Tutkimuksellinen lukutaito antaa valmiuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Voisiko vapaa sivistystyö avata tuon kansalaistaidon entistä useammalle?
Euroopan Unionin Kilpailukykyneuvosto linjasi kesäkuussa vahvasti avoimen tieteen puolesta. Suomessa asiat ovat tällä saralla jo nyt varsin hyvin, sillä esimerkiksi Journal.fi-palvelu avaa kymmenet tieteelliset julkaisut vapaasti kaikkien saataville. Näiden tiedelehtien pariin ei kuitenkaan luultavasti kovin moni tiedeyhteisön ulkopuolelta löydä. Se on sääli, sillä keskustelu julkisin varoin käydystä tutkimuksesta kärjistyy harmillisen usein siihen, että toisella laidalla taivastellaan verorahoilla tutkittavan kaikenlaista turhaa ja toisella laidalla närkästyneenä puolustellaan tieteellisen tutkimuksen tarpeellisuutta.
Itse en usko, että tutkimushankkeiden teemoja kummastelevat keskustelijat vastustaisivat tieteellistä tutkimusta sinänsä. Todennäköisempää on, että tieteen tekeminen vain tuntuu heidän arjestaan irralliselta eivätkä he näe sillä yhteyttä omaan elämäänsä. On valitettavan helppoa kritisoida sellaista, mitä ei ymmärrä ja toisaalta luonnollista kokea epäreiluksi kritiikki heiltä, jotka eivät oikeastaan tiedä mitä kritisoivat. Voisiko vapaa sivistystyö tarjota eväitä osapuolten rakentavampaan vuoropuheluun?
Vapaa sivistystyö voisi lisätä kansalaisten tutkimuksellista lukutaitoa
Tiedejulkaisujen hyödyntäminen ja tieteelliseen keskusteluun osallistuminen edellyttää tutkimuksellista lukutaitoa, kuten kykyä arkitiedon ja tieteellisen tiedon erottamiseen sekä tietolähteiden monipuoliseen ja kriittiseen tarkasteluun. Nykyään tutkimuksellista lukutaitoa opetetaan lähinnä korkeakouluissa, mutta vapaan sivistystyön toimijoiden avulla tämän kansalaistaidon voisi oppia yhä useampi.
Vapaa sivistystyö sai alkunsa tavoitteesta nostaa kansalaisten sivistystasoa tieteelliseen tietoon perustuvalla opetuksella. Nykyään tätä perinnettä ylläpitävät etenkin kesäyliopistot, mutta esimerkiksi opiskelijoista valtaosan tavoittavien kansalaisopistojen valikoimissa tieteen yleistajuistamiseen tai tutkimuksellisen lukutaidon kehittämiseen liittyvät kurssit ovat harvassa. Tällaisten kurssien lisääminen huippusuosittujen liikunta- ja käsityökurssien oheen ei automaattisesti tarkoita niille löytyvän kysyntää, mutta näiltä suosituimmilta kursseilta voisi kenties löytyä osallistujia myös esimerkiksi liikuntaa tai taiteita sivuaville tiedettä yleistajuistaville kursseille.
Parhaassa tapauksessa tutkimuksellisen lukutaidon kehittäminen voi johtaa avoimen tieteen laajempaan hyödyntämiseen parantaen samalla Suomen kilpailukykyä esimerkiksi uusia innovaatioita synnyttämällä sekä kaventamalla eroja erilaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien kuten esimerkiksi korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä. Jossain määrin asiaan on jo herätty: Suomen hallituksen tavoite on, että vuonna 2030 puolella ikäluokasta olisi korkea-asteen koulutus. Tavoite kansalaisten koulutus- ja sivistystason nostamiseksi on hieno ja kannatettava, mutta siihen on olemassa tutkintotavoitteisen koulutuksen ohella muitakin keinoja. Keinoja, joita voitaisiin tarjota nimenomaan vapaan sivistystyön kentällä.
Kuinka vapaa sivistystyö voisi tavoittaa vielä useammat?
Vapaan sivistystyön koulutuksiin osallistuu vuosittain noin miljoona opiskelijaa, mutta kurssit eivät useinkaan aidosti tavoita kovin monipuolisia yleisöjä. Koulutustason periytyminen ja osaamisen kasautuminen ovat todettuja tosiasioita ja kuten Nina Hjelt blogikirjoituksessaan mainitsee, myös vapaan sivistystyön piiriin kuuluviin opintoihin osallistuvat eniten jo valmiiksi pitkälle koulutetut. Saman voi todeta lukemalla vapaan sivistystyön opiskelijaprofiilia, jota selvitettiin vuonna 2019. Siitä selviää esimerkiksi, että vapaan sivistystyön opiskelijoiden koulutustausta kokonaisuutena on jonkin verran muuta väestöä korkeampi ja että työttömien osuus koulutuksiin osallistuneista on vain viitisen prosenttia.
Yhdyn Hjeltin blogissaan esittämään toiveeseen jakaa hyviä käytäntöjä siitä, miten vapaan sivistystyön alaiseen toimintaan saataisiin mukaan myös muita kuin perinteisimpiä kävijöitä. Jo käytössä olevat, muun muassa työttömille ja maahanmuuttajille tarkoitetut opintosetelit ovat hyvä kädenojennus. Myös koronapandemian aikana valikoimiin tulleet etäosallistumismahdollisuudet todennäköisesti madaltavat monen (henkistä ja fyysistä) osallistumiskynnystä. Myös erilaiset tieteellistä tutkimusta yleistajuistavat yleisöluennot voivat olla monelle kiinnostuksen sytyttävä ensikosketus vapaaseen sivistystyöhön.
Tieteen yleistajuistamisessa ja tutkimuksellisen lukutaidon kehittämisessä vapaa sivistystyö voisi hyötyä yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa. Esimerkiksi museoiden jo nyt järjestämiä historiaa ja taidehistoriaa yleistajuistavia yleisöluentoja ja -tapahtumia voisi eri toimijoiden välisellä yhteistyöllä laajentaa entisestään. Kirjastot taas voisivat toimia kumppaneina esimerkiksi tietokirjallisuuden lukupiirien järjestäjinä tai tekemällä tutuksi kirjallisuuden akateemista tutkimusta.
Yhteistyö työvoimaviranomaisten sekä ura- ja opinto-ohjaajien kanssa voisi puolestaan vankistaa vapaan sivistystyön asemaa kansalaisten sivistystason ja osaamisen kehittämisessä tutkintotavoitteisen koulutuksen rinnalla. Askelia tähän suuntaan otettiin jo muutama vuosi sitten, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti keinoja helpottaa tutkintoon johtamattoman koulutuksen tuottaman osaamisen tunnistamista. Tämän työn jatkamisessa vapaan sivistystyön rooli lienee keskeinen.
***
Mia Turpeinen opiskelee aikuiskasvatustiedettä Jyväskylän yliopistossa. Kielten elinikäistä opiskelua käsitelleessä kandissaan hän mainitsi vapaan sivistystyön merkittävän roolin suomalaisten kieli- ja kulttuuriosaamisen sekä kansainvälistymisvalmiuksen kehittämisessä. Hän pohtii toisinaan vapaan sivistystyön roolia ja potentiaalia ihmisten välisen eriarvoisuuden vähentämisessä.
Kiitos opiskelijayhteistyöstä myös SKOL:ille!
