Meriläinen: Kesäyliopistot sivistyksellisten oikeuksien turvaajana 2000-luvun hallitusohjelmien ja talousarvioesitysten marginaalissa

---

Aluksi

Sivistys on vapaan sivistystyön ja kesäyliopistojen ytimessä. Sillä on sekä itseisarvo että välinearvo. Itseisarvona sivistys on arvokasta riippumatta sen käyttötarkoituksesta, toiminnan tuloksesta tai hyötynäkökohdista. Välinearvoa sivistyksellä on silloin, kun sen avulla pyritään jonkin toisen päämäärän tavoittamiseen esimerkiksi taloudellisessa toiminnassa ja uusissa innovaatioissa. (Niiniluoto 1994, 55–62.)

Yhteiskunnallinen muutospaine vaikuttaa vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintaympäristöön sekä yhteiskunnallisiin tehtäviin. Se heijastuu myös kesäyliopistojen tehtävään sekä mahdollisuuksiin toteuttaa sivistyksen itseis- ja välinearvoa sekä turvata sivistyksellisiä oikeuksia. Muutospaineet tulevat osaltaan esiin hallitusohjelmissa.

Tässä katsauksessa tarkastellaan ensinnäkin kolmea 2000-luvun hallitusohjelmaa sekä vapaan sivistystyön, erityisesti kesäyliopistojen, asemaa niissä. Kesäyliopistot ovat alueellisen koulutustarjonnan oppilaitoksia, jotka järjestävät avointa korkeakouluopetusta, yleissivistävää ja työelämäkoulutusta, kursseja abeille ja lukiolaisille sekä räätälöityjä koulutusratkaisuja organisaatioille (Kesäyliopistot 2024). Vuonna 2022 Suomessa toimi 18 kesäyliopistoa. Vakinaisia toimipaikkoja niillä oli yhteensä 26 paikkakunnalla, mutta koulutustapahtumia toimeenpantiin kaikkiaan 58 paikkakunnalla. (Kesäyliopistot 2023, 4.)

Suomea on 2000-luvulla johtanut kymmenen hallitusta, joista tarkastelussa ovat Matti Vanhasen (2003–2007), Jyrki Kataisen (2011–2014) ja Petteri Orpon (2023–) hallitusohjelmat sekä niissä ilmaistut koulutuspoliittiset tahtotilat. Toiseksi luodaan katsaus kesäyliopistojen valtionosuuksien kehitykseen aineistona valtiovarainministeriön talousarvioesitykset alkaen vuodesta 2002 ja päättyen vuoden 2024 kesäyliopistojen valtionvarainministeriön määrärahaesitykseen. Tarkastelun lähtökohtana on oikeusjärjestyksen perusteella yksilölle syntyvä odotus siitä, että julkinen valta mahdollistaa itsensä kehittämistä (Järvinen 2023, 212–214).

Vapaan sivistystyön valtionohjaus ja hallitusohjelmat koulutuspoliittisten toiveiden heijastajina

Vapaan sivistystyön valtionohjaus on moninainen kokonaisuus, josta ei ole saatavilla kattavaa tutkimuksellista kokonaisesitystä. Esimerkiksi Aaro Harju ym. (2019, 71–72) toteavat, että 1990-luvulta lähtien valtiovallan ohjausmekanismit ovat lisääntyneet ja se on alkanut määritellä aktiivisemmin vapaan sivistystyön roolia ja asemaa osana suomalaista koulutusjärjestelmää. Vuosituhannen alusta lähtien vapaan sivistystyön valtionohjaus voidaan määritellä erityisesti kahden koulutuspoliittisen ohjausmekanismin kautta: informaatio-ohjauksen sekä tietyille väestöryhmille kohdennetun rahoituksen kautta. Ohjausmekanismien taustalla on Parlamentaarisen aikuiskoulutuskomitean mietintö (PAT2, 2002), joka on pitkälti linjannut vapaan sivistystyön koulutuspoliittista ohjausta 2010-luvulta aina 2020-luvulle saakka (ks. OKM 2002). Rahoituksen kohdentamisen esimerkkinä voi mainita valtionavustuksella toteutettavat opintosetelit. Ne otettiin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa käyttöön 2000-luvun alussa niin sanottuina suuntaviivaopintoina, joita kohdistettiin muun muassa työttömille, ikäihmisille ja erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille (ks. Pätäri 2015).

