Tiia Kontkanen & Satu Heimo: Vapaan sivistystyön hallinnasta, vallasta ja rahoituksesta

Hallinta, valta ja rahoitus kietoutuvat yhteen, mutta niistä keskusteleminen on joskus haastavaa. Kuitenkin juuri siksi niistä pitäisi puhua. Mihin suuntaan vapaata sivistystyötä ohjataan – mitä kuuluu vapaan sivistystyön hallinnalle, vallalle ja rahoitukselle?

Vapaan sivistystyön rahoitus perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain myöntämiin suoritteiden määriin ja suoritteita vastaaviin yksikköhintoihin. Valtio säätelee kunkin vapaan sivistystyön oppilaitosmuodon valtionosuusmenoja vuosittain valtion talousarviossa suoritekiintiöllä, joka oppilaitoksille on jaettavissa. Oppilaitokset raportoivat toteutuneen suoritemääränsä vuosittain. Suoritteina käytetään opiskelijaviikkoja (kansanopistot ja Snellman-korkeakoulu), opetustunteja (kansalaisopistot, kesäyliopistot, opintokeskukset), opintokerhotunteja (opintokeskukset), opiskelijavuorokausia (valtakunnalliset liikunnan koulutuskeskukset) ja opiskelijapäiviä (alueelliset liikunnan koulutuskeskukset).

Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän muistio (valtioneuvosto.fi)

Vapaa sivistystyö on rahoitusohjauksen ja siten nk. vallan kohteena. Rahoitus kytkeytyy aina valtaan vaikuttaen siihen, miten vapaan sivistystyön kentällä toimimme ja mihin ryhdymme, millaisia tavoitteita työllemme asetamme. Toisaalta vapaan sivistystyön oppilaitokset ja toimijat käyttävät niin ikään valtaa vapautensa turvin. Valta ja vallankäyttö on normaali osa mitä hyvänsä yhteiskunnallista instituutiota.

Keskustelua vallasta, hallinnasta tai rahoituksesta pidetään usein kiusallisena tai jopa hieman vaarallisena. Avointa keskustelua kuitenkin tarvitaan, jotta voidaan tiedostaa sen vaikutukset sivistyskäsitykseen ja vapaan sivistystyön toimintaan ja tavoitteisiin, sekä suunnitella ja kehittää tulevaa.

Kuka vapaasta sivistystyöstä hyötyy ja kenen tulisi hyötyä?

Yksikköhintaisen valtionosuuden rahoituksen on kritisoitu ohjaavan vapaan sivistystyön oppilaitoksia kohti markkinavetoista toimintaa. Nykyinen rahoitusohjaus kannustaa koulutuksen järjestäjiä tuottamaan koulutusta yhä kapeammalle ihmisjoukolle, jolle koulutus kasautuu muutenkin. Rahoitus ohjaa Sini Teräsahteen ja Jyri Mannisen (2019, 292–296) mukaan tehokkuusajatteluun, joka pahimmillaan johtaa ristiriitoihin normien ja visioiden kanssa.

Vuosittain vapaan sivistystyön oppilaitokset järjestävät yhteensä lähes 100 000 koulutusta, ja vuonna 2019 koulutuksiin osallistuttiin yhteensä 1 563 795 kertaa. Se on valtava määrä! Vuonna 2019 työttömien osuus vapaan sivistystyön koulutukseen osallistuneista oli kuitenkin vain 5,4 prosenttia, ja äidinkieleltään muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä koulutukseen osallistui vain noin kuusi prosenttia. (Kts. tarkemmin Opetushallituksen selvitys)

Tällä hetkellä vapaan sivistystyön opintoseteliavustukset on ohjattu aliedustettujen ryhmien saavuttamiseksi. Termiä ”aliedustetut ryhmät” voidaan Björn Wallenin (2021, 62) mukaan syystäkin kritisoida, mutta se siis tarkoittaa ihmisryhmiä, joiden osuus koulutusten osallistujista on vähäinen. Tämän hetken trendikkäin aliedustettu ryhmä ovat ehdottomasti työttömät. Vapaan sivistystyön oppilaitosten tulisi jatkossa markkinoinnin ja verkostoitumisen sekä valtionavusteisen hankerahoituksen avulla tavoittaa erityisesti työttömiä, työttömyysuhanalaisia ja työvoiman ulkopuolella olevia, sekä järjestää työllisyyttä edistävää koulutusta. Tällainen hankerahoitus olisi linjassa myös tämän hetken jatkuvan oppimisen hankkeen tavoitteiden kanssa.

