Syväekologisuuden ja syväsivistyksen välillä on vahvaa vastaavuutta. Tällä vuosituhannella kerrotaan sivistystarinaa, jossa luonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen.
Tulevassa Syväsivistys-julkaisussa pyrin kuvaamaan norjalaisen ekofilosofin Arne Naessin muotoilemaa syväekologista ajattelua, ja hänen hieman keskeneräisiä ajatuksiaan kasvatuksesta ja sivistyksestä. Kun luin uudelleen Naessin tekstejä pari vuotta sitten, sisäinen ihmettelijäni kysyi: Miksi Naess ei päätynyt puhumaan ja kirjoittamaan syväkasvatuksesta tai syväsivistyksestä, kun kerran on puhunut ja kirjoittanut niin paljon syväekologiasta ja sen filosofiasta?
Kehossani ja mielessäni nousi ajatuksen alkio: on mahdollista luoda vahva analogia eli vastaavuus syväekologisuuden ja syväsivistyksen välillä. On mahdollista vahvistaa yhteyttä luonnon ekosysteemien ja sivistyksen kulttuuristen ekosysteemien välillä – vahva yhteys, jossa luonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen uudessa 21. vuosituhannen planetaarisessa sivistystarinassa.
Tässä ajatusten juoksussa tunnistan myös analogian sisäistä kompleksisuutta ja ristiriitaa.
Ihmettelijän kysymyksiä
Ensimmäinen ihmettelijän kysymys: Miksi käytetään erilaisia liitännäisiä sivistys-sanalle, esimerkkinä syväsivistys? Eikö sivistyskäsityksiin aina liity syventymistä yksilön, yhteiskunnan ja ajan hengen kulttuurien, normien ja uskomusten historiallisiin kerrostumiin ja ilmiöihin? Eikö sivistyksen olemuksessa loppujen lopuksi ole kyse ihmisyydestä ja sen kasvatuksesta, kehittämisestä ja jalostamisesta?
Vastaukseni yllä oleviin kinkkisiin kysymyksiin on: Kyllä on, mutta.
Ihminen on Homo Sapiens – viisas ihminen, jossa luonnon ja kulttuurin evoluutio yhdistyvät. Ihmettelijä kysyy: miksi Homo Sapiens tuhoaa omia lajitovereitaan, sekä muita eläin- ja kasvilajeja sukupuuttoon saakka? Miten ihmeessä ihminen pystyy kääntämään nykyistä ekokriisiä takaisin tasapainoon?
Kohti viisaampaa luontoyhteyttä
Veli-Matti Värri kirjoittaa mainiossa kirjassaan Kasvatus ekokriisin aikakaudella:
Kriittinen arvotajunta, jossa on sijaa kohtuullisuudelle, lempeydelle ja vastuulliselle luontosuhteelle, on tärkein kasvatuspäämäärämme. Pelkkä arvotajunnan kehittäminen ei kuitenkaan riitä, jos ongelmien perusta on syvemmällä, moraali-identiteettimme ’metafyysisessä syvärakenteessa’. // Siksi suhteemme maailmaan on muututtava. Ekologisesti kestävän maailmasuhteen luominen vaatii uusia globaaleja eettisiä normeja, mutta myös lainsäädäntöä – ja ennen kaikkea kasvatusta uuteen, nykyistä viisaampaan luontosuhteeseen.
Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella. 2018, 21–22.
Värri viittaa myös Arne Naessin ajatteluun, kun on kyse ihmisen ja maailman suhteesta ja sen esiymmärryksestä. Naess ja syväekologinen ajattelu edustavat Värrin (2018, 144–145) mukaan ihmisten elämäntapojen perussitoumusten ja päämäärien radikaalia uudelleenarviointia, jossa nämä ovat aina ”ontologisesti luontoon kietoutuneita”.
