Sivistystori-blogi 26.6.25. Kirjoittaja Sari Keskimaa, Haapaveden Opiston apulaisrehtori ja SVV-ryhmän jäsen
Kansanopistoissa on muutosvoimaa. Suomen Kansanopistoyhdistys aloitti keväällä 2024 muutoslaboratorio-työryhmän, jonka avulla haetaan uusia avauksia kansanopistojen toimintaan. Dynaaminen kehittämistyö on edellytys sille, että kansanopistot pystyvät muuttumaan nopeasti tilanteen mukaan. Tutkimuksen avulla voidaan tehdä kansanopistojen kehittämistyötä ja yhteiskunnallista merkitystä näkyväksi.
Minulla on ollut ilo päästä mukaan kahden inspiroivan, vapaan sivistystyön kehittämisen ja tutkimuksen ytimessä toimivan työryhmän toimintaan. Kansanopistojen muutoslaboratorion ja Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -työryhmän näkökulmat kulkevat käsi kädessä ja tukevat toinen toisiaan. Molemmat näkevät vapaan sivistystyön oppilaitokset uudistumiskykyisinä ja aktiivisina toimijoina, molemmissa ajatellaan rohkeasti ja arvostetaan dialogia. Muutoslaboratoriossa haetaan yhteistyöstä voimaa kehittämiseen, SVV-työryhmässä tarkastellaan tutkimuksellisia näkökulmia. Molemmissa työryhmissä intressinä on myös pyrkiä vaikuttamaan vapaan sivistystyön asemaan koulutuskentällä.
Muutoslaboratoriossa ajatellaan yhdessä
Muutoslaboratorion tehtävänä on edistää kansanopistojen tulevaisuuskuvien toteutumista. Tulevaisuuskuvat on määritelty Suomen kansanopistoyhdistyksen strategiassa. Ekososiaalinen sivistys, rohkea digitaalisuuden hyödyntäminen, ketterä toiminta osana koulutusjärjestelmää sekä yhteistyöorganismin kehittäminen ovat arvopohjaisia strategisia tavoitteita, joiden avulla kansanopistot muodostavat oppivan yhteisön. Tavoitteiden keskiössä on rohkea ja innovatiivinen kehittämistyö, jota muutoslaboratoriossa ideoidaan, organisoidaan ja hankkeistetaan.
Muutoslaboratorioon on kutsuttu jäseniä erilaisista kansanopistoista eri puolilta Suomea. Työskentelyssä kulminoituvat kansanopistojen vahvuudet: rohkea ideointi, luovuus ja sitoutuminen. Toiminta perustuu vahvaan luottamukseen ja yhdessä ajatteluun. Ideoista ei tule pulaa – jo parin ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen muutoslaboratoriolla oli koossa pitkä lista kehittämisaihioita. Ideoiden jäsentämisessä on hyödynnetty tekoälyä, mutta tärkein resurssi kehittämistyössä ovat ihmiset. Yhteistyön organismin kehittämisen nimissä ideoiden jatkojalostamiseen on osallistettu koko kansanopistokenttää. Kun kehitetään yhdessä, toimintaan sitoutuminen käy luontevasti.
Yksi ajankohtaisimmista kansanopistojen kehittämisajatuksista liittyy henkisen huoltovarmuuden, turvallisuuden ja varautumisen teemoihin. On tärkeää kirkastaa kansanopistojen mahdollisuuksia ja roolia henkisen huoltovarmuuden takaajana turvan, toivon ja osallisuuden näkökulmista, mutta myös hyvin käytännönläheisesti: kriisiaikojen tehtävänä voi olla vaikkapa selviytymistaitojen kouluttaminen tai hätämajoituksen järjestäminen. Huoltovarmuuden ja varautumisen lisäksi kehittämistyötä on ideoitu muun muassa yrittäjyyden, nivelvaiheiden, jatkuvan oppimisen sekä maahanmuuttajien ja ikäihmisten koulutuksen ympärille. Kehittämisideoita yhdistää muutoslaboratorion lanseeraama käsite hyvinvoima, joka nivoo yhteen alueellisen elinvoiman, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden näkökulmat.
Muutos vaatii rohkeutta, ja sitä kansanopistoissa on. Muutos vaatii myös kykyä katsoa kauas ja toimia tässä hetkessä. Vapaan sivistystyön kentällä tämä ei ole mitään uutta. Kansanopistot ovat jo pitkään toimineet joustavasti ja reagoineet ihmisten ja yhteiskunnan tarpeisiin. Voisivatko kansanopistot toimia koko koulutuskentän kokeilualustoina? Kansanopistoissa toimitaan elävän, joustavan ja merkityksellisen oppimisen ytimessä, ja muutokset tapahtuvat ketterästi. Siksi niiden muutosvoimaa kannattaa hyödyntää.