Aliedustettujen ryhmien saaminen mukaan vapaan sivistystyön koulutukseen on hyvä asia, mutta kyseenalaista on, toteutuuko se parhaalla mahdollisella tavalla ulkopuolelta ohjatun väliaikaisen rahoituksen keinoin tai suuntaamalla toimintaa vain tietylle ryhmälle. Tällainen toiminnan suuntaaminen näyttäytyy helposti vapaan sivistystyön kentän ulkopuolelta tulevana hallintana. Tarkasteltaessa esimerkiksi kolmannen sektorin järjestöjen muutosta voidaan nähdä, että valtion yleisrahoituksen vaihduttua yhä enemmän hallinnon strategioita tukevaan hankerahoitukseen, ovat järjestöt ajautuneet Hanna Laitisen (2018) väitöksen mukaan yhä enemmän markkinavetoisiin toimintalogiikoihin ja kauemmaksi omasta perustehtävästään. Onko samanlainen kehitys mahdollinen myös vapaan sivistystyön kentällä?

Jos vapaan sivistystyön tehtävät valjastetaan rahoitusohjauksen avulla työllisyystavoitteisiin, jääkö oppilaitoksille tilaa, aikaa ja resursseja muihin hankalammin todennettavissa oleviin vapaan sivistystyön tehtäviin, kuten aitoon kohtaamiseen, aktiivisen kansalaisuuden tai sivistysprosessien tukemiseen? Nykyinenkin sivistysihanteemme tuntuu olevan liian kapea, kun emme osaa esimerkiksi maahanmuuttotaustaisten aikuisten perusopetuksessa nähdä heillä jo olemassa olevaa sivistystä, eivätkä ylhäältä tulevat tutkintotavoitteet edistä aitoa osallisuutta tai aktiivista kansalaisuutta (Holopainen, 2021, Sivistystori-blogissa).

Sivistyneestä kansalaisesta työmarkkinahenkiseen yrittäjäkansalaiseen

Suoran rahoitusohjauksen lisäksi hallinnallisuus näyttäytyy myös siinä, millaisia käsitteitä käytämme. Nykyinen käsityksemme aktiivisesta kansalaisuudesta tai elinikäisestä oppimisesta kantaa monenlaisia sisältöjä. Elinikäiseen oppimiseen on liittynyt kautta aikain poliittista ohjausta ja sitä kautta hallinnallisuutta. Nykyisellään elinikäinen oppiminen sisältää vahvan työmarkkinavetoisen ohjauksen. Heikki Kinnarin (2020) väitöstutkimuksen mukaan hyvän kansalaisen on pyrittävä tuottavaan ja kilpailukykyiseen yrittäjäkansalaisuuteen, jossa hyveenä on omasta työmarkkina-arvosta huolehtiminen.

Sanoitus saattaa kuulostaa rajulta, mutta pelkästään käsitetasolla elinikäinen oppiminen on korvautumassa jatkuvan oppimisen käsitteellä, joka viittaa nimenomaan työikäisten työelämäosaamiseen, kuten mm. Eero Pantzar Sitran muistiossa (2020) ja Jyri Manninen Sivistystori-blogissa (2021) huomauttavat. On jännittävää nähdä, lisääntyykö markkinavetoinen asiakkuusajattelu tämän trendin myötä entisestään. Alkavatko vapaan sivistystyön oppilaitokset ja kansalaisjärjestöt rahoituksen ohjaamina tarjoilemaan työllistymistä parhaiten edistäviä kursseja tai järjestöpestejä?

Yhteistyötä vai yhteistä työtä?

Verkostoitumista on pidetty toivottavana ratkaisuna toimittaessa rajallisten resurssien kentällä. Verkostoituminen vaatii toisaalta myös tilaa, aikaa ja resursseja. Olisi tervetullutta, jos erilaiset vapaan sivistystyön oppilaitosmuodot voisivat toimia entistä tiiviimmin yhteistyössä sekä keskenään, mutta myös rahoittajan ja yliopistojen kanssa.