Näen Naessin ja Värrin filosofioissa sekä yhdistäviä että erottavia filosofisia rakennelmia:
- molemmat suhtautuvat epäilevästi kapitalististeknologisen talouskasvun tuomiin ratkaisuehdotuksiin ja ekokriisin viheliäisiin ongelmiin,
- ympäristökasvatuksen lähtökohtana on ihmisen erottamattomuus luonnosta,
- kasvatuksessa on luovuttava omistavasta ihmiskeskeisestä maailmankuvasta,
- luontosuhteessa luonto ei ole objekti, koska luonto on jo ihmisessä,
- kun Naess kuvaa luontoa ja ihmistä yhteytenä, Värri nostaa esille risteytyksen ideaa, jossa inhimillisen ja ei-inhimillisen välillä vallitsee ontologinen ero,
- Naessin ekosofia tunnistaa ekologisen tasapainon ja myönteisten tunteiden merkitystä, Värrin tunnistaessa ambivalenssin ja outouden tunteen etäännyttävää vaikutusta.
Yllä olevat huomiot ovat osa paljon laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, joka nyt 2020-luvulla yltyy lähelle kiehumispistettä ilmastonmuutoksen, pandemioiden ja poliittistaloudellisten jännitteiden riivaamalla planeetalla. En käy tässä läpi tätä käsittämättömän laajaa keskustelua, vaan yritän rajata ja fokusoida siihen, mikä on syväsivistyksen idea ja kokemusasiantuntijuuteni ydintä.
Ihmisyyden laajentunut määritelmä
Itselläni on kasvatuksen ja syväsivistyksen idea kirkastunut ja korostunut toimiessani vapaassa sivistystyössä jo neljättä vuosikymmentä. Pitkien pohdintojen ja jatkuvan ihmettelyn tuloksena on syntynyt syväsivistyksen yksi määritelmä:
Ihminen kasvaa ja sivistyy elonkehän kiertotaloudessa ihmisyydessään, kansalaisuudessaan ja katsomuksessaan.
Tässä syväekologiasta kumpuavan syväsivistyksen määritelmässä ovat sen juuret ja juonteet yhteenkietoutuneet seuraaviin kolmeen ulottuvuuteen:
- …ihmisyys on kehon, mielen ja henkisyyden ekosysteemistä tietoisuutta ja tulkintaa. Ihmisenä kasvu on kokonaisvaltainen prosessi, jossa ihminen tiedostaa sitoumuksensa aikaan, paikkaan ja kulttuuriin – samalla ylittäen rajat laajemman ja syvemmän luontoyhteyden avulla.
- …kansalaisuus on kasvua paikallisesta identiteetistä planetaariseen kansalaisuuteen. Yhteiskunnallisten ideologioiden, normien ja asenteiden lukutaitoa, syvärakenteiden tunnistamista ja monikerroksellista ymmärrystä. Minän ja maailman yhteyden syventämistä, kestävän tulevaisuuden luomista.
- …katsomuksellisuus on sydämen sivistystä. Minuuden ja toiseuden dialogisuutta maailmankuvien muutostilanteissa. Sisäisen ja ulkoisen avaruuden laajenemiskykyä ja kasvua.
Mitkä ovat sinun sisäisen ihmettelijän kysymyksesi sieltä syvältä?
***
Björn Wallén on tehnyt pitkää työuraa vapaan sivistystyön kentällä vuodesta 1986 ja on nykyisin Vapaa Sivistystyö ry:n puheenjohtaja. Hän on partiolainen ja planetaarikansalainen, joka kutsuu itseään sivistyksen kymmenottelijaksi. Björn pyrkii tunnistamaan ja tunnustamaan ajan sivistystarpeet historiallistavalla ja uudistavalla otteella. Kriittinen reflektio, katsomuksellinen dialogi ja ekososiaalinen syväsivistys ovat Björnille tärkeitä bingo-sanoja juuri tässä hetkessä. Björn on julkaissut kirjoja, mm. Bli något eller någon? En finlandssvensk folkbildningsodyssé, (Matts Granön kanssa, SFV 2003) sekä Kyllä kansalaisuudelle (KVS 2006).
Björn Wallénin Syväsivistys-teos julkaistaan 15.11.2021 verkkojulkaisuna.
Kuvat: Björn Wallén
***
Kirjoitus on osa SVV:n Sivistystori-blogisarjaa, jossa ilmestyy keskimäärin kerran viikossa tekstejä vapaan sivistystyön tutkijoilta ja oppilaitoskentän asiantuntijoilta sekä SVV:n yhteistyökumppaneilta.
