Björn Wallén: Tietoisku sivistyksellisiä oikeuksia koskevasta keskeisestä sääntelystä ja sopimuksista

---

Tämä tietoisku luo katsauksen keskeisiin sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan sääntelyyn ja ihmisoikeussopimuksiin. Se johdattaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeussopimuksen (1948) lähtökohtiin, Suomen perustuslakiin (731/1999) sekä lakiin vapaasta sivistystyöstä (sivistystyölaki, 632/1998). Lisätietoa löytyy Sivistykselliset oikeudet ja vapaa sivistystyö -julkaisusarjassa ilmestyneestä Iina Järvisen (2024) artikkelista.

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) yleismaailmallinen julistus ihmisoikeuksista syntyi toisen maailmansodan jälkeiseen vaikeaan maailmantilanteeseen, jossa sodan aikana tapahtuneet ennennäkemättömät tuhot ja rikkomukset ihmisoikeuksia vastaan vaativat yhteisiä universaaleja pelisääntöjä ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi ja rauhan turvaamiseksi. Julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus on luonteeltaan julistus, eikä varsinainen ihmisoikeussopimus. Julistuksen arvo on näkynyt siten, että se on vaikuttanut moniin sen jälkeen solmittuihin ihmisoikeussopimuksiin. 

Ihmisoikeudet ovat kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määriteltyjä yksilöiden ja ryhmien oikeuksia, jotka ovat luonteeltaan perustavanlaatuisia ja jakamattomia. Perustavanlaatuisuudella tarkoitetaan, että ihmisoikeudet ovat erityisen tärkeitä oikeuksia. Jakamattomuudella puolestaan tarkoitetaan, että kaikki ihmisoikeudet ovat yhtä tärkeitä ja toisistaan riippuvaisia.

Suomen perustuslaki astui voimaan 1.3.2000. Perustuslailla kumottiin hallitusmuoto (94/1919), valtiopäiväjärjestys (7/1928), laki valtakunnanoikeudesta (273/1922) sekä laki eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuus (274/1922). Perustuslaissa turvatun valtiosäännön (1 §) mukaan

Sivistykselliset oikeudet ovat olleet voimassa vuodesta 1995, jolloin perusoikeusuudistus tuli voimaan. Tuolloin perusoikeusluettelo uudistettiin kokonaisuudessaan ja siihen sisällytettiin muun muassa sivistykselliset oikeudet. Perusoikeusluettelo siirrettiin sellaisenaan vuosituhannen vaihteessa uudistettuun perustuslakiin.

Sivistystyölaki kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan, ja astui voimaan 1.1.1999. Sen jälkeen siihen on tehty useita muutoksia ja täydennyksiä. 

YK:n yleismaailmallinen julistus ihmisoikeuksista

1. artikla. Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

22. artikla. Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

26. artikla. 1. Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan. 2. Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi. 3. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

27. artikla. 1. Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta.

Suomen perustuslaki 

16 §  Sivistykselliset oikeudet

Jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Oppivelvollisuudesta säädetään lailla. 

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. 

Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.

Laki vapaasta sivistystyöstä 

1 § Vapaan sivistystyön tarkoitus ja tavoitteet

Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta.

Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.

2 § Lain piiriin kuuluva toiminta

Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset ja kesäyliopistot.

Kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin pohjautuvia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle.

Kansanopistot ovat sisäoppilaitoksia, joiden tarkoituksena on edistää kansalaisten omaehtoista opiskelua siten, että kukin kansanopisto voi samalla painottaa arvo- ja aatetaustaansa ja kasvatustavoitteitaan.

Opintokeskukset toimivat sivistystyön valtakunnallisina aikuisoppilaitoksina järjestämällä opintoja itse sekä yhdessä kansalais- ja kulttuurijärjestöjen kanssa.

Liikunnan koulutuskeskukset ovat valtakunnallisia sisäoppilaitoksia ja alueellisia oppilaitoksia, joiden tehtävänä on antaa liikunta-alan koulutusta, järjestää valmennustoimintaa sekä antaa näitä täydentävää opetusta.

