Annina Rintakummun vuonna 2020 valmistuneessa pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin kestävän kehityksen ja sivistyksen kietoutumia. Kontekstina oli koulutuspoliittisen linjauksen valmisteluprosessi.
Tiivistelmästä:
Kestävä kehitys on aikamme pirullinen ongelma, systeeminen haaste ja jatkuvasti rakentuva määrittelyjen kohde. Sivistys puolestaan on toistasataa vuotta Suomessa käytössä ollut käsite, moneen taipuva ja edelleen kehittyvä termi. Ekososiaalista ja ekologista sivistystä on viimeaikaisissa tutkimuksissa esitetty varteenotettaviksi työkaluiksi käsitellä kestävää kehitystä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on tarkastella kestävää kehitystä ja sen edistämistä koulutuspoliittisessa prosessissa, ja ymmärtää, miten se on yhteydessä sivistykseen. Työn kontekstina oli Opetus- ja kulttuuriministeriön keväällä 2018 järjestämät kestävän kehityksen työpajat, joissa tuotettiin kestävän kehityksen linjausta opetussektorille.
Tutkimusmetodologisesti työ pohjautui etnografiaan ja hyödynsin sitä niin aineistonkeruussa kuin analyysimenetelmänä. Aineistoni koostui työpajoihin osallistuneiden minihaastatteluista, asiantuntijahaastattelusta, kestävän kehityksen työpajoissa tuotetuista materiaaleista sekä havainnointiaineistosta, jonka keräsin työpajoista.
Lainauskatkelmia pro gradu -tutkielman yhteenvedosta:
Kestävä kehitys ja sivistys ovat kummatkin luonteeltaan paradoksaalisia. Lisäksi niiden yhteen linkittäminen on tavallaan kyseenalaista. Vaikka sivistyksellä tulee olla sisältö, sen valjastaminen tietyn aatteen tai asian toteuttamiseen olisi vastoin sivistyksen ideaa, johon kuuluu monimuotoisuus ja vapaa etsintä (Ojanen 2008, 74–75). Kuitenkin tämän hetken sivistystä pohdittaessa tuntuu mielekkäältä pohtia sitä kestävän kehityksen kautta niin pitkään kuin voimme pitää kestävää kehitystä aikamme haasteena. Kestävää kehitystä ajatuksena on vaikea vastustaa (Weisser, 2017), vaikka se sisällöllisesti voikin tarkoittaa hyvin montaa, jopa toisensa poissulkevaa, asiaa. Samaan tapaan sivistys on sisällöltään lopulta melko moneen taipuva. Kestävä kehitys ja sivistys vaikuttavat eräänlaisilta kameleonteilta. Pyrkimys kummassakin on ”hyvään”, mutta sisällöt voivat varioida katsantokannasta riippuen. Kenties tästä syystä tämän työn tutkimuskysymyksiin vastaaminen on tuntunut jossain määrin paradoksaaliselta, sillä vastauksiin, sivistyksen ja kestävän kehityksen kietoutumiin, mahtuu monta erilaista puolta. Kestävä kehitys näyttäytyy tässä työssä niin yksilön kuin yhteisön sivistymiseen kietoutuvana ilmiönä, rajat ylittävyyttä vaativana, sekä itsestäänselvänä ja kaikkiaallisena. Sitä halutaan kaikkialle, mutta mitä se on? (Rintakumpu 2020, 86.)
Kestävä kehitys ei ole konkreettista, mutta se toteutuu tai on toteutumatta konkretiassa: teoissa, esineissä, toimintatavoissa. Kestävää kehitystä voi olla lähes kaikessa, mutta on tärkeää, että ihmiset voivat löytää sille yhteisiä nimittäjiä, joiden kautta voivat asettua osaksi yhteisiä toimintalinjoja. Sen vuoksi, kestävän kehityksen sisällöistä voisi olla hyödyllistä kommunikoida mahdollisimman avoimesti, yhteistä rakentaen. Siten voisi olla mahdollista rakentaa toimintalinjoja, jotka ovat riittävän yhtenäisiä, eivät pelkkiä häilyviä ylätason ajatusrakennelmia mutta eivät toisaalta liian tarkkoja ja konkreettisia toimintaohjeita. (Rintakumpu 2020, 91.)
Sivistyksen kautta kestävä kehitys saa ainesta sen edistämiseen humaanilla, mutta samalla luonnon arvostamiseen ja suojelemiseen tähtäävällä tavalla. Sivistyksen luonne päivänpolttaviin kysymyksiin vastaamisena ohjaa kiinnittämään huomiota haasteisiin, jotka haastavat tässä ja nyt. Lopputulema tässä työssä on, että kestävää kehitystä voidaan edistää sivistymällä ja sivistämällä. Ne ovat rinnakkaisia prosesseja. Kestävä kehitys on hankalaa ilman sivistymistä ja sivistyminen puolestaan on hankalaa, jollei huomioida maapallon suurimpia ongelmia, jotka linkittyvät keskeisellä tavalla kestävään kehitykseen. Kuten Ojanen (2008, 43) toteaa, ihmiskunnan haasteet määrittyvät lopulta ihmiseksi tulemisen perspektiivistä. Ihmiseksi tulemisesta tosin tulee mahdotonta, jos muutamme maapallon elinkelvottomaksi. (Rintakumpu 2020, 92.)
***
Rintakumpu, Annina 2020. Kestävän kehityksen edistämisen ja sivistyksen kietoutumia : kontekstina koulutuspoliittisen linjauksen valmisteluprosessi. Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma. LINKKI
