Kuuliaisia alamaisia vai aktiivisia kansalaisia? Vertaisoppiminen on sivistystyön pedagoginen sydän, joka rakentaa demokratiaa luottamusta lisäämällä.
Tämmöistä demokratian ystävää hirvittää, kun uutisissa näkee seurauksia ajattelusta, jossa epäillään tutkijoita, viranomaisia, oikeuslaitosta, poliitikkoja ja ”väärin ajattelevia” kavereita.
Yhdysvaltojen kongressiin hyökättiin tarkoituksena estää demokratian toteutuminen ja presidentinvaalien tuloksen vahvistaminen. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, ja kongressi jatkoi istuntoa tilanteen rauhoituttua. Seurasin CNN-uutiskanavan suoraa lähetystä, jossa kongressin edustajat yli puoluerajojen puhuivat luottamuksen merkityksestä – siitä, miten tärkeää olisi jälleen luottaa kanssaihmisiin. Luottamus kanssaihmisiin on tärkeää sosiaalista pääomaa, jolle toimiva demokratia keskeisesti rakentuu. Uutiskuvissa on nähty, mitä meille ja demokratiallemme tapahtuu, jos sekä kanssaihmiset että yhteiskunnan ja oikeusvaltion rakenteet luovatkin turvan sijaan turhautumista ja turvattomuutta, tai tuntuvat ehkä jopa pelottavilta.
Mutta miten vapaa sivistystyö täällä Pohjolassa tekee osansa yhteiskunnan luottamuspääoman lisäämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi? Tekeekö se riittävästi?
Yhteisöllisyys on opintopiirien suurin anti
Ruotsissa ilmestyi viime vuonna kiinnostava tutkimus opintopiirien merkityksestä. Opintopiireissä opittiin uusia taitoja ja lisättiin yleissivistystä. Yhteisöllisyyden merkitys tuli yllättävän vahvasti tutkimuksessa esille: reilusti yli 90 prosenttia toveripiirien ja yhdistysopintopiirien osallistujista piti sitä kaikkein merkittävimpänä antina. Vertaisoppiminen näyttäisi olevan tehokasta yhteisöllisyyden tunteen vahvistamisessa ja sen merkityksellisyyden ymmärtämisessä. Yhteisöllisyyden tunne ei tullut vain samanlaisuudesta, vaan erilaisuuden aidosta kohtaamisesta.
Erityisen myönteisiä ja merkittäviä yhteisöllisyyden kokemukset olivat tutkimuksen mukaan maahanmuuttajille ja nuorille miehille, joilla oli alhainen pohjakoulutus. Juuri siis heille, joista myös Suomessa usein ”ollaan huolissaan”. Opintopiiri saattoi olla myös yksinäisten ikäihmisten ainoa kaupan kassan kohtaamista syvällisempi sosiaalinen hetki ja työikäisten hengähdyspaikka kiireisestä ja suorittavasta arjesta.
Totta se on. Puolileikillämme pistimme lokakuussa parin opintokeskuskollegan kanssa pystyyn ”Depeche Mode-opintopiirin”, joka on tuonut meille paljon iloa koronatalven pimeydessä. Keskustelemme verkossa musiikista ja siinä samalla mm. yhteiskunnallisista asioista, tunteista, estetiikasta ja uskonnosta. Kohtaamme erilaisuutemme kiinnostuksella. Olemme syvällisessä dialogissa kuin itsestään opintopiirin ainutlaatuisen muodon siivittäminä.
Ruotsalaiset tutkijat olivat varsin varmoja, että sosiaalinen ulottuvuus on yksi opintopiirin vahvimmista anneista, vaikkei se olisi ollut alun perin opintopiiriin osallistumisen motiivi. Oma työ- ja henkilökohtainen kokemukseni sanoo samaa.
Entäs Suomessa?
Kuulin aikanaan vapaan sivistystyön suuren ajattelijan, tutkijan ja ystävän Seppo Niemelän sanovan, että ”meille tänne Suomeen opintopiiri ei, oireellista kyllä, ole juurtunut”. Olen usein miettinyt, mitä Seppo mahtoi tällä tarkoittaa – nyt on valitettavasti myöhäistä kysyä. Juuri tuo ”oireellista kyllä”, tekee väitteestä kiinnostavan.
Kansalaisyhteiskunta-verkkolehdessä vuonna 2018 Aaro Harju kirjoitti mielestäni naulan kantaan siitä, kuinka Suomessa korostetaan kirjaviisautta ja muodollisia tutkintoja ja oppiarvoja, vaikka viime kädessä merkityksellisintä on sivistyminen – kasvu ihmisenä ja aktiivisena kansalaisena. Samaan teemaan liittyen Jyri Manninen kirjoitti viime viikolla Sivistystori-blogissa, kuinka ”snellmanilainen sivistyskäsitys on korvautumassa jatkuvalla opiskelulla”.
Olisikohan tämä sitä ”suomalaista oirehdintaa”? Tukeudummeko mieluummin puheissamme oppimiseen kuin sivistymiseen? Onko arjen todellisuutta opettajavetoinen opetus vai luovuutta tukeva elävä vuorovaikutus? Vastataanko työelämän osaamistarpeisiin vai vahvistetaanko demokratiaa ja merkityksellistä elämää?
Moni sanoo varmasti ”sekä että”. Mutta käsi sydämellä, pitävätkö sivistystoimijat riittävästi ja ylpeästi sivistystä ja sen merkitystä esillä koulutuspuheessa? … Lisäksi ”sekä että” ei aina ole realistista.