Viime vuosina vapaata sivistystyötä on ohjattu esimerkiksi heikon peruskoulutuksen ja digitaitojen omaavien kouluttamiseen sekä maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutukseen. PAT2-mietinnössä nostetaan esimerkiksi esiin vapaan sivistystyön informaatio-ohjaus kohti digitalisaatiota linjaamalla, että “vapaalla sivistystyöllä on aikuisten kouluttajana merkittävä rooli. Aikuisten mahdollisuuksia virtuaalisten oppimisympäristöjen hyödyntämiseen parannetaan sekä tukemalla kehitystyötä että kannustamalla koulutuksen järjestäjiä ko. opetusmuotojen käyttämiseen.” (OKM 2002.)

Vapaan sivistystyön tärkeästä sivistystehtävästä huolimatta lainsäädäntöpohja, valtionapuperusteet ja valtionhallinnon ohjaus- ja toimintakäytännöt ovat muuttuneet ja vaikuttaneet vapaan sivistystyön oppilaitosten yleisiin toimintaedellytyksiin monin tavoin (ks. Mäki 2019). Kesäyliopistojen arkeen muuttuneet toimintaedellytykset ovat tuoneet epävarmuuden tulevaisuudesta. Esimerkiksi maahanmuuttajien koulutuksen toteuttaminen jakaa kesäyliopistot kahteen eri ryhmään. Alueellisesti vaihteleva tarjonta ja kilpailu voivat joko tukea kesäyliopistojen tuottamaa maahanmuuttajille tarkoitettua koulutusta tai jopa estää sen.

Hallitusohjelman voi nähdä eri ohjausmekanismeja sitovana asiakirjana, joka heijastaa koulutuspoliittisia toiveita. Suomalaisen koulutuspolitiikan tahtotila on 1990-luvulta alkaen ilmaistu hallitusohjelmissa. Sitä aiemmissa varsin lyhyissä hallitusohjelmissa koulutuspolitiikasta kirjoitetaan varsin niukasti. 2000-luvulla ohjelmat ovat kasvaneet sivumäärältään laajoiksi, otsikoiduiksi ohjelmakäsikirjoiksi. Ne kertovat, mitä hallituskauden aikana suunnitellaan tehtävän ja millaisia painopistealueita koulutuspolitiikassa korostetaan. Samalla ne tekevät näkyväksi erilaisten intressiryhmien vaikutuksen vapaan sivistystyön toimintaedellytyksiin.

Hallitusohjelmat eivät sellaisenaan kerro mitään siitä, millaisia politiikkatoimia hallituskauden aikana lopulta toteutettiin. Ne voivat muuttua eduskuntakäsittelyssä esimerkiksi lausuntokierrosten jälkeen. Muutokset ovat tyypillisiä myös budjettien kohdalla esimerkiksi ministeriöiden välisten neuvotteluiden seurauksena. Siten hallitusohjelmista ei voi myöskään tehdä päätelmiä esimerkiksi sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen tavasta tai tasosta. Hallitusohjelmat ovat luonteeltaan strategisia, poliittisia asiakirjoja, joiden laadintaan osallistuu puolueiden edustajien ohella muita intressiryhmiä.

Koulutus- ja tutkimuspolitiikka on perinteisesti ollut osa hallitusohjelmaa, poikkeuksena viisi 1970-luvulla istunutta hallitusta (ks. Meriläinen 2011, 53). Koulutusta ja tutkimusta on pidetty tärkeänä osana hallitusohjelmia erityisesti kansantalouden kasvun sekä rakennemuutoksen kannalta. 1980-luvulta lähtien tutkimuksen ja teknologiapolitiikan merkitys on kasvanut. (Mannermaa 2007, 113–120.) Kunkin hallituksen koulutuspoliittisen ohjelman toimeenpanee opetusministeri. Ohjelma konkretisoituu ennen kaikkea ministeriössä valmisteltavissa talousarvioesityksissä.

