Suomen ja Singaporen välillä on yhtäläisyyksiä ja eroja koulutuspoliittisessa päätöksenteossa. Tietoa koulutuspoliittisesta rahajaosta tulisi avoimemmin olla saatavilla, sillä leikkaukset vaikuttavat koulutuspalveluiden laatuun ja siten myös vapaan sivistystyön tavoitteiden saavuttamiseen.
Olen päättyvän sapattivuoteni aikana seurannut ja vertaillut mielenkiinnolla Singaporen ja Suomen koulutuksesta ja opetuksesta vastaavien ministeriöiden ja virastojen sivuja. Yhteistä molemmille on aktiivinen tiedottaminen palkinnoista ja menestyksistä erilaisissa kansallisissa tai kansainvälisissä kilpailuissa. Molemmissa korostetaan koulutuksen merkitystä ja tärkeyttä: Sanat ovat erilaiset, mutta sisältö sama. Molemmat ovat pieniä valtioita, joille koulutus on merkittävä tekijä. Myös COVID-19-pandemia näkyy sivuilla, mutta sen sijaan rahoituksen jakautumisesta ja sen muutoksesta joutuu hakemaan tietoja. Koulutuspolitiikan todellisuutta on kuitenkin se, että rahoituksen avulla joko tuotetaan tai leikataan koulutuspalveluita.
Singaporen ja Suomen eroista
Runsas viikko sitten lukemani OECD:n raportti pysäytti – taas kerran. Sen jälkeen seurasi Suomessa keskustelu, jota leimasi vastakkainasettelu siitä, kuinka viisaita päätöksiä puolueet ja ministerit, nykyiset ja entiset, ovat tehneet. Tämä lienee yksi koulutuspolitiikan kestoteema ennen kaikkea Suomessa. Singaporesta tämä keskustelu kuitenkin puuttuu. Siihen on monia syitä, mutta yksi on tapa, jolla koulutuspolitiikkaa tehdään.
Vapaa sivistystyö on Suomessa sivistyksen tuottajan ja koulutuspalveluiden tasa-arvoistajan asemassa, mutta ilmassa on kuitenkin muutosta. 2020-luvulla opetus on pakollista aina 18-vuotiaaksi asti, mikä tulee merkittävästi muuttamaan oppimisen todellisuutta Suomessa. Tulevina vuosina vapaan sivistystyön saamasta rahoituksesta kilpailee opiskelijoille maksuton toinen aste, mutta tietoa siitä, miten rahoitusosuudet näiden kahden välillä jaetaan, ei kuitenkaan vielä ole saatavilla. Singaporessa vapaa sivistystyö ei näy julkisissa koulutuspalveluissa, sillä se sijoittuu lähinnä konsultoinnin ja uudelleen koulutuksen alueelle, joista vastuun kantavat yritykset. Yhteistä molemmille maille on usko korkea-asteen koulutukseen, sen sijaan rahanjaossa on huomattavia eroja.
Vapaata pudotusta koronanjälkeisessä ajassa?
Koulutuksen rahoitus on koulutuspolitiikan kivijalka, jolle nykyhetki ja tulevaisuus rakennetaan. Suomessa vapaan sivistystyön rahoitus on ollut varsin pitkään vapaassa pudotuksessa, ja COVID-19 on nyt tehnyt jäljistä pysyvää. Sen lisäksi koulutuksen tarjonnan siirtyminen yhä enemmän verkkoon on tuonut kaikki kilpailijat ikään kuin samalle viivalle, jolloin toteutetun koulutuksen laadun merkitys kasvaa koulutuspalveluita ostavan yksilön näkökulmasta. Kuinka opettaja hoitaa ja onnistuu opetuskokonaisuudessa? Kovin montaa epäonnistumista ei sallita, jos yhtään. Koulutettava voi valita mieleisen kanavan ja unohtaa aiemman negatiivisen kokemuksen.
COVID-19 osalta laskun maksun aika koittaa tulevina vuosina, mikä tulee näyttäytymään esimerkiksi keskeyttämisinä tai koulutususkon menetyksenä. Vapaan sivistystyön osalta pelkona on, että valtion budjettileikkaukset puraisevat aimo-osan jo ennestään niukasta rahoituksesta ja että opiskelija kato kiihtyy. Jo nyt vapaan sivistystyön kentässä on käynnissä muutos, joka koskee erityisesti haja-asutusalueita. Opetushallituksen tilastot ovat huolestuttavaa luettavaa.
Vapaa sivistystyö on osa itsenäisen Suomen historiaa, jossa jokainen opintielle haluava sinne myös pääsee. Se, miten vapaa sivistystyö onnistuu uudessa koulutuspoliittisessa todellisuudessa, on kiinni maailman ja Suomen talouden kehityksestä, valtion budjettirahoituksesta sekä onnistuneesta koulutuspoliittisesta päätöksenteosta. Keskeisenä vapaan sivistystyön selviytymisstrategiana näen toiminnan painottamisen entistä enemmän kestävän kehityksen teemoihin ja koulutukseen. Nämä teemat ovat näkyvissä myös juuri alkaneessa Dubain 2020 EXPO:ssa.
Terveiset Singaporesta
Raija
***
Raija Meriläinen on koulutuspolitiikasta väitellyt kasvatustieteen tohtori, jolla on myös yhteiskuntatieteen ja filosofian maisterin tutkinnot. Meriläinen on toiminut yli 15 vuotta virkamiehenä Opetus- ja kulttuuriministeriössä, rehtorina sekä yläasteella että lukiossa ja sen lisäksi sivistystoimenjohtajana, historian opettajana ja opettajankouluttajana. Tällä hetkellä hän on sapattivapaalla Helsingin seudun kesäyliopistosta, jonne kirjoittaa blogia Raijan rapinat Singaporesta.
Lue Raijan edellinen Sivistystori-blogiteksti: LINKKI
Lisätietoa vapaan sivistystyön rahoituksesta:
Opetushallitus: Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus – yksikköhintojen ja rahoituksen määräytyminen vuonna 2020. LINKKI
Opetushallitus: Uutinen. Valtionavustukset myönnetty: Vapaan sivistystyön tulonmenetykset jäivät odotettua pienemmiksi. LINKKI
***
Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia. Blogissa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Blogia tullaan julkaisemaan keskimäärin kerran viikossa.
OSALLISTU KESKUSTELUUN SIVUN ALALAIDASSA TAI JAA KIRJOITUS!
