Tutkimuksen ei tarvitse olla vain tutkijoiden puuhastelua. Yhteistutkimus voi edistää eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja lisätä osapuolien itseymmärrystä, vaikka se vaatiikin tavallista enemmän yhteistä neuvonpitoa.
Monilla lienee mielikuva siitä, mitä tutkimus tarkoittaa ja millaista tutkijan työ on. Tutkimus myös saatetaan mieltää joksikin käytännön työstä ja arjesta irralliseksi.
Millaisena tutkimus mahtaa näyttäytyä, kun sitä tehdään hankkeessa yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa? Entäpä, kun hanketyössä onkin lähestymistapana yhteistutkimus, jossa kaikki hankkeen toimijat astuvat tutkijan saappaisiin ja osallistuvat toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja kehittämiseen?
Vaikka hankkeista onkin tullut hyvin tyypillinen kasvatus- ja sivistystyön muoto, on yhteistutkimukselliseen lähestymistapaan pohjautuvia hankkeita toistaiseksi toteutettu hyvin vähän. Komeetta – kulttuurisesti osallistavaa mentorointia työelämään -hanke (Euroopan sosiaalirahasto, 2021–2023) on tästä poikkeus, ja tässä kirjoituksessa kurkistetaankin Komeetasta kummunneisiin kokemuksiin.
Komeetta – yhteistutkimuksellinen kehittämishanke
Komeetta-hankkeen tavoitteena on tukea maahanmuuttotaustaisia miehiä kohti työelämää hankkeessa kehitettävän, vertaisuuteen perustuvan mentorointimallin avulla. Hankkeen kohderyhminä ovat työmarkkinoiden ulkopuolella olevat maahanmuutto- ja suomalaistaustaiset miehet sekä kohderyhmien parissa työskentelevät ammattilaiset.
Komeetta-hankkeessa järjestetään vertaisryhmätoimintaa, mentorikoulutusta sekä koulutusta kohderyhmien parissa työskenteleville ammattilaisille. Lisäksi hankkeessa pilotoidaan erilaisia mentoroinnin tapoja. Hanketta koordinoi Silta-Valmennusyhdistys. Osatoteuttajina hankkeessa ovat Työväen Sivistysliitto TSL, Live-säätiö sekä Tampereen yliopisto. Lisää hankkeesta voit lukea täältä.
Kokemuksia yhteistutkimuksesta
Komeetta-hankkeen yhteistutkimuksessa yhdistyy sekä tieteellinen että toimintalähtöinen tapa tuottaa tietoa: yhteistutkimuksen kautta pyritään toiminnan kehittämiseen jakamalla ja tekemällä näkyväksi hankkeeseen osallistuvien asiantuntijoiden ja osallistujien tulkintoja ja kokemuksia. Hankkeessa on järjestetty noin kerran kuussa hankkeen teemoihin kytkeytyviä työpajapäiviä, jotka ovat toimineet yhteistutkimuksen ja reflektoinnin alustana. Työpajapäiviin on usein pyydetty paikalle myös kohderyhmien edustajia keskustelemaan käsiteltävistä teemoista, esimerkiksi työllistymiseen tarvittavasta tuesta ja tavoista lisätä yhteistyötä maahanmuuttotaustaisten ja suomalaistaustaisten miesten välillä.
Hankkeen asiantuntijat tulevat hyvin erilaisista taustoista ja kullakin on ollut hankkeeseen tullessaan omat vakiintuneet työtapansa ja mielikuvansa hanketyöstä. Kun hankkeen lähestymistapa onkin ollut yhteistutkimuksellinen, on yhteisistä toimintatavoista ja roolijaosta täytynyt käydä jatkuvaa neuvottelua hanketiimin kesken. Kun yksi on nauttinut yhteisestä keskustelusta ja reflektoinnista, on toinen toivonutkin enemmän toimintaa ja asioiden konkreettista edistämistä. Vaikka tasapainottelu ei ole aina ollut aivan helppoa, hankkeen asiantuntijat ovat oppineet yhteistutkimuksen kautta paljon itsestään ja toisistaan sekä tarkastelleet totuttuja toiminta- ja ajattelutapojaan maahan muuttaneiden parissa tehtävästä hanketyöstä.