Vanhasen hallitus siivitti Suomea työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun

Matti Vanhasen (Kesk.) hallitusohjelma (2003–2007) ”Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun” on sama kuin edeltävän pääministeri Anneli Jäätteenmäen (Kesk.) (2003) hallituksen. Vanhasen hallituksen opetusministereinä toimivat Tuula Haatainen (SDP) (2003–2005) ja Antti Kalliomäki (SDP) (2005–2007). Jäätteenmäen hallituksen työtä jatkaneen Vanhasen I hallituksen myötä palattiin keskustan ja sosiaalidemokraattien punamultayhteistyölinjalle.

Vanhasen hallitusohjelmassa rakennetaan 2000-luvun hyvinvointiyhteiskuntaa, joka on “osaamista korostava, työntekoon ja yrittämiseen kannustava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen” (Vanhasen hallitusohjelma 2003, 2). Paitsi hyvinvointiyhteiskuntana Suomea kuvaillaan myös sivistysyhteiskuntana, joka rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Sen arvoihin kuuluvat ihmisten yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, vastuu ympäristöstä ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Sivistykselliset oikeudet ja aktiivisen kansalaisuuden valmiudet mainitaan erikseen koulutuksen tavoitteina. (Vanhasen hallitusohjelma 2003, 23.)

Koulutus- ja tiedepolitiikan yhteydessä mainitaan erikseen vapaa sivistystyö, jota käsitellään kokonaisuutena. Ensimmäiseksi todetaan, että hallitus turvaa vapaan sivistystyön toimintaedellytykset. Sen jälkeen ohjelmassa mennään yksilön toimintaedellytyksiin eli kuvataan sitä, miten hallitus aikoo parantaa puutteellisten oppimisvalmiuksien sekä heikon sosiaalisen ja taloudellisen aseman vuoksi syrjäytymisvaarassa olevien aikuisten sivistysmahdollisuuksia. Lopuksi ilmaistaan hallituksen halukkuus vahvistaa yhteistyötä vapaan sivistystyön ja muun aikuiskoulutuksen kanssa. (Vanhasen hallitusohjelma 2003, 24.)

Vanhasen hallitusohjelmassa näkyvät sekä vapaa sivistystyö osana koulutuksen kokonaisuutta että pyrkimys turvata sivistyksellisiä oikeuksia. Tällä hallituskaudella haluttiin vahvistaa vapaan sivistystyön kytköksiä kansalaisyhteiskuntaan sekä demokratiaan. Esimerkkinä voi mainita oikeusministeriöön sijoitetun poikkihallinnollisen Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman johtajanaan Seppo Niemelä (OM 2007). Ohjelman avulla tehtiin muun muassa koulutuspoliittisia selvityksiä demokratiakasvatuksesta, jonka lisäksi esimerkiksi opintokeskuksille myönnettiin rahoitusta ajatuspajojen perustamiseen.

Kataisen hallituksen avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi

Jyrki Kataisen (Kok.) hallitus (2011–2014) rakensi hallitusohjelman mukaan avointa, oikeudenmukaista ja rohkeaa Suomea. Kataisen hallituksen opetusministereinä toimi ensin Jukka Gustafsson (SDP) ja sitten Krista Kiuru (SDP). Kataisen hallituksessa oli sen aloittaessa kuusi puoluetta: Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, RKP, Vihreät ja Kristillisdemokraatit. Vasemmistoliitto jätti hallituksen huhtikuussa 2014, ja Vihreät erosi hallituksesta saman vuoden syyskuussa. Kokoomuksen puheenjohtajavaihdoksen myötä kesällä 2014 aloitti pääministeri Alexander Stubbin enemmistöhallitus samalla puoluekokoonpanolla.

Jo Kataisen hallitusohjelman esipuheessa mainitaan sivistys ja koulutusjärjestelmä. Myös vapaa sivistystyö mainitaan erikseen ensinnäkin oikeuspolitiikkaa, sisäistä turvallisuutta ja maahanmuuttoa koskevassa osiossa, jossa hallitus linjaa tukevansa vapaata kansalaistoimintaa ja sivistystyötä sekä takaavansa kolmannen sektorin toimintaedellytykset kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien elämänmahdollisuuksien tukijana (Kataisen hallitusohjelma 2011, 24). Toiseksi vapaa sivistystyö tunnistetaan koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikkaa käsittelevässä osiossa, joka kytketään sivistyksellisten oikeuksien turvaamiseen, mutta myös työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseen sekä suomalaisten nostamiseen maailman osaavimmaksi kansaksi. (Kataisen hallitusohjelma 2012, 31.) Esimerkiksi työllistettävyyden (employability) käsitteen korostumisessa näkyy 2020-luvulle vahvistumistaan jatkanut uusliberalistisen talouspolitiikan käsitys koulutuksen ja sivistystyön alisteisesta asemasta työelämälle ja taloudelliselle kasvulle.