Vapaan sivistystyön tutkimusta ei tehdä niin paljoa kuin mitä voisi olettaa vapaan sivistystyön osallistujamäärien ja oppilaitosten/opintokeskusten/opistojen lukumäärän perusteella. Vapaan sivistystyön näkyvyys yliopistossa on ylipäätään vuosien saatossa heikentynyt ja kasvatustieteen opiskelijat eivät opinnoissaan välttämättä edes tutustu vapaan sivistystyön historiaan tai yhteiskunnalliseen rooliin. Toisaalta vapaan sivistystyön toimijat ”kentällä” eli oppilaitoksissa ja järjestöissä toivovat usein tutkimuksellista kehittämistä ja yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Resursseista eli rahasta on kuitenkin pulaa. Tutkimus ei kuitenkaan voi palvella pelkästään vapaan sivistystyön edunvalvontaa tuomalla esille toiminnan hyviä puolia ja onnistumisia, sillä sen on luotettavasti ja kriittisesti tuotava esille myös toiminnan haasteita, pyrittävä edistämään toimijoiden itsereflektiota ja siten mahdollista muutosta.

Yhteen hiileen puhaltamisesta on kai puhuttu jo kyllästymiseen asti. Näemme kuitenkin, että se olisi välttämätöntä nykytilan analysoimiseksi ja tulevaisuuteen suuntaamiseksi. Yhteistyö ei kuitenkaan saisi olla näennäistä pintatason puuhastelua tai yksisuuntaisia vapaan sivistystyön toimijoille suunnattuja kursseja trendikkäistä hankerahoitteisista aiheista, vaan syvätason ”kädet multaan” toimintaa.

Vapaa sivistystyö tarvitsee kohtaamisen paikkoja, keskusteluja ja yhteisiä sivistysprosesseja niin eri oppilaitosten, rahoittajan kuin tutkijoidenkin kanssa. Meidän ei kuitenkaan tulisi kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, vaan ennemminkin nostaa kissa pöydälle ja puhua myös hallinnasta, vallasta ja rahasta. Millainen toimija vapaa sivistystyö tässä yhteiskunnassa on, miten toimintaamme tulisi ohjata, millaista valtaa meihin kohdistetaan ja mihin päämääriin päästäksemme käytämme itse valtaa? Keiden tulisi hyötyä vapaan sivistystyön toiminnasta, mitä tarkoitamme meille tärkeillä käsitteillä ja millaisesta yhteistyöstä olisi eniten iloa?

Haluaisitko sinä pohtia näitä asioita kanssamme?

***

Lue lisää:

Holopainen, Anni 2021. Aikuisten perusopetus – vapaan sivistystyön hybridi kameleontti. Blogikirjoitus 14.9.2021. https://www.vapausjavastuu.fi/anni-holopainen-aikuisten-perusopetus/

Kinnari, Heikki 2020. Elinikäinen Oppiminen Ihmistä Määrittämässä: Genealoginen Analyysi EU:n, OECD:n Ja Unescon Politiikasta. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Laitinen, Hanna 2018. Nuorten, valtion vai markkinoiden asialla? Nuorisojärjestöjen hybridit toimintalogiikat. Väitöskirja. JYU Dissertations 31. Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-2498819

Manninen, Jyri 2021. Onko jatkuva oppiminen elinikäisen oppimisen pahin uhka? Blogikirjoitus 12.1.2021. https://www.vapausjavastuu.fi/jyri-manninen-jatkuva-oppiminen/

Pantzar, Eero 2020. Elinikäisen oppimisen ilmiö. Teoksessa Sinimaaria Ranki (toim.) Ilmiölähtöisen johtamisen näkökulma elinikäiseen oppimiseen. Miten edistää systeemistä ajattelua. Helsinki: Sitra muistio, 13–21. https://media.sitra.fi/2020/11/09143039/llmiolahtoisen-johtamisen-nakokulma-elinikaiseen-oppimiseen.pdf

Teräsahde, Sini & Manninen, Jyri 2019. Visiot vapaan sivistystyön tulevaisuudesta. Teoksessa Jenni Pätäri & Sini teräsahde & Aaro Harju & Jyri Manninen & Anja Heikkinen (toim.) Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna. Helsinki: Vapaa Sivistystyö ry. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1456-9

Vapaan sivistystyön opiskelijaprofiili 2019 (peda.net) Opetushallitus. Vapaa sivistystyö ry.

Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän muistio (valtioneuvosto.fi) Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2014:25.

Wallen, Björn 2021. Syväsivistys. https://peda.net/yhdistykset/vst/kehitt%C3%A4minen2/julkaisut-luonnos/tjpl/bjorn-wall%C3%A9n-syvasivistys.-vapaa-sivistystyo-ry-2021:file/download/a8995bc7dbadc639e78a7d855a078cb69f98cacd/VST_Syvasivistys_101121_aukeamat.pdf

***

Kirjoittajat:

Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia, jossa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä.