Vapaan sivistystyön määritelmä osaamiselle on nyt kapea ja yksipuolinen. Onko meillä aikaa pysähtyä, miettiä ja keskustella siitä, mitä osaaminen meille tarkoittaa?
Toukokuussa 2021 hyväksyttiin lakiesitys, jonka mukaan vapaan sivistystyön opintosuorituksia voidaan kirjata Opetushallituksen ylläpitämään Koski-tietovarantoon. Koskeen on mahdollista kirjata eri koulutusasteiden opintosuoritus- ja tutkintotietoja, joita oppija pääsee tarkastelemaan myös itse. Monet kentän oppilaitokset ovat odottaneet tätä muutosta innolla, osa kuitenkin hieman sivusta kuulostellen.
Koskeen vietävät koulutukset pitää kuvata osaamisperustaisesti. Osaaminen on herättänytkin viime aikoina keskustelua myös tässä blogissa, ihan syystä. Osaamisen käsitteen merkityksestä ei kuitenkaan käydä yhteiskunnallista keskustelua vapaan sivistystyön kentällä tai sillä tarkoitetaan erilaisia asioita puhujasta riippuen. Mitä osaaminen käsitteenä siis tarkoittaa tai mitä sillä halutaan tarkoittaa?
Osaamisen käsitteen vaikeus
Osaaminen on arkikielinen sana ja sitä kautta intuitiivisesti helposti ymmärrettävä. Sen arkikielisyys voi kuitenkin peittää alleen sellaisiakin merkityssisältöjä, joita käsite ei alun alkaen sisällä. Osaaminen linkittyy vahvasti tämän hetken trendikkääseen käsitteeseen jatkuva oppiminen. Jatkuvaan oppimiseen liittyvässä osaamisessa ei ole kuitenkaan kyse kaikkien kaikesta osaamisesta, vaan kuten muun muassa Jyri Manninen viittaa, kyse on työikäisten työhön liittyvästä osaamisesta.
Itse osaamista ei ole haluttu pahemmin määritellä edes tutkimuskirjallisuudessa, osittain juuri sen arkikielisyyden ja poliittisen latautuneisuuden vuoksi. Kiinnostavan määritelmän tarjoavat kuitenkin Marita Mäkinen ja Johanna Annala (2012), jotka ovat tarkastelleet osaamisperustaisen opetussuunnitelman tulkintoja korkeakoulutuksessa. Heidän mukaansa osaaminen voidaan nähdä joko lineaarisena tai dynaamisena osaamisena, jotka eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta jotka ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa.
Lineaarinen ja dynaaminen osaaminen
Lineaarinen osaaminen viittaa hyvin mekaaniseen, yksisuuntaisesti ja kasautuvasti rakentuvaan osaamiseen. Osaaminen ajatellaan resurssiksi, jota yksilö voi lisätä oppimalla uutta. Osaamisen tarkastelu keskittyy osaamistavoitteiden saavuttamiseen, eli oppimistulokseen. Osaamista voidaan siis arvioida tarkastelemalla, saavuttiko henkilö ennalta määritellyt yleiset tavoitteet ennalta määritellyin keinoin. Lineaarisessa osaamisessa osaaminen voidaan typistää pätevyysluokiksi, jolloin oppiminen on mitattavaa ja arviointi mutkatonta. Vaarana kuitenkin on, että osaamisen määritelmän ulkopuolelle jää jotain hyvin olennaista yksilön ainutlaatuisesta oppimisesta ja osaamisen monimuotoisuudesta.
Dynaamisessa osaamisessa tarkastelu kohdentuu oppimistulosten sijasta oppimisprosessiin. Osaaminen ajatellaan muuttuvaksi, ainutlaatuiseksi ja yksilön potentiaaliin perustuvaksi. Osaamisen kokeminen näin ajateltuna jättää enemmän tilaa muutokselle, tilannesidonnaisuudelle sekä ymmärryksen syvenemiselle. Voimauttava kokemus, joka syntyy osaamisen huomaamisesta tai saavuttamisesta, mahdollistuu kokonaisvaltaisessa, yksilöllisessä ja dynaamisessa prosessissa. Tällöin ei voida arvioida yksilön oppimista ennalta määriteltyjen tavoitteiden pohjalta, vaan arvioinnin tehtävänä on yksilön valmiuksien ja prosessien tukeminen. Tilannesidonnaisuuden huomioon ottaminen tarkoittaa myös sosiaalisten vuorovaikutussuhteisen huomioimista osana yksilön oppimisprosessia.