Kataisen hallitusohjelman aikuiskoulutusosiossa luvataan edistää vapaata sivistystyötä vastaamaan “muutoin koulutustarjonnan ulkopuolelle jäävien ryhmien sivistyksellisiin tarpeisiin ja edistämään maahanmuuttajien kotoutumista”. Lisäksi hallitus ilmaisee sivistyksellistä tahtotilaansa toteamalla lisäävänsä vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen koulutuksen osuutta. (Kataisen hallitusohjelma 2011, 31–35.)

Kataisen hallitusohjelman liitteissä ei osoiteta leikkauksia, mutta ei myöskään lisärahoitusta vapaaseen sivistystyöhön. Kataisen hallituksen aikana opetus- ja kulttuuriministeriössä toteutettiin organisaatiomuutos, jossa aikuiskoulutuksesta vastanneet virkamiehet siirtyivät ministeriön sisällä eri osastoille, esimerkiksi ammatillisen sekä yleissivistävän koulutuksen piiriin. Vapaa sivistystyö siirrettiin varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen kanssa samaan yksikköön. Järjestelyssä vapaan sivistystyön painoarvo laski, mikä näkyy myös seuraavien hallitusten ohjelmissa. Ohjelmien politiikkalohkojen koordinointi ei useinkaan toimi, ja sivistyspalvelujen välillä näkee vain harvoin tietoisesti yhdistäviä tai vuorovaikutteisia sidoksia (Meriläinen 2011, 51).

Orpon hallituksen vahva ja välittävä Suomi

Petteri Orpon hallitus aloitti työnsä 20.6.2023 tahtotilanaan vahva ja välittävä Suomi. Istuva hallitus on enemmistöhallitus, jossa ovat mukana Kokoomus, Perussuomalaiset, RKP ja Kristillisdemokraatit. Opetusministerinä toimii Anna-Maja Henriksson (RKP).

Orpon hallitusohjelman esipuheessa mainitaan palveluiden turvaaminen kaikenikäisille varhaiskasvatuksesta koulutukseen, tulotasosta ja asuinpaikasta riippumatta. Panostuksia kohdennetaan varhaiskasvatukseen ja peruskouluun, liikunnallisen elämäntavan edistämiseen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan Suomen viemiseksi maailman huipulle. (Orpon hallitusohjelma 2023, 6–7.)

Yksi hallituksen tavoitteista on, että sivistys luo edellytyksiä talouden kasvulle. Vapaan sivistystyön merkitys liitetään erityisesti osaamisen lisäämiseen ja harrastamiseen. Tahtotilanaan hallitus ilmaiseen kasvattavansa omavastuuosuutta aikuisten harrastusmuotoisessa toiminnassa vapaassa sivistystyössä. Vapaata sivistystyötä tai kesäyliopistoa ei tunnisteta korkean asteen tai avoimen väylän kehittämisessä eikä myöskään työelämän tai aikuisten tutkintojen kehittämisessä. (Orpon hallitusohjelma 2023, 78–91.)

Hallitusohjelman mukaan valtion rahoitusta alennetaan vapaalta sivistystyötä yhteensä 25 miljoonaa euroa vuositasolla. Se tarkoittaa kesäyliopistojen osalta kahden miljoonan euron leikkausta vuosina 2024–2028. Hallitus ohjeistaa vapaa sivistystyön oppilaitoksia nostamaan opiskelijamaksuja. (Orpon hallitusohjelma 2023b.) Vapaa sivistystyö nousee Orpon hallitusohjelmassa esiin lähinnä leikkauskohteena.

