Nykyhetken tyrannia voi estää mahdollisten maailmojen kuvittelun. Koulutussuunnittelussa tarvitaan tulevaisuuden ennakointia, rohkeutta ja mielikuvitusta.
Millaista tulevaisuutta varten sivistämme itseämme ja oppijoitamme? Näemmekö tulevaisuuden pelottavana dystopiana, jossa sivistys on kuin scifi-teoksissa usein esiintyvä viimeinen säie, jolla ihmisyydestä pidetään kiinni?
Pari viikkoa sitten kuuntelin Sitran tulevaisuustaajuus-webinaarissa filosofi Roman Krznaricin pohdintaa. Hän nosti esiin käsitteen nykyhetken tyrannia. Nykyhetken tyrannialla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että jo tuntemamme faktat vaikuttavat ajatuksiimme ja työtapoihimme niin vahvasti, että meidän on vaikeaa kuvitella toisenlainen maailma tai edes ajatella tulevaisuutta. Suunnittelemme usein kulkevamme tulevaisuuteen joko nykyhetken tai eilispäivän kulkuvälineillä. Elämästämme puuttuu ilmiselvästi scifi-teosten kykyä visioida erilaisia maailmoja sekä kekseliäitä tapoja ratkaista niiden kipeimpiä ongelmia.
Saan tästä itsenikin päivittäin kiinni.
Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna -kirjaan kirjoittaessani tein havaintoja vapaan sivistystyön koulutussuunnittelun haastavuudesta. ”Miten voidaan suunnitella opetusta opistossa, jonka lähtökohtana on avara sivistyskäsitys?” kysyi myös Samu Nyström Helsingin työväenopiston 100-vuotishistoriikissa.
Pitkään tarjontaa suunniteltiin kulloistenkin opiskelijoiden ehdoilla: Jos kurssi ei miellyttänyt, opiskelijat äänestivät jaloillaan ja kurssia ei enää pidetty. Tästä on siirrytty ennakoivampaan työotteeseen.
Ennakoinnista ja tulevaisuusajattelusta
Työkentälläni opintokeskuksissa sivistyskäsitys on yhtä lailla lavea kuin kansalaisopistoissa, koska se kattaa koko kansalaisjärjestöjen kirjon. Olennaista järjestöllisessä sivistymisessä on, että toiminta ja yhteisen hyvän edistäminen tulevaisuutta varten on oman järjestön tarkoitusperän ja arvojen mukaista. Sivistyminen on yhdistelmä käytännön taitoja ja ymmärrystä yhteiskunnasta ja maailmasta. Se rajaa ennakointia ja kehittämistä, mutta en tiedä, tekeekö se siitä helpompaa.
Tarvitsemme työssämme tulevaisuuden lukutaitoa ja ennakointia, eli tietoa vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, jotka meitä saattavat odottaa sekä kykyä valita niistä toivottu ja kulkea sitä kohti. Menetelmiä on monia skenaariotyöskentelystä heikkojen signaaleiden havainnointiin ja osaamistarpeiden kartoitukseen. Opintokeskus Siviksessä olemme ennakoineet työtämme toteuttamalla järjestökentän osaamis- ja koulutustarvekyselyä vuodesta 2012. Olemme hyödyntäneet tuloksia koulutussuunnittelussa sekä viestinnässä.
Mokia ja tähtihetkiä
Aina ei ennakointi johda kuitenkaan täydelliseen tulokseen. Aloittaessamme vuonna 2012 yllätyimme, kun järjestöjen osaamistarpeiden ”top vitoseen” oli noussut verkostoituminen. Päätimme järjestää verkostoitumistaitoja vahvistavan koulutuksen. Se kuitenkin peruttiin, kun osallistujia oli liian vähän.
Mikä meni pieleen? Emme ehkä osanneet selvittää, miten verkostoitumisen taitoja haluttiin oppia ja olimmeko me juuri oikea taho opetusta tarjoamaan. Ehkä hetki ei ollut oikea.
Vuonna 2018 lähdimme Erasmus+ -hankkeeseen, jossa tuotettiin yhdistystoiminnan verkko-opiskeluaineisto itseopiskeluun. Vasta vähän myöhemmin osaamistarvekyselyssä nousi ensi kertaa esiin, että juuri tämä tapa nähdään yhdistystaitojen oppimisen tulevaisuutena.
Miten keksimme mennä mukaan? Luulen, että yhdistimme havaintojamme järjestötyöntekijöiden kiireestä, yhdistystaitojen suuresta tarpeesta ja verkko-opiskelumenetelmien kehittymisestä. Olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja tulos oli onnistunut. Vaivihkaa ennakointiaiheisten hankkeiden ja selvitysten avulla olemme oppineet tulevaisuusajattelua. Olemme oppineet ennakointia.
Uteliaisuutta työn kehittämiseen!
Vapaassa sivistystyössä on hauskaa työskennellä, kun ihmiset ovat niin uteliaita ja innokkaita. Uteliaisuus ruokkii mielikuvitusta, joka on tärkeä osa tulevaisuusajattelua. Aikuisoppimisen tulevaisuuskatsaukset ovat pitkälti keskittyneet työelämän osaamiseen, mutta esimerkiksi yhdysvaltalaisen KnowledgeWorks-säätiön koulutusta koskevassa katsauksessa kysytään mielenkiintoisia kysymyksiä esimerkiksi siitä, kenellä on mahdollisuus osallistua kansalaisvaikuttamiseen sen edelleen digitalisoituessa ja kuka jää tällöin oppimismahdollisuuksia vaille. Vapaassa sivistystyössä on kuitenkin hyvä tuntea tulevaisuuden osaamisen kysymyksiä laajasti, joten kannattaa tutustua myös esimerkiksi Osaamisen ennakointifoorumin katsauksiin.
Kysymykset ruokkivat uteliasta mieltä ja avaavat ovia sivistymiseen. Sivistys on käsitteenä monitahoinen ja oppijamme ovat liikkeellä kukin omine tarpeineen ja motivaatioineen, mikä tekee ennakoinnista haastavaa. Meidän tulisi uskaltaa käyttää mielikuvitusta, vaikka sen vieminen käytännön koulutussuunnitteluun olisi vaikeaa. Edessämme on vaikeita aikoja ilmastonmuutoksen, demokratian kriisin ja muiden ongelmien ratkaisemisessa. Miten visioimme sivistystä meitä 10 tai 25 vuoden päästä odottavaa maailmaa varten ja miten käännämme sen arjen kielelle ilman, että nykyhetki ei tyrannisoisi meitä liikaa?
***
Marion Fields on valtiotieteiden tohtori, joka on työskennellyt Opintokeskus Siviksessä vuodesta 2007. Hän on opettanut 90- ja 2000-luvuilla englantia Omniassa (silloisessa Espoon työväenopistossa) ja useammassa kansanopistossa. Koulutuspolitiikan ja koulutussosiologian jatko-opintojen kautta Marion löysi ’vapaan sivistystyön elämän rakkauden’ eli järjestötoiminnassa oppimisen. Marionin vapaa-ajan täyttää kulttuuririentojen ja -harrastusten lisäksi muun muassa kävely ja patikointi sekä vapaaehtoistyö.
Lähteet, mm. Nyström, S. (2014). Oodi sivistykselle. Helsinki: Minerva
Kuvituskuvat: Pixabay
***
Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia. Blogissa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Blogia tullaan julkaisemaan keskimäärin kerran viikossa.