Kesäyliopistot ovat alueellisen koulutustarjonnan oppilaitoksia, jotka järjestävät avointa yliopisto-opetusta sekä muuta koulutusta.

Lisälukemistoa teemasta sivistykselliset oikeudet ja vapaa sivistystyö

• Järvinen, I. (2023). Itsensä kehittäminen köyhyydessä. Tampereen yliopiston väitöskirjat, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2963-1
• Järvinen, I. (2024). Riittävää ja kohtuullista? Julkisen vallan vastuu vapaassa sivistystyössä. Saatavilla: [https://www.vapausjavastuu.fi/sivistykselliset-oikeudet-jarvinen/]. Luettu 6.3.24.
• Järvinen, I., Pätäri, J. & Wallén, B. (2024) (toim.). Sivistykselliset oikeudet ja vapaa sivistystyö -verkkojulkaisusarja. Saatavilla: [https://www.vapausjavastuu.fi/kategoria/sivistykselliset-oikeudet/]. Helsinki: VST ry. 
• Kalenius, A., Rautiainen, P. & Järvinen, I. (2022). Tarveperusteinen rahoitus ei ole positiivista erityiskohtelua. Oikeus, 51(1), 80–105. 
• Laes, T. & Rautiainen, P. (2018). Osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin. Elinikäinen oikeus vai velvollisuus? Aikuiskasvatus 38(2), 130–139. https://doi.org/10.33336/aik.88334
• Lavapuro, J., Ojanen, T., Rautiainen, P. & Valtonen, V. (2016). Sivistykselliset ja sosiaaliset perusoikeudet syrjäkunnissa. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisu nro 97.
• Muhonen, R. (2013). Myöhemmän iän opiskelun oikeutus. Aikuiskasvatus, 33(2), 84–94. https://doi.org/10.33336/aik.94030
• Mäkelä, M. (2013). Yhdenvertainen oikeus sivistykseen. Tutkimus sivistyksellisen yhdenvertaisuuden perusoikeuden sisällöstä erityisesti yhdenvertaisessa oikeudessa perusopetukseen, taiteen perusopetukseen ja kuntien kulttuuripalveluihin. Tampereen yliopiston väitöskirjat.
• Mäkelä, M. (2014). Taiteen perusopetus ja vapaa sivistystyö osana koulutusmuotojen kokonaisuutta. Lakimies, 112(3), 413–428.
• Mäkelä, M. (2015). Yhdenvertaisuuden elementit kansalais- ja työväenopistoja sekä vapaata sivistystyötä koskevassa oikeudellisessa sääntelyssä 1900-luvun alusta tähän päivään. Oikeus, 44(2), 149–176.
• Rautiainen, P. (2019). Oikeus osallistua kulttuurielämään ja sen toteutuminen 2010-luvun Suomessa. Lakimies, 117(7–8), 1010–1039.
• Rautiainen P. & Korhonen, O. (2019). Millä ehdoilla? Kuinka elinikäistä oppimista säännellään? Sitran selvityksiä 154. Helsinki: Sitra. Saatavilla: [https://www.sitra.fi/julkaisut/milla-ehdoilla/]. Luettu 27.2.24. 
• RELA 2023. European Journal for Research on the Education and Learning of Adults 14(3). Inclusion, adult education and social justice. 

Lähteet

---

Kirjoittajasta

Björn Wallén on Vapaa Sivistystyö ry:n puheenjohtaja. Hän on työskennellyt mm. Lärkkullan opiston yhteiskunnallisten aineiden opettajana ja kehitysmaalinjan vetäjänä, ruotsinkielisen opintokeskuksen rehtorina sekä Lärkkulla-säätiön johtajana. Wallén on julkaissut kirjoja ja esseekokoelmia, aiheina mm. demokratia ja elinikäinen oppiminen. Tuorein teos Syväsivistys ilmestyi vuonna 2021.

Tyhjä