Valtiontuen kehitys kesäyliopistojen osalta

Voidaan ajatella, että valtion taloudellinen tuki heijastaa asenneilmastoa vapaata sivistystyötä kohtaan. Valtionvarainministeriön talousarvioesityksiä tarkastelemalla voi havaita, että tahtotila resursoida kesäyliopistoja, kuten vapaata sivistystyötä kokonaisuutena, on vähentynyt.

Kesäyliopistotoiminnan rahoitus koostuu valtion myöntämästä rahoituksesta, toimialueen kuntien ja erilaisten yhteisöjen myöntämistä avustuksista, opiskelijamaksuista sekä erilaisten tilauskoulutusten ostosopimuksista (Myllys 2006, 120–121). Eduskunta myöntää vuosittain kesäyliopistoille valtionosuuden, jonka perustana on yksinkertaistaen kesäyliopistojen vuosittain raportoimat käyttökustannukset. Valtionosuus jaetaan kesäyliopistojen ilmoittamien valtionosuuteen oikeuttavien opetustuntien pohjalta. Näin ollen kesäyliopistot kilpailevat keskenään tekemiensä tuntien pohjalta vuosittaisesta valtionosuussummasta.

Käyttökustannuksiin perustuvan valtionavun lisäksi valtio ohjaa vapaan sivistystyön toiminnan kohdentamista sekä kehittämistä erilaisin harkinnanvaraisin valtionavustuksin. Tällaisia ovat esimerkiksi opintosetelirahoitus sekä laatu- ja kehittämisrahoitukset (LAKE). Esimerkiksi vuonna 2012 käynnistetyn kehittämisohjelman toimeenpanolla ja avustusten kohdentamisella haluttiin parantaa vapaan sivistystyön mahdollisuuksia hoitaa laissa määriteltyjä tehtäviään painopisteenä maahanmuuttajien, syrjäytymisvaarassa olevien sekä opinnollista kuntoutusta tarvitsevien väestöryhmien koulutuspalvelujen turvaaminen sekä ikärakenteen muutoksista aiheutuvat koulutustarpeet. (HE 95/2012 vp.) Avustuksilla on siis näin pyritty vahvistamaan myös sivistyksellisten oikeuksien turvaamista.

Eduskunnan vuosittain hyväksymät talousarviot pitävät sisällään kesäyliopistojen valtionosuuden sekä erikseen haettavat valtionavustukset. Vuosittainen budjetin valmistelu aloitetaan ministeriössä, jonka jälkeen se etenee valtiovarainministeriöön, joka myös tekee vuosittaisen talousarvioesityksensä. (VM 2024.) Vuosina 2018–2023 tehtiin vuosittain lisätalousarvio, jossa vapaa sivistystyö huomioitiin ennen kaikkea maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisessä.

Valtionhallinnon sekä budjettiesitysten osastojaot ovat vaihdelleet 2000-luvulla, samoin vapaan sivistystyön (ml. kesäyliopistojen) sijoittaminen niihin. Vuoden 2002 talousarvioesityksessä vapaa sivistystyö kuului ammatillisen lisäkoulutuksen ja vapaan sivistystyön osastoon, vuonna 2016 aikuiskoulutuksen – ja tästä eteenpäin yleissivistävän koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja vapaan sivistystyön osastoon. Vastaavasti on vaihdellut myös vapaan sivistystyön oppilaitosmuotojen tunnistaminen valtion talousarvioesityksissä. 2000-luvun alkupuolella, vuoteen 2008 saakka, vapaan sivistystyön oppilaitosmuodot olivat talousarvioesityksissä esillä omina kohtinaan valtion myöntämien käyttökustannusten sekä muiden valtionapujen osalta. Vuoden 2008 jälkeen vapaan sivistystyön oppilaitoksia on käsitelty yhtenä kokonaisuutena eri oppilaitosmuotojen erityispiirteistä kuten erilaisista ylläpitäjärakenteista sekä sivistystehtävistä huolimatta. Muutokset ja epävakaus ovat tuoneet epävarmuutta vapaan sivistystyön kentälle, erityisesti sen taloudelliseen toimintaympäristöön. Kesäyliopistoissa ne ovat vaikuttaneet toiminnan kehittämiseen sekä suoraan koulutustarjontaan esimerkiksi siten, että yleissivistävä koulutustarjonta on määrällisesti laskenut.

