Sivistystori-blogi. Kirjoittaja Jenni Pätäri, SVV-koordinaattori. Blogi perustuu konferenssimatkapäiväkirjaan.
Pohjoismainen vapaan sivistystyön konferenssi järjestettiin 21.–22.5.25 Kungälvissä, Ruotsissa. Nordiska-kansanopisto viritti konferenssitunnelmaan pohjoismaisen ystävyyden ja yhteistyön ilmentymänä. Historiallisessa ja luonnonkauniissa ympäristössä sijaitseva pohjoismainen kansanopisto tarjosi inspiroivat puitteet konferenssikohtaamiselle. Nordiska sijaitsee Kungälvin vanhan kaupungin yläpuolella kohoavilla kukkuloilla. Samalla paikalla Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtiot sopivat elävänsä rauhassa vuonna 1101. Opistokukkulalta aukeaa näköala Bohusin keskiaikaiseen linnoitukseen ja Götajoelle.
Konferenssin järjestelyistä vastasi Göteborgin yliopisto. Tapahtuman tunnelma oli välitön ja keskusteleva, mistä kiitos kuuluu paitsi Nordiskalle myös järjestäjille ja osallistujille. Kansanopistohengessä viritimme yhteishenkeä yhteislauluin – ja tietenkin myös fikattiin!
Osallistuimme konferenssiin yhdessä SVV-työryhmään kuuluvien tutkija Paula Alasen (Tampereen yliopisto) sekä professori Petri Salon (Åbo Akademi) kanssa. Alanen kuului konferenssin paneeliin ja Salo piti konferenssin keynote-luennon. Tässä blogissa tarkastelen ajankohtaisen pohjoismaisen tutkimuksen sisältöä osallistumieni sessioiden pohjalta.
Den nordiska folkbildningens betydelser för demokrati och kulturliv – Konferenssin taustahanke ja tilastoselvitys sen osana
Konferenssi oli osa laajempaa yhteispohjoismaista hanketta Den nordiska folkbildningens betydelse för demokrati och kulturliv (2024–26), jota rahoittaa Ruotsin Vetenskapsrådet eli tutkimusneuvosto, joka vastaa korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen rahoituksesta ja edistämisestä. Hankkeen tavoitteena on tarkastella pohjoismaista kansansivistystä demokratian ja kulttuurin rakentajana sekä vahvistaa pohjoismaista tutkimusyhteistyötä ja ymmärrystä eri maita yhdistävistä ja erottavista piirteistä.
Suomesta hankkeen johtoryhmään kuuluu tutkija Annika Pastuhov (Åbo Akademi) ja ohjausryhmässä ovat toimineet professorit Jyri Manninen (Itä-Suomen yliopisto) ja Petri Salo (Åbo Akademi) sekä Vapaa sivistystyö ry:n (VST) puheenjohtaja Björn Wallén. Yhdessä tutkija Paula Alasen (Tampereen yliopisto) kanssa osallistuimme hankkeen tilastotyöryhmään, joka toteuttaa selvityksen ”Study associations and folk high schools in four Nordic countries. Overview of definitions and statistics – a research tool”. Selvitys tähtää vertailevan tutkimuksen tukemiseen kehittämällä siihen sopivaa työkalupakkia. Selvitykseen osallistuvat Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja.
Tilastoselvitystyötä koordinoi Tanskan Videncenter for Folkeoplysning (Vifo) pääanalyytikko Malene Thøgersenin johdolla. Koska maiden oppilaitosmuodot eroavat toisistaan, selvitys kohdentuu erityisesti kansanopistojen ja opintokeskusten tilasto- ja tiedonkeruun käytäntöihin sekä nykytilaan. Raportti on tarkoitus julkaista vuoden 2025 loppuun mennessä.
