Globaalien kestävyyshaasteiden ajassa sivistystyö voi vahvistaa osallisuuden tunnetta maailmasta ja motivoida toimiin yhteisen tulevaisuuden turvaamiseksi.
Ihmiset koostuvat suurimmaksi osaksi hapesta, hiilestä ja vedystä. Vaikka rakennusaineet ovat samoja, meitä on moneksi.
Sen lisäksi, että jokainen yksilö on erilainen, olemme aikojen saatossa jakautuneet erilaisiksi ryhmiksi, kulttuureiksi ja kansakunniksi.
Ryhmien muodostaminen on luonnollinen osa ihmisyyttä. Hakeudumme toistemme seuraan ja kaipaamme ympärillemme yhteisöjä. Yhdessä olemme vahvempia. Voimme pitää huolta toisistamme ja meillä on enemmän valmiuksia ratkoa vastaan tulevia pulmia.
Ryhmien rakenteluun voi liittyä kuitenkin myös ongelmia. Voimme päätyä ajamaan omia etujamme toisten ihmisten kustannuksella. Alamme nähdä muut vastustajina ja vihamiehinä, jolloin yhteistyön, rauhan ja hyvän elämän edellytykset voivat heiketä.
Kestävyyshaasteet kutsuvat yhteyteen toisten kanssa
Rauhanomainen yhteiselo on tärkeä päämäärä sinänsä, mutta globaalien kestävyyshaasteiden edessä olemme ihmiskuntana tilanteessa, jossa meidän pitäisi yhdessä pystyä ratkomaan myös vastassamme olevia viheliäisiä ongelmia. Monet niistä, kuten maapallon keskilämpötilan nouseminen ja luontokato uhkaavat paitsi meistä jokaisen, myös tulevien sukupolvien hyvinvointia. Sulkeutuminen omien rajojen sisäpuolelle ei pidemmän päälle ratkaisuna toimi. Planeetta on yhteinen ja globaalin talousjärjestelmän kautta olemme kietoutuneita toisiimme. Jos emme onnistu yhteistyössä, peli on pian menetetty.
Yhteistyön tueksi kaivataan tarinaa jaetusta ihmisyydestä. Erojen piirtelyn sijaan tärkeää on nähdä, mikä meitä yhdistää. Kestävyyshaasteet ovat suuria, mutta voimme voittaa ne yhdistämällä osaamisemme ja voimamme. Yhteistyö rakentuu oivallukselle, että olemme moninaisuudestamme huolimatta samaa perhettä. Keinoja kestävyyshaasteiden voittamiseen on, jos vain päätämme niihin yhdessä sitoutua. Agenda 2030 on hyvä esimerkki siitä, että voimme onnistua yhteisten tavoitteiden luomisessa globaalisti. Tavoitteiden toimeenpanoon tarvitaan kuitenkin meitä kaikkia. Kokemus osallisuudesta kannustaa osallistumaan yhteisiin ponnisteluihin.
Sivistys vahvistaa osallisuutta maailmasta ja motivoi toimintaan
Sivistyksen ytimessä on ihmisen maailmasuhteen rakentuminen. Hans-Christopher Kollerin (2017) mukaan sivistys on transformatiivinen prosessi, jonka kautta suhteemme omaan itseemme, toisiin ihmisiin ja koko maailmaan muuttuu. Muutosprosessin käynnistäjänä on usein kriisi, haaste tai tarve. Tässä ajassa globaalit kestävyyshaasteet kutsuvat meitä määrittelemään, keitä me olemme ja millaisiksi me haluamme tulla. Näitä kysymyksiä pohti Sivistystori-blogissa myös Jonas Ahlskog.
Sivistystyö moninaisissa muodoissaan tarjoaa ainutlaatuisen, avoimen ja turvallisen tilan maailmasuhteen uudistamiselle ja globaaliin kansalaisuuteen kasvamiselle. Osallisuuden kokemukset ja arvostavat kohtaamiset, joista myös Anna Kirstinä Sivistystorissa kirjoitti, vahvistavat yhteyttä toisiin ihmisiin ja koko ihmiskuntaan.
Mutta onko sivistystyön arjessa tilaa myös yhteiselle maailmasuhteen pohtimiselle? Sanoitammeko auki sivistyksen suhdetta suuriin kysymyksiin, joiden äärellä olemme? Hyödynnämmekö sivistyksen transformatiivista potentiaalia siinä määrin kuin se olisi tarpeen ja mahdollista?
Sivistys voi vahvistaa osallisuutta maailmasta ja motivoida toimintaan toivotun tulevaisuuden puolesta. Vuorovaikutuksessa syntyvät oivallukset siitä, millainen minä olen ja haluan olla ja millaisia arvoja ja ihanteita haluan omassa elämässäni elää todeksi. Hapen, hiilen ja vedyn lisäksi mahdollisuuksia on moneen suuntaan. Siksi on tärkeää kysyä, millaista maailmaa ja tulevaisuutta minä ja me kaikki yhdessä rakennamme. Millaisia mahdollisuuksia sivistystyö maailmasuhteen rakentumiselle tarjoaa?
***
Sanna Rekola työskentelee asiantuntijana Sitran Sivistys+ -projektissa, jonka tavoitteena on tuulettaa käsityksiämme sivistyksestä vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden haasteisiin. Sanna uskoo, että sivistys on muutosvoima, jonka avulla voimme tehdä maailmasta paremman paikan itsellemme, toisillemme ja tulevaisuuden sukupolville. Sanna rakastaa museoita, metsässä samoilua ja pitkiä illallisia ystävien kanssa.
Sannan kuva: Miikka Pirinen
Muut kuvat: Pixabay
Kirjallisuutta:
Koller, Hans-Christoph 2017. Buildung as a transformative process. Teoksessa A. Laros et al. (Eds.), Transformative Learning Meets Bildung, 33-42. Sense Publishers.
Mero, Pia ja Lahti, Vesa-Matti 2020. Sivistyksen tarina elää ajassa. Sitra.
***