Valtion talousarviossa vuosittain päätetyt kesäyliopistojen valtionavut ja niiden romahtaminen 2000-luvulla näkyvät kuviossa 1. Sen valossa suurimmat panostukset kesäyliopistojen toimintaan tehtiin Vanhasen hallituskaudella. Kesäyliopistoille osoitetun valtionavun lasku alkoi Kataisen hallituskaudella. Vuodesta 2015 alkaen valtionapu on ollut enää 50 000 euroa vuodessa. Se on varsin pieni panostus kesäyliopistojen toteuttamaan yhteiskunnalliseen kehittämistyöhön verrattuna esimerkiksi miljoonien eurojen suuruiseen innovaatiorahoitukseen yrityksille.

Kuvio 1. Valtion talousarviossa vuosittain päätetyt kesäyliopistojen valtionavut 2000-luvulla* (VM 2024).

*Vuosi 2008 puuttuu taulukosta, sillä valtiovarainministeriön esitys poikkeaa muista vuosista ja perustuu vapaan sivistystyön tunteihin. Koronavuonna 2020 Opetushallituksessa oli haettavissa koronavaltionavustukset, jotka eivät näy kuviossa 1.

Kuviossa 2 näkyy vuodesta 2002 alkaen kesäyliopistojen käyttökustannusten kehitys ja kuluttajahintaindeksi, jolla kuvataan yleistä hintojen nousua. Kuluttajahintaindeksi on sisällytetty taulukkoon, koska se kuvaa inflaation kehittymistä yleisellä tasolla, ja sillä voidaan kuvata karkeasti sekä hintojen nousun vaikutusta kuluttajien ostovoimaan että yhteisöjen eli tässä tapauksessa kesäyliopistojen käyttökustannusten nousua. Jos tarkastelun kohdentaa yksittäiseen kesäyliopistoon, voi valtiontuen ja yleisen inflaation eli hintatason nousun ero olla huomattavasti suurempi.  

Kuvio 2. Eduskunnan vuosittain hyväskymä kesäyliopistojen käyttökustannusrahoitus sekä kulttajahintaindeksi, jolla kuvataan yleistä hintojen nousua vuosina 2002–2023* (VM 2024; Tilastokeskus 2024).

*Vuosi 2008 puuttuu taulukosta, sillä valtiovarainministeriön esitys poikkeaa muista vuosista ja perustuu vapaan sivistystyön tunteihin. Kuluttajahintaindeksi pääryhmittäin (2000=100; 2005=106,2; 2010=117; 2015=127; 2020=131; 2023=153).

Kuviosta 2 ilmenee, että Kataisen hallituksen aikana vuosina 2013 ja 2014 kesäyliopistojen käyttökustannussumma on ollut suurimmillaan eli 5 388 000 euroa vuodessa. Vuodet 2020–2022 olivat maailmanlaajuisesti poikkeusvuosia, niin myös kesäyliopistoissa. Tuolloin koulutuksen tuottamisen kustannukset nousivat ja esimerkiksi koronavuonna 2020 Opetushallituksessa oli haettavissa koronavaltionavustukset. Samalla opiskelijoiden tavoittaminen ja motivointi (etä)koulutukseen vaikeutuivat, mikä näkyi kesäyliopistoissa peruutettujen kurssien kasvuna. Vuoden 2024 osalta kesäyliopistojen kokonaistuntimäärien pohjalta jaettava valtionosuus laski vuoden 2006 tasolle ollen 4 120 000 euroa (ks. kuvio 2). Samaan aikaan (vuodesta 2006 vuoteen 2024) yleinen hintataso on Suomessa noussut noin 40 prosenttia. Näin ollen voidaan todeta, että kesäyliopistojen käyttökustannusrahoitus ei ole seurannut yleistä hintakehitystä. Päinvastoin valtion kesäyliopistoille osoittama rahoitus on vuosien mittaan jäänyt jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä.  

Kesäyliopistojen valtionvarainministeriön määrärahaesitykseen on sisäänkirjoitettu kahden miljoonan vuosittaiset säästöt tuleville vuosille (Orpon hallitusohjelma 2023b.) Vapaan sivistystyön yhteisen vaikuttamistyön sekä Suomen Kesäyliopistot ry:n aktiivisen vaikuttamisen seurauksena vuoden 2024 määrärahojen säästötavoite laski miljoonalla. (VaVM 14/2023 vp (12.12.2023).)

