteiskuntaan onkin tärkeää tuoda esille myös yhteistyötutkimuksissa.
Tutkija, lobbaaja vai virkamies?
Yhteistyötutkimuksissa mukana olevat henkilöt voivat joutua tasapainoilemaan esimerkiksi itsenäisen tutkijan roolin ja edunvalvontaroolin välillä. Virkamiehiä sitoo virkamieslaki, joka voi estää kaksoisroolissa toimimisen kuten esimerkiksi tutkimuksen suunnittelun ja saman tutkimuksen rahoituspäätökseen osallistumisen.
Teräsahde huomioi, että yhteisissä tutkimuksissa kaksoisroolissa toimivasta ihmisestä voi kuitenkin tulla välittäjä esimerkiksi tutkimuksen ja politiikanteon suhteeseen, jos hänellä on jonkinlainen kytkös molempiin toiminnan alueisiin. Kaksoisroolissa oppii tuntemaan molempia maailmoja, niiden kieltä ja ajankohtaisia keskusteluja. Välittäjä voikin parhaimmillaan toimia tulkkina ja diplomaattina erilaisten maailmojen välillä.
Voisiko työhön tutustuminen tai työkierto eri toimijoiden välillä helpottaa eri toimijoiden saappaisiin astumista? Itse menisin mielelläni pariksi viikoksi Opetus- ja kulttuuriministeriöön tutustumaan vapaan sivistystyön kentän valtionhallintoon ja katselemaan, miltä maailma näyttää sieltä käsin.
Muutoksen tekijöitä vai vanhojen toimintatapojen ylläpitäjiä?
Muutoksen tekijät – toimintakonsepti tarjoaa yhden tulokulman yhteisen tiedontuotannon kehittämiseen. Toimintamalli, jossa tutkijat, käytännön toimijat ja politiikantekijät toimivat erillään, ei enää vastaa yhteiskunnallisten olosuhteiden muutoksiin. Perinteiset tavat tuottaa sektorikohtaista tietoa ja välittää sitä suoraviivaisesti päätöksentekoon toimivat huonosti keskinäisriippuvaisessa maailmassa (Hellström ym. 2019). Lobbausmallista voisikin siirtyä vahvemmin yhteiseen tiedontuotantoon.
Muutoksen tekijät -mallin mukaan irrottautumiseen vanhoista toimintatavoista voidaan hakea apua soveltamalla muissa toimintayhteyksissä kehittyneitä vertauskuvia, käsitteitä, välineitä ja sosiaalisen suhteen malleja, joiden kautta syntyy “ponnahduslauta” uudenalaisille toimintamalleille.
Vapaan sivistystyön tiedontuotannon saralla voisi kokeilla malleja esim. ajatushautomoista, huippututkimusyksiköistä, algoritmien hyödyntämisestä, yhteisen tiedontuotannon alustoista, palvelumuotoilusta tai kansallisten tietokantatietojen yhdistämisestä.
Uudenlaista toimintaa voidaan kehittää vain käytännössä moninaisten kokeilujen ja muutosten kautta. Siksi vapaan sivistystyön tutkijoiden, toimijoiden ja päätöksentekijöiden on panostettava enemmän resursseja yhteistyötutkimukseen. Kaikki toimijat tarvitaan mukaan rohkeaan ja kokeilevaan tiedontuotantoon, jossa sekä tehdään yhteistä tutkimusta ja annetaan tilaa erilaisille tulokulmille samaan asiaan.
***
Kukka-Maaria Vuorikoski on filosofian maisteri viestintätieteistä. Hän on tehnyt töitä mm. aikuiskoulutuksen, kulttuurin ja vapaan sivistystyön parissa, joiden tiimoilta on kertynyt myös tutkimustyötä. Tämänhetkinen toimenkuva Opintokeskukset ry:n asiantuntijana on tuonut Kukan mukaan myös SVV-verkostoon. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteina ovat mm. ihminen, hyvinvointi, elämänpolut, oppiminen ja kommunikaatio.
***
Lähteet
Hellström ym. (2019). Tiedonkäytön tulevaisuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Sitra. Helsinki
Teräsahde, S. (2020). Aikuiskasvatustoimijoiden mielikuvia tutkimuksen ja politiikanteon suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Aikuiskasvatus, 40(4), 272–289. https://doi.org/10.33336/aik.100531
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta; Tutkimustieto päätöksenteossa tänään – tuttuja haasteita ja uusia keinoja. Tutkimustieto päätöksenteossa tänään – tuttuja haasteita ja uusia keinoja – YouTube
Virkkunen ym. (2010). Toimintakonseptin yhteisen kehittämisen mahdollisuus. Tekes.
