Vapaus ja sivistys ovat edelleen sanoja, jotka parhaiten kuvastavat vapaata sivistystyötä. Niiden merkitystä yhteiskunnalle tulisi kuitenkin enemmän avata.
Mieleeni on jäänyt vuosien takainen eduskunnassa käyty keskustelu vapaasta sivistystyöstä. Siinä eräs puhuja, olkoon hän tässä vaikka Erkki, totesi vapaan sivistystyön tekevän hienoa työtä, mutta sille pitäisi nopeasti keksiä jokin parempi nimi. Asia on jäänyt minua pohdituttamaan ja tekee sitä yhä.
On tärkeää kriittisesti tarkastella asioita, tekoja ja jopa nimiä, sekä peilata niitä tähän päivään. Tehdä muutoksia, jos nykyiset eivät enää toimi, tai antaa asioiden olla ennallaan, mikäli muutoksille ei tarkastelujen jälkeen löydetä perusteita. Hyvää ja toimivaa ei ole syytä rikkoa.
Jo vuosia olen tosissani yrittänyt löytää vapaalle sivistystyölle parempaa nimeä, mutta en ole siinä onnistunut. Vapaan sivistystyön määritelmä kuvaa erinomaisesti ainakin kansalaisopistojen arvoja, identiteettiä ja toimintaa. Siinä on kaksi kaunista ja merkityksellistä sanaa: vapaus ja sivistys. Sanat toimivat yläkäsitteinä monille tavoittelemisen arvoisille asioille.
Vapauden tunne ja kokemus tekevät ihmiset onnellisiksi. Vapaana ihminen saa vapaasti ajatella, vapaasti haaveilla, sekä vapaasti päättää, mikä hänelle itselleen on hyväksi. Vapaus voi olla ihmiselle arvo, tavoite, toive tai haave, ja se voi toimia myös monen asian mahdollistajana.
Perinteisesti sivistys liitetään koulutukseen, tutkintoon ja oppiarvoon, mutta nykyisin sivistyksen tiedetään olevan myös paljon muuta. Vapaassa sivistystyössä on ymmärretty, että nykyaikainen sivistystyö ei ole paatoksellista kansan valistamista ylhäältä alaspäin. Kokemuksesta tiedän, että kansalaisopistoissa opettajat eivät julista tai paasaa. Opettajilta vaaditaan professionaalisuutta mutta ei professuuria, ja heidän lähestymistapansa on sekä käytännönläheistä että kokemuksellista. On tärkeää, että sivistystyö heijastaa aina senhetkistä muuttuvaa maailmaa ja edistää ihmisten monipuolista kehittymistä.
On valitettavaa, että esimerkiksi vapaus voidaan sanana halutessa ymmärtää myös väärin. Näin on ehkä tehnyt myös Erkki. Vapaus ei tarkoita, että heittäydytään villiksi ja tehdään mitä sattuu. Erkille haluaisin kertoa, että sivistystyön vapauden hurmiossa me teemme hyvin suunnitelmallista ja tavoitteellista työtä ihmisten sivistyksen ja hyvinvoinnin sekä yhteiskunnan eheyden lisääntymisen puolesta. Jokaiselle kurssille, opintojaksolle ja opintopisteelle on tarkkaan määritelty sisällöt ja tavoitteet, jotka vastaavat opiskelijan omia, paikallisia, alueellisia ja yhteiskunnallisia tarpeita.
Erkki oli kuitenkin osittain oikeassa. Vapaa sivistystyö kaipaa nimeensä lisäyksen osallisuudesta, jolla korostetaan yhteisössämme tapahtuvaa arvostusta, tasavertaisuutta, luottamusta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Osallisuus on mainittuna laissa vapaasta sivistystyöstä, mutta lakia ja toimintaamme tuntematon ei voi tietää, miten iso ja merkittävä osa se meille on.
Jos joku keksii toimintaamme paremmin kuvaavan nimen, olen Erkin kanssa samaa mieltä nimen vaihtamisesta, mutta ainakin kansalaisopistokenttää edellä mainitut vapaus ja sivistys kuvaavat edelleen.
***
Tarja Hooli on kasvatustieteen maisteri, Tornion kansalaisopiston rehtori ja Lapin opistopiirin puheenjohtaja. Hän on työskennellyt kansalaisopistokentällä 14 vuotta. Tarja tunnetaan alueellisesta kehittämis- ja hanketyöstä sekä laajasta yhteistyöverkostosta. Tarjan mielestä vapaassa sivistystyössä parasta on sen monipuolisuus, ja sydämen asiana hänellä on kansalaisopistopalveluiden tasavertainen saavutettavuus. Vapaa-ajalla Tarja suuntaa Tornionjoen rannalla sijaitsevaan perheen vapaa-ajankotiin tai rentoutuu sisustamisen, lukemisen ja kulttuurin parissa.
***
Kirjoitus on osa SVV:n Sivistystori-blogisarjaa, jossa ilmestyy keskimäärin kerran viikossa tekstejä vapaan sivistystyön tutkijoilta ja oppilaitoskentän asiantuntijoilta sekä SVV:n yhteistyökumppaneilta.