Vapaan sivistystyön pohjoismaisen tutkimusyhteistyön kehittämiseksi hanke järjesti myös tohtoriopiskelijoille suunnatun opintokokonaisuuden ”Perspectives on Nordic Popular Education” konferenssin ja tilastoselvityksen lisäksi. Kurssin toteutuksesta on vastannut Göteborgin yliopisto. Kurssi on suunnattu eri tieteenalojen opiskelijoille, joita kiinnostaa pohjoismainen kansansivistys laajassa merkityksessä. Se johdattaa pohjoismaiseen kansansivistyksen ja sivistystyön tutkimukseen kuten teoreettisiin ja metodologisiin virtauksiin. Luennoista, seminaareista, ryhmätöistä ja itsenäisestä opiskelusta koostuva kurssi käsittelee erilaisia tapoja analysoida ja ymmärtää vapaata sivistystyötä, sivistystä ja aikuiskasvatusta. Kurssin päätösseminaaria vietettiin Nordiskassa ennen konferenssia. Suomesta kurssille osallistui kaksi Åbo Akademin tohtoriopiskelijaa eri tieteenaloilta.
Tarkastelussa sivistystyön, kulttuurin ja demokratian moninaiset suhteet
Konferenssin teemana oli ”Kulttuuri ja demokratia”, joiden suhdetta ja leikkauspintoja vapaassa sivistystyössä esityskutsu kannusti tarkastelemaan moninäkökulmaisesti. Ohjelman sisältö olikin monipuolinen. Esityskutsun toivomalla tavalla ohjelmassa esiteltiin myös useita tutkimusideoita jatkokehiteltäviksi. Konferenssia kehystäneen hankkeen johdattelemana esitysaiheissa näkyivät erityisesti kansanopistot, opintokeskukset ja järjestötoiminta sekä niiden merkitys demokratian vahvistajina ja kulttuuritoimijoina.
Konferenssiin osallistui noin 40 osallistujaa, mikä osaltaan mahdollisti keskustelevan tunnelman. Vaikka konferenssi oli suunnattu myös sivistystyöntekijöille, valtaosa osallistujista oli tutkijoita, joista monella oli sivistystyö- ja järjestötaustaa. Valtaosa tutkijoista tuli kasvatustieteellisistä tiedekunnista. Maittain tarkasteltuna suurin osa osallistujista tuli Ruotsista, jonkin verran Tanskasta, neljä Suomesta ja kaksi Norjasta. Esityksiä pidettiin ja keskusteluja käytiin kolmella kielellä: englanniksi, ruotsiksi ja tanskaksi. Ohjelmaan kuului kaksi paneelikeskustelua, keynote-luento sekä 18 tutkimusesitystä, jotka oli jaettu kahteen rinnakkaissessioon.
education for democracy and cultural life. Kuvaaja: Jenni Pätäri
Mitä kulttuuri ja demokratia oikeastaan tarkoittavat vapaassa sivistystyössä?
Konferenssin avasi paneelikeskustelu ”On the implications of Nordic popular education for democracy and cultural life”. Paneelia moderoi tutkijatohtori Alexandra Söderman (Göteborgin yliopisto). Paneelissa olivat mukana musiikkikasvatuksellisesta näkökulmasta 1) tutkija Julia Eckerstein (Göteborgin yliopisto), joka oli juuri väitellyt aiheenaan ”Gränskontroll – pedagogisk diskurs som villkor för deltagande vid svenska folkhögskolors musiklinjer” sekä 2) musiikkikasvatuksen professori Øivind Varkøy (Norjan valtiollinen musiikkikorkeakoulu). Lisäksi paneeliin kuuluivat poliittisten puolueiden sivistystyötä tutkineet 3.) aikuiskasvatustutkimuksen professori Henrik Nordvall (Linköpingin yliopisto) sekä 4.) lehtori Louise Malmström (Linköpingin yliopisto), joka oli vastikään väitellyt aiheenaan ”Lärande för politiskt ledarskap: Kunskapers värde utifrån partiinterna logiker för socialdemokratiska ledare”. Malmström on toiminut pitkään myös sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajana Ruotsissa. Söderman pohjusti keskustelua muun muassa muistuttamalla, että sivistyksen, demokratian ja kulttuurin määrittelyt ovat aina yhteydessä aikansa yhteiskunnallisiin, teknologisiin ja ympäristöllisiin muutoksiin, ja kannusti panelisteja sitomaan tarkastelujaan ajankohtaisiin kysymyksiin.
