Riina Nokelaisen aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin oppimista paikallisissa maaseudun kehittämisyhdistyksissä.
Riina Nokelaisen marraskuussa 2021 valmistunut pro gradu -tutkielma (Itä-Suomen yliopisto) tutki monimenetelmällisesti sitä, mitä ja millä tavoin maaseudun kehittämistoiminnassa opitaan etenkin ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta tärkeitä taitoja, asenteita ja ajattelumalleja. Samalla tutkielma otti kantaa siihen, millainen merkitys maaseudun kehittämistoiminnalla on maaseudulla asuvien ihmisten (ympäristö) oppimiseen.
Tutkielman tulokset paljastavat, että Leader-toiminnassa oli opittu instrumentaalisesti toimimaan ympäristövastuullisesti sekä tuntemaan että panemaan käytäntöön kestävän kehityksen eri osa-alueita. Sen lisäksi opituissa asioissa näyttäytyi hankeosaaminen. Leader-toiminnassa oli
opittu kommunikatiivisesti ja transformatiivisesti suhtautumaan kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen vakavammin, jolloin Leader-toiminnalla on ollut myös vaikutusta toiminnassa mukana olleiden asenteisiin ja ajattelumalleihin. Leader-toiminnassa oli opittu ekososiaaliseen sivistykseen liittyviä taitoja, asenteita ja ajattelumalleja. Ekososiaalisen sivistyksen osa-alueista eniten esiintyi kohtuullisuus. Ekososiaalisen sivistyksen osa-alueita opittiin pääosin metakognitiivisesti, jolloin ympäristön puolesta oli opittu tekemään parempia asioita, kuten toimimaan ympäristövastuullisesti kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja ottaen huomioon
toiminnan ympäristövaikutukset.
Riina Nokelaisen (2021, 77) mukaan
Nykyisessä maailmantilanteessa tarvitaan pehmeitä arvoja ja yhteisöllisyyttä, joita yhdistystoiminta rakentaa. Suomessa on patentti- ja rekisterihallituksen mukaan 100 000 yhdistystä, jotka aktivoivat satoja tuhansia suomalaisia mukaan vapaaehtoiseen aatteelliseen toimintaan (PHR 2020). Aikuisten tekemien ympäristötoimien merkitys on suuri, sillä aikuisväestöä on suomessa lähes neljä miljoonaa (Manninen & Nokelainen 2021, 145). On todettu, että järjestöissä kuljetaan kohti kestävämpää elämää ja sivistyskäsitystä, mutta monesti järjestöissä ei tunnisteta sitä. Monesti ympäristöteot ja sivistyksen edistäminen kulkevat yhdistyksen arkisen toiminnan mukana. (Fields 2020, 30.) Yhdistyksillä merkittävä kosketuspinta suomalaiseen aikuisväestöön ja siten niillä on myös potentiaalia toimia väylänä, joka tarjoaa aikuisten ympäristökasvatusta ohjaten aikuisia kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen.
Nokelainen, Riina 2021. Leader-toiminnassa oppiminen ekososiaalisen sivistyksen viitekehyksessä. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