Yliopistotutkijat ovat toimineet hankkeessa ikään kuin ’peilinä’ ja ’hankemuistina’. Tutkijat ovat laatineet hanketoiminnasta kokoavia arviointeja ja tuoneet havaintojaan yhteisesti keskusteltavaksi hanketiimiin. Vaikka tutkijat tekevätkin arvioivia havaintoja hanketoiminnasta ja nostavat niitä keskusteluun, ei tarkoituksena ole arvioida hanketiimiä tai osallistujia, vaan avata tilaa toiminnan yhteiselle kehittämiselle. Samalla tutkijoiden on täytynyt pohtia omaa rooliaan hankkeessa: Kuinka paljon tutkija (voi) vaikuttaa hankkeen toiminnan etenemiseen? Kuinka etäälle tai lähelle hankkeen käytännön toimintaa yliopistotutkijan tulisi asemoitua?
Myös kohderyhmien osallistaminen yhteiseen kehittämistyöhön on ollut Komeetta-hankkeessa keskeistä, ja erilaisia osallistamisen tapoja onkin pohdittu hankkeen kuluessa paljon. Hankkeessa on havaittu, että hanketoimintaa ja tutkimusta ei ole tehty osallistujille riittävän selkeäksi ja läpinäkyväksi. Osallistujat ovat saattaneet ihmetellä, mihin he oikeastaan osallistuvat ja mihin esimerkiksi eri seurantalomakkeille täytettävät tiedot menevät. Tilannetta on pyritty selkeyttämään käymällä hankkeen ja tutkimuksen tarkoitusta läpi keskustelemalla ja kuvia apuna käyttäen. Hankkeessa on myös kehitetty selkokielisiä ’esitetekstejä’ muun muassa yhteistutkimuksesta ja näitä tekstejä on toimitettu käännettäväksi eri kielille. Osallistujat ovat kertoneet pitäneensä vertaisryhmissä ja mentorikoulutuksessa käydyistä yhteisistä keskusteluista ja kokeneet tärkeäksi, että heidän ajatuksiaan kuullaan. Joillekin osallistujille osallisuus yhteistutkimukseen on ollut myös voimaannuttava kokemus.
Yhteistutkimus tulevaisuuden hanketyössä?
Yhteistutkimuksellinen lähestymistapa hanketyöhön ei ole täysin mutkaton. Kun kaikki hankkeessa tapahtuva on tutkimusmateriaalia, asettaa se haasteita tutkimustyön rajaamiselle. Tällaisessa hankeasetelmassa herää toki myös kysymys vallasta ja siitä, kuinka yhteistä tutkimus voi lopulta olla, ja saavatko kaikki hankkeeseen osallistuvat yhdenvertaisesti äänensä kuuluviin.
Vaikka yhteistutkimuksellinen ote vaatiikin tavallista enemmän yhteistä neuvonpitoa, näkisin yhteistutkimuksella olevan potentiaalinen rooli eri osapuolien välisen vuoropuhelun edistäjänä ja itseymmärryksen lisääjänä. Komeetta-hankkeessa käydyt yhteistutkimukselliset keskustelut on hanketiimissä nähty yhteistyötä ja hanketoimintaa rikastavana elementtinä. Voisiko yhteistutkimuksella olla laajemminkin sijaa tulevaisuuden hanketyössä kasvatus- ja sivistystyön kentällä?
Kirjoitus perustuu osittain aihetta käsitelleeseen esitykseen Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Tampereen yliopistolla 10.2.2022. Mukana esityksessä Anna Ojapelto-Multalan lisäksi olivat emeritaprofessori Anja Heikkinen Tampereen yliopistosta sekä Komeetta-hankkeen hankepäällikkö Katri Mäkinen Silta-Valmennusyhdistyksestä.
***
Anna Ojapelto-Multala on kasvatustieteiden maisteri ja Komeetta-hankkeen tutkija Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta. Tutkimuksellisesti Annaa kiinnostaa erityisesti koulutuspolitiikan, maahanmuuton ja kotoutumisen teemat ja se, miten erilaiset kansainväliset ja kansalliset politiikat ohjaavat koulutuksen ja kasvatuksen käytännön toteutusta.
Annan kuva: Miko Kaivola
Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia, jossa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
