Timo Tuomiston vuonna 2018 Oulun yliopistosta valmistunut väitöstutkimus käsittelee kansanopistopedagogiikkaa kolmessa kristillisessä kansanopistossa.
Timo Tuomisto arvioi väitöstutkimuksessaan kansanopistopedagogiikkaa Jämsän, Ranuan ja Reisjärven kristillisissä kansanopistoissa. Arvioinnin tarkoituksena oli saada opistojen kehittämistyötä varten tietoa siitä, miten opettajat ja opiskelijat kokivat kyseiset kansanopistot oppilaitoksina ja internaatteina.
Timo Tuomiston väitöstutkimuksen aineisto kerättiin opistovuosina 2009–2010 ja 2010–2011, jolloin Suomessa toimi Opetushallituksen (2010, Tuomiston 2018, 15 mukaan) 87 kansanopistoa. Niistä 47 % oli ideologiselta taustaltaan kristillisiä, 38 % sitoutumattomia ja 12 % poliittisten liikkeiden, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen ylläpitämiä. Kolme kansanopistoa oli erikoistunut erityisopetukseen.
Väitöstutkimuksen tiivistelmän mukaan:
Kansanopistoliikkeen perustajana pidetään tanskalaista Nikolai Grundtvigia (1783–1872). Hän halusi perustaa maansa nuorille koulun, jossa heille opetettaisiin elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni tulosten pohjalta Grundtvigin pedagogisilla periaatteilla, kuten koulu elämää varten, elävä sana ja vuorovaikutus, on kansanopistoissa yhä merkityksensä.
Opettajien tavoitteiden katsottiin heijastavan sitä, mitä he pitivät tärkeänä myös kansanopistopedagogiikassa. Tavoitteissa korostuivat kasvatus ja oma ammattitaito sekä opetus ja sen kehittäminen. Kasvatuksellisissa tavoitteissa nähtiin merkityksellisiksi opiskelijoiden henkisen kasvun tukeminen, arvokasvatus ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Omaa ammattitaitoa koskevissa tavoitteissa pidettiin tärkeinä opettajuuden kehittämistä ja ylläpitoa. Opetuksen ja sen kehittämisen tavoitteissa tähdennettiin kiinnostuksen herättämistä omaan oppiaineeseen ja kansanopistopedagogiikan kehittämiseen. Suurin osa opettajista katsoi, että heidän tärkeät tavoitteensa olivat toteutuneet hyvin. Opetusta heikensivät aika ajoin opiskelijoiden erityistuen riittämättömyys, ajoittaiset poissaolot oppitunneilta ja heterogeeniset opetusryhmät.
Opiskelijoille opistovuosi merkitsi ystävien ja kavereiden saamista, arvojen syventymistä sekä tiedollisten ja taidollisten asioiden oppimista. Opiskelijoiden mukaan heidän luottamuksensa tulevaisuuteen vahvistui ja maailmankuvansa kansainvälisessä ympäristössä avartui. Vaikuttaa siltä, että opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja kielitaidot vahvistuivat samoin kuin heidän itseluottamuksensa. Opiskelijat pitivät opiston internaattiluonnetta merkittävänä liittäen siihen myös vapaa-ajan. Opiskelun esteiksi opiskelijat mainitsivat asuntoloiden ajoittaisen levottomuuden ja aamuväsymyksen.
Tuomisto, Timo. 2018. Kansanopistopedagogiikka kolmessa kristillisessä kansanopistossa. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöstutkimus.
Timo Tuomiston väitös on kokonaisuudessaan luettavissa TÄÄLLÄ