Kansanopiston isäksi tituleerattu N.F.S. Grundtvig vastusti voimakkaasti todistuksia, koska niihin hiipi väistämättä ”herruuden elementti”. Ollaankin siis vapaan sivistystyön ytimessä: kasvatammeko kuuliaisia alamaisia vai aktiivisia kansalaisia? Emmekö ole sisäistäneet vertaisoppimisen eri muotoja sivistystyön pedagogiseksi sydämeksi, vaikka arvokas koulutustehtävä ihmisten ja demokratian vahvistajana onkin meille kaikille varmasti itsestään selvä asia?
***
Anna Kirstinä toimii Opintokeskus Kansalaisfoorumin koulutuspäällikkönä. Vapaan sivistystyön kentällä hän on työskennellyt kuutisentoista vuotta niin oppilaitoksissa kuin edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestössäkin. Annaa innostaa sivistyksessä jatkuva ihmettely ja kysyminen, yhdessä kasvaminen ja kurkottelu kohti parempaa maailmaa. Aina uudelleen häntä jaksaa sykähdyttää myös vapaan sivistystyön voima humaanina muutosliikkeenä. Vapaa-ajalla Anna hahmottelee maailmaa kehollisesti tanssin kautta. Hän on monenlaisen taiteen ja penkkiurheilun ystävä.
Valokuva opintopiiristä: KSL
Valokuva kirjoista: Pixabay
Lue lisää lähteenä käytetystä tutkimuksesta:
Cirkelns betydelser. En studie om deltagare i studieförbundens studiecirklar 2019. Folkbildningsrådet. https://www.folkbildningsradet.se/globalassets/rapporter/2020/folkbildningsradet_rapport_cirkeldeltagande_2020.pdf
***
Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelma julkaisee vuonna 2021 Sivistystori-blogia. Blogissa vapaan sivistystyön tutkijat ja asiantuntijat sekä sivistyksestä kiinnostuneet SVV:n yhteistyökumppanit kirjoittavat sivistystyöstä ja sivistyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Blogia tullaan julkaisemaan keskimäärin kerran viikossa.
Mainio kirjoitus. Tuo yhteisöllisyyden merkitys on tullut vahvasti esille myös omissa tutkimuksissa, ja sitä syntyy myös kansalaisopistojen opettajavetoisissa ryhmissä (jos opettaja hoksaa sitä edistää). Myös tuo erilaisuuden merkitys on hyvä huomio – monelle aikuisten opiskeluryhmät voivat olla ainoa tilanne, jossa on mahdollisuus ”oikeasti tavata” oman ”kuplan” ulkopuolella asuvia erilaisia ihmisiä (esim. BeLL-tutkimukseen osallistuneet Englannissa samassa lähiössä asuvat eri kulttuuritaustan omaavat ihmiset kertoivat näin, vaikka näkivät toisiaan päivittäin metroasemalla).
Meillä Opinsauna-hankkeessa kehitettiin juuri tällaisia monikulttuurisia ryhmiä tämän takia, toimi mainiosti (kansalaisopiston monikulttuurisen teatteriryhmän kuvaus, https://archive.uef.fi/fi/web/opinsauna/teatteri/ ). Verkkosivuilta löytyy myös hankkeen raportti.
Suomessa opintopiiritoiminta ei tosiaan ole lyönyt laajemmin läpi. Yksi syy voi olla kansalaisopiston suuri suosio ja tunnettuus, eli potentiaalisten aikuisten osallistuminen kanavoituu sinne. Kansalaisopiston opiskelijoilla tuntuu myös olevan kaipuuta opettajavetoiseen opiskeluun (suomalaisista vst-opiskelijoista 46% pitää opettajaa tärkeänä hyvän osallistumiskokemuksen syntymiselle, ryhmää 39%).
Jostain syystä opintopiiritoiminta on vähemmän tunnettua. Pitäisikö/voisiko tälle tehdä jotain?
Hei, tuo Depeche Mode-opintopiiri kolahti – just näin, pop-rock-hiphop-jne-kulttuurin kautta mielemme voi avartua myös keskustelemaan yhteiskunnallisista asioista. Musiikki on luonteeltaan syvädialogista, sillä musiikki ohittaa monet kognitiiviset tai muut esteemme, ja tavoittaa mielen/tajunnan tiedostamattomat kerrostumat, joissa emootiot ja uskomuksen piileksivät.
Keskustelin kerran Niemelän Sepon kanssa siitä, miklsi opintopiiri ei ole juurtunut Suomeen niinkuin läntisen naapurimme maaperään. Seppo suhtautui aika kriittisesti Aulis Alasen diktomiseen ajatteluun, jossa on edistävä ja viihdyttävä sivistystyö – miksi opintopiiri on ”edistävä” eli progressiivinen vain jos sillä on vahva opinnollinen/yhteiskunnallinen otsikko? Miksi ”viihdyttävä” opintopiiri ei ole yhdenvertainen suhteessa ”edistävään” opintopiiriin? – näin Seppo tuumaili.
Opintopiiri on universaalinen yhteisöllisyyden ilmiö, persoonallisen kansalaisuuden rakentaja, ekososiaalinen konstruktio joka pulpahtaa esille ympäri yhteistä planeettaamme, vaikka emme kutsuisikaan sitä opintopiiriksi. Itse olen mukana Tee & teologia-opintopiirissä, jossa olemme ruotineet Trumpin Amerikkaa ja polarisaatiokehitystä paljon enemmän kuin itse otsikko lupailee. Oli otsikko mikä tahansa – opintopiiri on viihdyttävän edistävä, no matter what!