Tutkimuksen näkökulmia
Kun 20 vuotta sitten valmistuin opettajaksi, en tiennyt mitään vapaasta sivistystyöstä tai kansanopistosta. Sattumalta ajauduin työuralle kansanopistoon enkä voisi olla kiitollisempi tästä kohtalosta. Tuskin monessakaan työpaikassa olisin saanut kasvaa, oppia, kokeilla ja tehdä niin monenlaisia työtehtäviä kuin kansanopistossa. Kun minulta on kysytty, miten olen viihtynyt niin pitkään samassa työpaikassa, vastaus on selvä: kansanopiston arvopohja on syvällisellä tasolla linjassa oman arvomaailmani kanssa.
Empiiristen havaintojeni mukaan kokemukseni ei ole ainutlaatuinen. Kansanopistoissa tehdään pitkiä työuria. Työn merkityksellisyys olisikin yksi mielenkiintoinen tutkimusaihe – miten se näyttäytyy pitkään kansanopistoissa työskennelleiden kokemuksissa, ja millainen rooli kansanopistojen arvopohjalla on työuran jatkuvuudessa? Kansanopistoissa työskentelee korkeasti koulutettua henkilöstöä, ja oman kokemukseni mukaan kansanopistoissa paitsi mahdollistetaan työntekijän kouluttautuminen myös arvostetaan sitä. Tähän näkökulmaan liittyen olisi mielenkiintoista tarkastella vaikkapa kansanopistojen organisaatiokulttuuria ja johtamista tai henkilöstön työnkuvia, motivaatiota, sitoutumista ja ammatillista kehittymistä.
Kansanopistoilla on vapaan sivistystyön oppilaitoksina pitkälle ulottuvat juuret ja vahva arvopohja, joka tekee niistä omanlaisensa oppimisympäristön. Ajattelen, että kansanopistot ovat monella tavalla ihmiselle “lajityypillisiä” ympäristöjä, jotka vahvistavat ihmisen luontaista kykyä, halua ja tarvetta oppia. Sopivan kokoinen oppilaitos, vahva yhteisöllisyys ja kohtaaminen – nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi tuleminen – täyttävät perustarpeita, joiden päälle on hyvä rakentaa oppimista. Itsetunto kohenee, tulee hyväksytyksi, löytyy vahvuuksia, saa ystäviä, itsenäistyy – opiskelijat vuosikurssi toisensa jälkeen kertovat samanlaisista kokemuksista. Henkistä kasvua on vaikea muuttaa numeraalisesti mitattavaan muotoon. Tutkimuksen avulla voisi selvittää esimerkiksi sitä, miten kansanopisto-opiskelu vaikuttaa opiskelijan hyvinvointiin ja elämänlaatuun, millainen rooli kansanopistolla on yksinäisyyden ehkäisyssä ja osallisuuden edistämisessä tai vaikkapa sitä, miten kansanopisto-opiskelu tukee opiskelijoiden mielenterveyttä ja voimavaroja. Kaikki nämä ovat varsin ajankohtaisia teemoja ja henkisen huoltovarmuuden kannalta keskeisiä asioita.
Tutkimuksen rooli on tärkeä kansanopistojen ja yleensä vapaan sivistystyön merkityksen ja roolin näkyväksi tekemisessä. Koulutuskenttä kaipaa jatkuvaa uudistumista – ei vain reaktiivista sopeutumista, vaan rohkeaa kokeilua, uuden ajattelua ja käytännön toteutusta. Kansanopistot voivat olla juuri tällaisia paikkoja: rohkeita, arvopohjaisia ja toimintaan tarttuvia muutoslaboratorioita, joiden ideat voivat kantaa laajemmalle kuin yksittäiseen oppilaitokseen. Yhdessä ajattelemalla kannamme vastuuta yhteisestä tulevaisuudesta.
Kirjoittajasta
Sari Keskimaa, FT. Olen työskennellyt Haapaveden Opistolla vuodesta 2005, ensin opettajana, sitten koulutuspäällikkönä ja apulaisrehtorina. Toimin myös kehittämistehtävissä paitsi omassa organisaatiossani, myös kansanopistojen muutoslaboratorio-työryhmässä. Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -työryhmässä olen ollut mukana syksystä 2024. Taustaltani olen kielitieteilijä ja humanisti, ja kiinnostuksen kohteitani ovat erityisesti sosiolingvistiikkaan liittyvät tutkimusasetelmat. Vapaa-aikaani vietän kirjoittamisen, kuntoilun ja kulttuurin parissa.
(Kuvat: Haapaveden Opiston draamakurssilla: kuvaaja Sari Keskimaa; profiilikuva: Sari Keskimaan oma arkisto.)