Varkøy lähti liikkeelle siitä, että tutkimukset osoittavat kulttuurin merkityksen hyvinvoivalle demokratialle. Demokratian vahvistamisen näkökulmasta hän piti tärkeänä tarkastella sitä, miten hegemoninen kulttuurin kaanon rakentuu nykypäivänä ja miten päättäjät näkevät ja määrittävät kulttuurin, koska tällä on vaikutusta myös sivistystyöhön ja sen reunaehtoihin kulttuuritoimijana. Demokratian vahvistamiseksi Varkøy piti tärkeänä vahvistaa ymmärrystä sivistyksestä ensinnäkin kulttuurisen perinnön ja sen rakentamisen osana, toiseksi kulttuurin instrumentaalisen käytön kritiikkinä esimerkiksi Hannah Arendtin ja Martha Nussbaumin ajatusten avulla.
Myös Eckerstein näki kulttuurin ja demokratian integroituvan monilla tärkeillä tavoilla sivistystyössä. Hän nosti esiin sivistystyön tarjoamien taiteellisten kokemusten merkityksen muun muassa vapauden, moninäkökulmaisuuden, jakamisen ja vuorovaikutuksen näkökulmista. Samalla Varkøyn tavoin Eckerstein piti tärkeänä kääntää paneelia ohjaavaa kysymystä toisinpäin: mikä on vallitsevan kulttuurielämän merkitys ja yhteys sivistystyöhön? Esimerkiksi nykyiset kaupalliset ihanteet vaikuttavat siihen, millainen musiikkikasvatus on mahdollista vaikkapa kansanopistoissa. Lisäksi ne haastavat sivistystyön kulttuurista perintöä ja hiljaista taiteellista tietotaitoa säilyttävää ja jatkuvuutta tuottavaa merkitystä.
Nordvall liittyi keskusteluun sivistystyön ja demokratian suhteen välisestä näkökulmasta vakuuttavasti argumentoiden. Malmströmin pohjustamalla tavalla hän muistutti, että niin sivistystyön kuin demokratian merkitys määrittyy eri tavoin erilaisista näkökulmista, jotka usein ovat samalla ulossulkevia. Nordvall halusi haastaa vapaan sivistystyön toimijoita ja tutkijoita toiminnan perustelijoina kiinnittäen huomiota ideaalien ja realiteettien ristivetoon. Esimerkiksi valtiolle ja valtion rahoituksessa sivistystyötä perustellaan yleisesti demokratian vahvistajana. Merkitykseen kulttuurin vahvistajana nojataan harvemmin tai se tuntuu olevan haastavampi perustella, vaikka toiminnan pääsisällössä painottuu monipuolinen kulttuuritoiminta ja sen moninaiset merkitykset osallistujille.
Nordvallin mukaan demokratian vahvistaminen perustuukin usein teoreettiseen oletukseen vapaan sivistystyön suorasta vaikutuksesta demokratian hyväksi. Kuitenkin sitä, miten demokratia vahvistuu tai vahvistuuko se ylipäänsä, on vaikea todentaa. Suoraa vaikutusta ei voida olettaa ja se voi demokratian vahvistamispyrkimysten kannalta olla jopa vaarallista. Nordvall muistutti, että banaalit oletukset tekevät älyllisesti laiskaksi. Niinpä hän haastoikin pohtimaan, missä määrin sivistystyötä lopulta kannattaa perustella demokratian vahvistamisella sekä määrittelemään tarkemmin sitä, mitä demokratialla lopulta tarkoitetaan. Nordvallin mukaan esimerkiksi poliittisten puolueiden sivistystyön suhdetta demokratian – ja erityisesti edustuksellisen demokraattisen järjestelmän vahvistamiseen voi pitää suorempana kuin kulttuuritoiminnan. Samalla hän piti tärkeänä muistaa, että demokraattisen merkityksen korostaminen voi peittää alleen monia muita tärkeitä vaikutuksia sekä toiminnan itseisarvoisia perusteluja kuten moninaisen kulttuurisen merkityksen – tai sivistymisen.
Malmström jatkoi Nordvallin kanssa samasta teemasta. Hän kiinnitti väitöstutkimuksessaan huomiota representatiivisen eli edustuksellisen demokratian ja sivistystyön haasteelliseen suhteeseen alan tutkimuksessa. Malmströmin tutkimuksen näkökulmasta autoritaarisen yhteiskunnan estäminen on vapaan sivistystyön keskeisimpiä tehtäviä. Näin ollen hän muistuttikin vapaan sivistystyön tärkeästä tehtävästä poliitikkojen kouluttajana ja sivistäjänä. Tutkimuksen tulisi vahvistaa tähän liittyvää ymmärrystä, jotta emme kuulisi enempää puolivitsejä siitä, mitä tekemistä poliitikoilla on demokratian kanssa.
Demokratian vahvistaminen edellyttää tietoa ja toimia
Paneelin teemat vuoropuhelivat sujuvasti konferenssiesitysten kanssa. Nordvallin ja Malmströmin tutkimusesitykset täydensivät paneelipuheenvuoroja. Nordvallin tutkimusesityksen näkökulmat liittyivät demokratian heikentymisen uhkiin kansanedustajien ja heidän kokemustietonsa siirtyessä elinkeinoelämän palvelukseen eli niin kutsuttuun pyöröovi-ilmiöön (revolving door). Tutkimuksessaan hän tarkastelee kansanedustajien, erityisesti johtavien poliitikkojen jälkiuria ja sitä, miten, mihin ja kenen hyödyksi kansanedustajana kerrytetty tieto siirtyy heidän poliittisten uriensa jälkeen. Pyöröovi-ilmiö on demokratian kannalta ongelmallinen siihen sisältyvien intressiristiriitojen johdosta: se esimerkiksi siirtää valtaa elinkeinoelämälle ja hämärtää rajoja yhteiskunnan eri toiminta-alueiden välillä. Niinpä pyöröovi-ilmiötä koskevat tutkimukset voivat lisätä ymmärrystä politiikan ja elinkeinoelämän, mutta myös politiikan ja muiden sektoreiden välisistä suhteista sekä vallan kasautumisesta. Samalla ne valottavat kansanvaltaisen järjestelmän kehitysnäkymiä ja haasteita katvealueiden näkökulmasta.
Malmström esitteli väitöstutkimustaan, joka käsittelee oppimista poliittiseen johtajuuteen sekä siihen sisältyviä tietoja ja taitoja erityisesti sosiaalidemokraattisen puolueen organisoimassa täydennyskoulutuksessa. Historiallisesti vapaa sivistystyö, kuten opintopiirit tai kansanopisto-opiskelu, on ollut keskeinen kouluttautumiskanava ruotsalaisille poliitikoille. Kuten Suomessa, myös Ruotsissa tämä on kuitenkin vähentynyt merkittävästi. Malmström halusi kiinnittää huomiota muun muassa erilaisten tietotarpeiden väliseen ristivetoon poliittiseen johtajuuteen kouluttautumisessa. Esimerkiksi paikallispoliitikot ovat kiinnostuneita ratkomaan nykypäivän viheliäisiä ongelmia (wicked problems), mutta nopeita päätöksiä vaativa median kyllästämä toimintaympäristö antaa huonosti tilaa ratkaisujen edellyttämään reflektioon. Poliittisten puolueiden sivistystyössä riittää tehtävää erilaisten tietotarpeiden kohtauttamisessa.
Hans-Åke Höber on Göteborgin yliopiston väitöskirjatutkija, joka on tehnyt pitkän uran eri tehtävissä Ruotsin kansanopistoissa. Hänen esityksensä otsikkona oli ”Allt jag tar i blir demokrati” – en studie av mål, myter och mening i folkhögskolans demokratiarbete. Höber kysyi esityksessään, mikä tekee kansanopistosta erityisen demokratiakasvatuksellisen paikan. Nordvallin tavoin hän halusi haastaa rakentavasti ajatusta siitä, että kaikki kansanopistotyö vahvistaisi demokratiaa automaattisesti. Höber nosti aineistostaan esiin erilaisia kansanopistotoimintaa luonnehtivia ristivetoja, jotka suhteutuvat demokratian vahvistamiseen eri tavoin: kansalaissivistyksen ja kansankasvatuksen, kansalaisyhteiskuntatoimijan ja koulujärjestelmän täydentäjän sekä moniäänisen kohtauspaikan ja sekasortoisen balkanisoitumisen välillä.
Apulaisprofessori Erik Nylander (Linköpingin yliopisto) esitteli hänen ja emeritusprofessori Kjell Rubensonin (Brittiläisen Kolumbian yliopisto) tuoretta tutkimusta ”Swedish Adult Education Policy and the World of Work: Two Generations of Human Capital Influence”. Tutkimus vastaa Nordvallin esityksessään sivuamaan tarpeeseen analysoida politiikan eri osa-alueiden välisiä suhteita. Nylander ja Rubenson tarkastelevat Ruotsin aikuiskoulutuspolitiikkaa sekä työelämän ja aikuiskasvatuksen kietoutumista toisiinsa 1950-luvun lopulta nykypäivään. Koulutuksen taloustieteen, historiallisen institutionalismin ja painepisteanalyysin (pressure points) avulla he osoittavat, miten taloudelliset ja sosiaaliset tarpeet ovat yhdessä muovanneet aikuiskasvatusjärjestelmää ja sen organisointia. Ruotsalainen aikuiskasvatusjärjestelmä on tutkimuksen mukaan säilynyt yllättävän vakaana yhteiskunnallisista ja poliittisista muutoksista sekä uusliberalismin ja inhimillisen pääoman korostaman tuottavuusajattelun voittokulusta huolimatta.
Sivistystyö merkityksellisyyden rakentajana, merkityksellisyys demokratian rakentajana
Salon keynote-luento siirsi huomion toiminnan merkityksellisyyteen osallistujalle sekä opettajalle. Opintokeskuksiin kohdentuneen tutkimuksen valossa hän jäsensi vapaan sivistystyön merkityksellisyyden rakentumista kytkien sen myös näkökulmiin merkityksellisestä työstä. Salo muistutti tutkijoita siitä, että tavat puhua sivistystyöstä voivat oikeuttaa sivistyksen ja sivistystyön markkinoistumista ja instrumentalisoitumista: tutkijoiden on tärkeää problematisoida tieteellistä tutkimusta vapaan sivistystyön tehokkuuden ja hyödyn osoittajana ja pysähtyä pohtimaan, miten se viestii sivistystyön merkityksellisyydestä.
Emeritusprofessori Staffan Larssonin esittelemä tutkimusidea oli samoilla linjoilla Salon luennon kanssa. Hankeidea on jatkoa pohjoismaisia opintopiirejä ja -kerhoja tutkineelle Nordplus-hankkeelle Local study associations and study circles in a Nordic perspective. Mapping the field of study associations in Norway, Sweden, Finland and Denmark. Larssonin mukaan opintopiirejä ja niiden merkitystä kulttuuritoimijoina tulisi ymmärtää paremmin. Keskeistä olisi tutkia sitä, millainen paikka opintopiireillä on ja voisi olla paikallisissa kulttuurisissa ekosysteemeissä, erityisesti pienillä maaseutupaikkakunnilla osana merkityksellistä arkea, ja myös pitovoimatekijänä.
The Nordic secret -teoksellaan runsaasti huomiota saanut kirjailija ja futuristi Lene Rachel Andersen halusi esityksessään kiinnittää huomiota pohjoismaisen sivistys- ja kasvatusperinteen kulttuuriseen erityislaatuisuuteen. Hän pohti pohjoismaisen kasvatusajattelun (Nordic education) juuria vapaan kansansivistystyön nousua edeltäneen kansanopetuksen historian valossa. Andersen näkee tanskalaista kansanopetusta ohjanneen jo varhain pyrkimyksen ymmärtämiseen, mitä hän pitää olennaisena yleisemminkin pohjoismaisen sivistys- ja kasvatusajattelun muotoutumisen sekä demokratiaan kasvamisen kannalta. Lähtökohtaa olisi tärkeää vaalia myös nykypäivänä.
Vapaa sivistystyö kestävien yhteisöllisten ja osallistavien toimintatapojen sekä kulttuurin rakentajana
Monet konferenssiaiheet käsittelivät kestäviä yhteisöllisiä toimintatapoja. Osuuskuntaliikkeessä toimiva Kenth Ottermark esitteli hänen ja kollegansa Ulf Svenssonin jatkohankeideaa, jossa on tarkoitus tutkia kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti osuuskuntatoiminnan kehitystä Pohjois-Italian Emilia-Romagna -alueella sekä verrata sitä Ruotsin tilanteeseen. Emilia-Romagnan aluetta pidetään yhtenä maailman menestyneimmistä työntekijäosuuskuntien alueista. Kestävien ratkaisujen löytäminen edellyttää yhteisötalousnäkökulman vahvistamista myös Ruotsissa. Hankkeessa halutaan ymmärtää osuuskuntatoiminnan suosiota Emilia-Romagnan alueella ja selvittää, onko myös muu kansalaisjärjestötoiminta siellä kasvussa. Ottermark pitää tärkeänä tutkia myös sitä, mikä on osuuskuntatoiminnan asema osana nykyistä ruotsalaista ”folkbildningia”. Suomessa muun muassa osuuskunta-aktiivi Jaana Pirkkalainen on tutkinut Italian sosiaalisia osuuskuntia (2016) ja Yhteiskunnallisten Yritysten Osaamiskeskus (YYO) koordinoi parhaillaan 11 toimijaa (mm. Pellervo) yhteen tuovaa hanketta, joka vahvistaa yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden alueellisia ekosysysteemejä.
Väitöskirjatutkija Daniel Östergren (Örebron yliopisto) esitteli tutkimusidean, jossa sovellettaisiin gastronomian näkökulmia vapaassa sivistystyössä kestävän yhteisöllisen elämäntavan rakentamisessa. Tällaisina hän nosti esiin ruuan sekä sen kasvattamisen ja valmistamisen arvostamisen ja tuntemuksen, erilaisten kulttuurien arvostamisen sekä aistillisuuden ja yhteisöllisyyden. Keskustelussa pohdittiin, että monia vastaavia ideoita on toteutettu ainakin historiallisesti esimerkiksi kansanopistoissa, joissa on viljelty ja valmistettu ruokaa sekä kokoonnuttu syömään yhdessä. Nostin esiin myös suomalaisen Marttajärjestön, jossa on tehty muun muassa ravitsemukseen sekä kestäviin valintoihin liittyvää valistus-, sivistys- ja neuvontatyötä jo 1900-luvun taitteesta lähtien. Östergrenin esitys jätti pohtimaan tarvetta tehdä vapaan sivistystyön perinteitä tunnetuksi ja nostaa niitä esiin uusilla tavoilla. Vapaan sivistystyön historia voi olla sosiaalisten innovaatioiden aarreaitta.
Tutkija ja analyytikko Maria Elisabeth Jensen (Vifo) esitteli hänkin hankeideaa, joka liittyy tanskalaiseen Coding pirates -järjestöön. Coding pirates järjestää nuorille ja lapsille ohjelmointia, teknologiaa ja robotiikkaa koskevaa luovuutta tukevaa toimintaa. Hankkeessa on tarkoituksena tarkastella digitaalista sivistystä kansansivistyksenä sekä vaikuttaa digitaalisten alustojen kehittämiseen osallistavammiksi ja moninaisuutta entistä paremmin huomioiviksi. Näin hanke pyrkii tukemaan demokraattisia digiosallistumismahdollisuuksia sekä toisaalta myös haastamaan suurten toimijoiden teknologisia ratkaisuja.
Tilastot demokratian ja kulttuurielämän vahvistajina?
Konferenssin päätöspaneelissa, jossa käsiteltiin tilastoselvitystä, nostettiin esiin tiedonkeruun sekä erilaisten rakenteiden haasteita vertailevalle tutkimukselle sekä jaettiin ajatuksia vapaan sivistystyön nykytilanteesta. Keskustelevaa ja kuulijat osallistanutta paneelikeskustelua moderoi Nordvall ja paneelin jäseninä toimivat Malene Thøgersen (Vifo), apulaisprofessori Johan Lövgren (Kaakkois-Norjan yliopisto), arviointivastaava Eva Åström (Folkbildningsrådet) sekä Paula Alanen (Tampereen yliopisto). Pohjoismaiden vapaata sivistystyötä tuntui yhdistävän valtiontalouden leikkaukset, poliittisen asennoitumisen muutokset sekä kamppailu asemasta, vaikka samaan aikaan esimerkiksi sodassa kamppaileva Ukraina hakee mallia pohjoismaisista kansanopistoista maan jälleenrakennukseen.
Alanen nosti puheenvuoroissaan esiin muun muassa seuraavat huomiot, mikäli raportin halutaan toimivan tutkijoiden työkaluna vertailevaan tutkimukseen: On tärkeää ymmärtää ensinnäkin tilastojen perustana olevaa dataa – miten se on muodostunut, mitä se sisältää sekä kenelle ja mihin tarkoitukseen se on kerätty – sillä tilastot eivät ole neutraaleja. Toiseksi on tärkeää vahvistaa ymmärrystä yhtäältä eri maiden erilaisista rakenteista ja kokonaiskuvasta, toisekseen samannimisten oppilaitosten erilaisuudesta. Esimerkiksi Suomen osallistujamäärien näkökulmasta on harhaanjohtavaa ottaa huomioon vain kansanopistot ja opintokeskukset, sillä esimerkiksi kansalaisopistot järjestävät runsaasti samankaltaista iltakurssitoimintaa kuin Tanskan ”iltakoulut”. Toisin kuin muissa pohjoismaissa, esimerkiksi norjalaisilta kansanopistoilta edellytetään, että 80 prosenttia opiskelijoista asuu opistolla. Alanen nosti esiin myös Suomessa käynnissä olevaa aktiivista vapaan sivistystyön tiedonkeruun ja tilastoinnin kehittämistyötä tunnistettujen haasteiden ja ongelmien pohjalta.
Tilastotyöryhmän keskustelut konferenssissa olivat vilkkaita: oli hedelmällistä pohtia raportin sisältöjä ja rakentumista, jotta se toimisi vapaan sivistystyön toimijoiden työkaluna vertailevaan tutkimukseen ja näkökulmiin, jotka auttavat ymmärtämään sekä yhteispohjoismaisia piirteitä että eri maiden ja niiden oppilaitosmuotojen tärkeitä erityispiirteitä. Selvitysraportin työstämistä jatketaan konferenssikeskustelujen pohjalta.
Lopuksi
Pohjoismaisia vapaan sivistystyön tutkijatapaamisia on järjestetty eri muodoissa jo vuosikymmeniä. Ruotsin vapaan sivistystyön tutkimusohjelma Mimer on kerännyt konferenssiinsa osallistujia kaikista pohjoismaista 1990-luvulta lähtien. Nordic Adult Education Conference (NAEL) on järjestetty vuodesta 2005 alkaen ja pidetään seuraavan kerran Turun yliopistossa vuoden 2026 helmikuussa. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun pohjoismainen vapaan sivistystyön tutkimuskonferenssi järjestettiin tässä muodossa; seuraava pidetään Vaasassa vuonna 2027 Åbo Akademin organisoimana. Suomi tulee siis olemaan lähivuosina keskeinen konferenssimaa vapaan sivistystyön tutkimuksessa.
Vaikka konferenssissa oli virkeä tunnelma ja monipuolinen kattaus vapaan sivistystyön tutkimusta, ei huolta alan tulevaisuudesta voi ohittaa. Sivistystyön akateeminen tutkimus on marginaalissa kaikissa Pohjoismaissa. Jopa Ruotsissa jännitetään tutkimuksen tulevaisuuden puolesta, kun Folkbildningsrådetin toimintaa tullaan uudelleenorganisoimaan. Alan akateemisen tutkimuksen ja opetuksen marginalisoituminen haastaa uusien opiskelija- ja tutkijasukupolvien ymmärrystä vapaasta sivistystyöstä ja sen erityispiirteistä. Senkin johdosta kansainvälinen yhteistyö ja yhteiset tutkimusrakenteet ovat elintärkeitä: yhteistyössä on voimaa.
Lämmin kiitos järjestäjille ja osallistujille antoisasta konferenssista!
Kiitos blogin oikoluvusta Paula Alaselle!
Kirjoittajasta
Jenni Pätäri, KM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto. Työskentelen SVV-ohjelman koordinaattorina. Lisäksi valmistelen väitöskirjaa, joka käsittelee kansansivistysopin historiaa 1930–40-luvulla sekä sen piirissä rakennettua vapaan kansansivistystyön yhteiskunnallista tehtävää. Aineistot avaavat mielenkiintoisia näköaloja myös nykypäivän demokratian kriiseihin sekä tutkimuksen ja käytännön vuoropuheluun. Vapaa-ajallani olen mukana vapaan sivistystyön ja järjestötoiminnan luottamustehtävissä.