Lopuksi

Koulutuspoliittinen tahto näkyy valtioneuvoston ohjaamassa ja kohdentamassa rahanjaossa eri ministeriöille. Se tarkoittaa poliittisen vallan käyttöä, jossa kulloinkin vastuussa olevat hallituspuolueet kohdentavat, nostavat tai leikkaavat määrärahoja. Hallitusohjelma on ikään kuin tahtotilan julistus ja vuosittaiset budjettiriihet sen toimeenpanoa. Katsaus tekee näkyväksi kesäyliopistoihin ja vapaaseen sivistystyöhön kohdistuvan tahtotilan heikentymisen 2000-luvulla. Näin se vahvistaa aiemman tutkimuksen havainnot siitä, että vapaan sivistystyön rooli koulutuspolitiikassa on heikentynyt 2000-luvulla (ks. Meriläinen 2011; Manninen ym. 2019). Suomalaista koulutuspolitiikka on 1970-luvulta lähtien ohjannut yhteiskuntapolitiikka, jonka taustalta löytyvät ennen muuta talouspoliittiset linjaukset. Tämä ilmenee esimerkiksi väitöstutkimuksessani, jossa tarkastelin virkamiesten ja ministereiden vastauksia siihen, miten päätökset syntyvät ja miten yleissivistys ja tasa-arvo vaikuttavat päätöstenteossa (Meriläinen 2011).

Tarkastelujakson sisällä esimerkiksi vapaan sivistystyön suhde aikaiskoulutukseen katkesi opetus- ja kulttuuriministeriön organisaatiouudistusten myötä. Lisäksi valtiovarainministeriön talousarvioesityksen valmistelu oheni vapaan sivistystyön ja kesäyliopistojen osalta, kun vapaa sivistystyö esimerkiksi sisällytettiin otsikkotasolla perusopetuksen yhteyteen. Kesäyliopistojen käyttökustannusten perusteella myönnetyn valtionosuuden lasku vahvistaa johtopäätöstä.

Kustannusten kasvaessa ja rahoituksen vähentyessä kesäyliopistoille tulee entistä tärkeämmäksi tuottaa kursseja, jotka voidaan toteuttaa kannattavina. Se tarkoittaa kurssitarjonnan kaventumista, jolloin sivistykseen liittyvät arvot jäävät tai uhkaavat jäädä talouden jalkoihin. Sivistys näivettyy itseisarvona, mutta myös välineenä muiden päämäärien saavuttamiseen.

Kesäyliopistojen ja vapaan sivistystyön kentällä tarvitaan syventäviä jatkoanalyysejä valtionohjauksen muutoksesta, puoluepoliittisesta vallankäytöstä sekä toiminnan vaikuttavuusarvioita ohentuvan tahtotilan sekä leikkauskierteen pysäyttämiseksi. Tarkasteltavaa ajanjaksoa tulee pidentää vähintään 1990-luvun alkuun, jolloin opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmat otettiin osaksi tulevaisuuden strategista suunnittelua. Samalla on tärkeää peilata 1990-luvun hallitusohjelmien vaikutusta valtion vuotuisiin budjetteihin.

Toivon, että artikkeli edistää keskustelua kesäyliopistojen tulevaisuudesta koulutuspolitiikan toteuttajina. Ohentuvien resurssien ajassa tarvitaan lisää keskustelua ja tutkimusta sivistyksellisistä oikeuksista vapaan sivistystyön kentällä. Sivistys on yhteydessä vapaan sivistystyön toimintaedellytysten turvaamiseen eli vuosittain kohdennettuun rahoitukseen. Poliittisten korulauseiden ja lupausten soisi näkyvän konkreettisina toimina vapaan sivistystyön kentällä.

Lähteet

Harju, A., Pätäri, J., Saviniemi, S. & Teräsahde S. (2019). Vapaan sivistystyön oppilaitokset ja ohjaus. J. Pätäri, S. Teräsahde, A. Harju, J. Manninen & A. Heikkinen (toim.) Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä. Helsinki: SVV & VST, 30–83.

HE 95/2012 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2013.

Järvinen, I. (2023). Itsensä kehittäminen köyhyydessä. Tampereen yliopiston väitöskirjat, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2963-1

Kataisen hallitusohjelma (2011). Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Helsinki: Valtioneuvosto. Saatavilla: [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8]. Luettu 28.4.24.

Kesäyliopistot 2023. Tilastointiraportti 2022. Helsinki: Suomen Kesäyliopistot. Saatavilla: [https://kesayliopistot.fi/wp-content/uploads/2023/11/Tilastointi-2022.pdf]. Luettu 29.4.24.

Kesäyliopistot (2024). Verkkosivu [https://kesayliopistot.fi/]. Luettu 29.4.24.

Laki vapaasta sivistystyöstä (632/1998).

Mannermaa, K. (2007). Ohjailusta kilpailuun: Suomen hallitusten kasvu- ja rakennepolitiikka vuosina 1962–1999. Helsinki: Valtion Taloudellinen Tutkimuskeskus.

Manninen, J., Teräsahde, S. & Pätäri, J. (2019). Vapaan sivistystyön vaikuttavuus ja yhteiskunnallinen merkitys. Teoksessa J. Pätäri, S. Teräsahde, A. Harju, J. Manninen & A. Heikkinen (toim.) Vapaa sivistystyö eilen, tänään ja huomenna. Vapaan sivistystyön rooli, asema ja merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutusjärjestelmässä. Helsinki: SVV & VST, 236–273.

Meriläinen, R. (2011). Valkolakki vai haalarit, vaiko molemmat. Koulutuspolitiikan vaikuttajien näkemykset toisen asteen kehityksestä. Helsingin yliopiston väitöskirjat. Saatavilla: [https://researchportal.helsinki.fi/en/publications/valkolakki-vai-haalarit-vaiko-molemmat-koulutuspolitiikan-vaikutt]. Luettu 28.4.24.

Myllys, R. (2006). Luovien ajatusten ahjo: Kuopion kesäyliopisto 1956–2005. Kuopio: Kuopion yliopistoseura.

Mäki, M. (2019). Sopeutuminen, resurssit ja alueellisuus vapaassa sivistystyössä. Tampereen yliopiston väitöskirjat, https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1069-1.

Niiniluoto, I. (1994). Järki, arvot ja välineet. Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava.

OKM (2002). Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavilla: [https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160330]. Luettu 28.4.24.

OM (2007). Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Helsinki: Oikeusministeriö. Saatavilla: [https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM016:00/2003]. Luettu 28.4.24.

Orpon hallitusohjelma (2023). Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma. Helsinki: Valtioneuvosto. Saatavilla: [http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8]. Luettu 28.4.24.

Orpon hallitusohjelma (2023b). Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman liite B. Taulukot taloudellisista päätöksistä, jotka sisältyvät vuoden talousarvioesitykseen sekä julkisen talouden suunnitelmaan vuosille 2024–2027. Saatavilla: [https://budjetti.vm.fi/indox/tae/frame_year.jsp?year=2024&lang=fi]. Luettu 28.4.24.

Pätäri, J. (2015). Selvitys vapaan sivistystyön opintosetelikurssien hyödyistä ja vaikutuksista. Helsinki: VST.

Tilastokeskus (2024). Kuluttajahintaindeksi. Saatavilla: [https://pxdata.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__khi/statfin_khi_pxt_11xr.px]. Luettu 28.4.24.

Vanhasen hallitusohjelma (2003). Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelma. Helsinki: Valtioneuvosto. Saatavilla: [https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/369117/hallitusohjelma-vanhanen.pdf/da627124-c0ee-4015-9642-197b11013c02/hallitusohjelma-vanhanen.pdf?t=1414592527000]. Luettu 28.4.24.

VaVM 14/2023 vp. Valtiovarainvaliokunnan mietintö.

VM (2024). Valtion talousarvioesitykset 2002–2024. Saatavilla: [https://budjetti.vm.fi]. Luettu 28.4.24.

---

Kirjoittajasta

Raija Meriläinen, KT, YTM ja FM, toimii Helsingin seudun kesäyliopiston rehtorina ja toiminnanjohtajana (raija.merilainen(at)hsky.fi).

Tyhjä