Tällainen dynaaminen näkemys osaamisesta ja sen arvioinnista yksilön potentiaalia tukien tulee lähelle Seppo Niemelän määrittelemää sivistysprosessia. Niemelän mukaan yksilöllä tulee olla sivistysprosessissa mahdollisuus kehittää potentiaaliaan ja persoonaansa, olla kriittinen ja luova, oppia vuorovaikutuksessa yhteisöjen kanssa ja vaikuttaa ympäristöönsä. Yhteyden dynaamisen osaamisen, kriittisen ajattelun ja ekososiaalisen sivistyksen välillä näkevät myös Hannu Heikkinen ja Harri Kukkonen (2019). Sivistyminen ja dynaamisen osaamisen kehittyminen ovat aidosti eliniän läpi jatkuvia vuorovaikutuksellisia prosesseja, mutta hankalasti arvioitavia, sillä ne eivät ole koskaan valmiita.
Tämän hetken yhteiskunnallisessa keskustelussa puhutaan jatkuvasta oppimisesta, työelämän hyötyihin kytkeytyvästä osaamisesta, oppimisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Koski-kelpoisten koulutusten tulee vapaassa sivistystyössä olla osaamistavoitteiltaan ennalta määriteltyjä ja opetussuunnitelmiin kytkettyjä, ja osaamisen on oltava arvioitavissa suhteessa niihin. Lähtökohtaisesti osaamisen oletetaan siis olevan lineaarista, mitattavaa ja pätevyyksiin kytkeytyvää.
Pysähdy, mieti ja keskustele osaamisesta
Kun nyt vapaan sivistystyön kentällä keskitymme tunnistamaan ja tunnustamaan tällaista lineaarista työelämän hyötyihin kytkeytyvää osaamista, teemmekö silloin näkyväksi kaikkea sitä muuta osaamisen kirjoa, jonka herättely on vapaan sivistystyön kentälle tärkeää ja olennaista? Voimmeko tyytyväisinä olettaa, että dynaamista oppimista tapahtuu automaattisesti lineaarisen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen ohella ja että dynaamisen osaamisen arvo näkyy, vaikkemme siitä puhu?
Vapaan sivistystyön mahdollisuus tunnistaa ja tunnustaa myös työelämäosaamista viemällä sitä Koski-tietovarantoon on mielestäni tervetullut mahdollisuus. En kuitenkaan haluaisi Raija Meriläisen tapaan nähdä osaamisen korvaavan sivistystä, tai ihmisen ainutlaatuisen ja monimuotoisen osaamisen typistyvän kapeaksi, lineaariseksi ja työelämää hyödyttäväksi osaamiseksi.
Päädyn Sanna Rekolan esimerkin mukaisesti peräänkuuluttamaan sivistyksen ja vapaan sivistystyön suhdetta suuriin kysymyksiin – myös osaamiseen. Suurten ja kriittisten kysymysten esittäminen alkaa aina itsestä. Pysähdy siis hetkeksi ja mieti, mitä sinä tarkoitat osaamisella. Voisimmeko sivistysprosessin hengessä liittyä yhteen, keskustella vapaan sivistystyön kentällä syntyvästä osaamisesta sekä kutsua myös muita yhteiskunnan toimijoita mukaan keskusteluun siitä, mitä haluamme osaamisella tarkoittaa?
***
Tiia Kontkanen toimii KSL-opintokeskuksen koulutustuottajana ja on kirjoittanut yhteisöpedagogi yamk -opinnäytetyön järjestöissä syntyvästä osaamisesta ja sen validoinnista. Koulutustaustaltaan hän on lisäksi valtiotieteiden kandidaatti ja puuseppä. Tiia sai herätyksen vapaaseen sivistystyöhön kuultuaan kriittisen pedagogiikan professori Peter McLarenia ja sukeltaa sitä kaninkoloa edelleen yhä syvemmälle. Vapaa-ajalla Tiia pyrkii muistamaan hidastamisen ja hetkessä olemisen tärkeyden joogaamalla ja suuntaamalla rinkka selässä metsään.
Kuvituskuvat: Pixabay
Kirjallisuutta:
Heikkinen, Hannu & Kukkonen, Harri 2019. Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus 39, 4/2019, 262–275. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/88096/47282
Kontkanen, Tiia 2021. Järjestöt osaamisensa määrittäjinä vai osaaminen järjestöjen määrittäjänä? Kolmannen sektorin organisaatioissa syntyvä osaaminen, osaamisvaatimukset ja osaamisen validointi. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Yhteisöpedagogin koulutusohjelma. Opinnäytetyö (YAMK). http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128478
Mäkinen, Marita & Annala, Johanna 2012. Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot. Teoksessa Marita Mäkinen, Johanna Annala, Vesa Korhonen, Sanna Vehviläinen, Ann-Marie Norrgrann, Pekka Kalli & Päivi Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 127–151. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66366/osallistava_korkeakoulutus_2012.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Niemelä, Seppo 2011. Sivistyminen: sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Helsinki & Kuopio: Kansanvalistusseura, Snellman-instituutti.
***
Kirjoitus on osa SVV:n Sivistystori-blogisarjaa, jossa ilmestyy keskimäärin kerran viikossa tekstejä vapaan sivistystyön tutkijoilta ja oppilaitoskentän asiantuntijoilta sekä SVV:n yhteistyökumppaneilta.
